Varda, Agnèsin silmin on kaunis testamentti elokuvaohjaajan pitkälle uralle
Varda, Agnèsin silmin on ohjaajamestarin viimeiseksi jäänyt elokuva elokuvantekijästä itsestään, hänen töistään ja matkoistaan Pariisin Daguerre-kadulta Los Angelesiin ja Pekingiin.
Kuvassa Agnès Varda, Anoki ja Esther.
Henkilökohtaista on monenlaista. Agnès Varda sanoo pelänneensä itse syöpää, kun suunnitteli esikoistaan Cléo viidestä seitsemään (1962). Merkkiteos toi naisnäkökulman ranskalaisen uuden aallon miehisiin kuohuihin.
Varda (1928–2019) aloitti uransa valokuvaajana, toimi monen merkittävän elokuvataiteilijan yhteistyökumppanina sekä kirjoitti ja ohjasi lukuisia toinen toistaan huomattavampia näytelmä- ja dokumenttielokuvia. Hän oli yhdeksänkymppinen tehdessään tämän henkilökohtaiseksi testamentiksi miellettävän dokumentin, jossa kertoo elokuvistaan ja näkemyksistään. Toistuvasti oli taiteilija istuutunut nimikoituun ohjaajantuoliin, puhunut kuulijakunnalle, vastaillut kysymyksiin. Monet näistä viisaista ja havainnollisista esitelmistä filmattiin, ja niitäkin käytetään kertovana punaisena lankana dokumentille.
Kerronta ja sen kulloisestakin aiheesta leikatut, tarkkaankin rajatut elokuvakatkelmat tekevät kokonaisuudesta täysipainoisen taidemuistelon. Enempää ei ikärouvalta voisikaan vaatia.
Varda, Agnèsin silmin, la 21.3. klo 21.27 Yle Teema & Fem
Lue myös: Musiikki politiikan aseena -dokumentissa politiikka ja musiikki liittoutuvat