Tv-viikko 21: Happy Valley, Oikeusjuttu ja 1970-luvun Miss Suomet
Happy Valley, varjojen laakso, ti 26.5. klo 21.00 TV1
SARJA Palkittu, ylistetty, katsottu brittisarja Happy Valley, varjojen laakso on kuin Fargon ja Coronation Streetin ristisiitos: väkivaltaiseksi yltyvä kylädraama.
Nyhverö haluaa äkkirikastua kiristämällä, mutta hänen palkkaamansa ammattirikolliset tappavat pyytämättä.
Eikö BBC:n sarja Happy Valley, varjojen laakso kuulostakin kuin brittien versiolta Fargosta, HBO:n terävästä rikossarjasta, joka pohjautui Coenin veljesten mustaan draamakomediaan.
Yhtäläisyyksiä riittää. Pääroolissa on keski-ikäinen poliisi Catherine Cawood (Sarah Lancashire), johon sukupuolen vuoksi suhtaudutaan vähätellen, vaikka sympaattinen nainen aavistaa vääryyksiä jo kaukaa.
Sally Wainwrightin kirjoittamassa ja osittain ohjaamassa Happy Valleyssä on vaikutteita amerikkalaisista mestariteoksista, mutta se on kuudessa osassaan oma eheä kokonaisuutensa.
Ensimmäinen kausi nousi yllätysmenestykseksi ja kasvatti suosiotaan. Ison-Britannian akatemia myönsi sille parhaan sarjan palkinnon. Jatkokausi saa kotimaassaan ensi-illan loppuvuonna.
Coronation Streetissä kirjoittamista hionut Wainwright löi läpi viimeistään sarjalla Perhesalaisuuksia (2000–2003), jossa päähenkilö pitää salassa lottovoittoaan. Samanlaiseen saippuaoopperoille tyypilliseen rakenteeseen, salaisuuksien tuskalliseen piilotteluun perustuu myös uusin teos.
Pohjoisenglantilaisen kaupunkikreivikunnan West Yorkshiren paikallinen poliisi kutsuu Calderdalen aluetta onnelliseksi laaksoksi, Happy Valleyksi, huumeongelman takia. Onnen laaksossa asukkaita uhkaavat myös kuolemansairaudet, vankilakierre, itsemurhat ja lasten päihteet.
Jaksojen alussa rempseä tunnusmusiikki, Jake Buggin Trouble Town, soi kuin se pilkkaisi kaikkia hahmoja, kuinka huonoja he ovat elämään omaa elämäänsä.
Tero Kartastenpää
Oikeusjuttu, su 24.5. klo 18.00 Teema ****1/2
ELOKUVA Kolmekymmentä täyttävä pankkivirkailija temmataan äkisti psykologiseen painajaiseen: yhteiskunta asettaa hänet syytteeseen rikoksesta, jota ei koskaan paljasteta. Ahdistuneen syyttömyyttä, vai sittenkin moraalista syyllisyyttä?
Näyttelijä Anthony Perkins oli jo olemukseltaan omiaan hermostuneisiin luonnerooleihin, tunnetuimpana tietysti pääosa Alfred Hitchcockin merkkipaalussa Psyko. Kaksi vuotta myöhemmin Perkins teki yhtä lailla huomattavan työn Orson Wellesin merkkiteoksessa Oikeusjuttu (Le procès/The Trial, Ranska 1962), joka pohjautuu Franz Kafkan postuumisti ilmestyneeseen romaaniin.
Welles toteutti elokuvan Euroopassa. Teoksen kielipeli kyllä koukeroi englanniksi, mutta kerronnassa näkee mannermaista vaikutusta. Selkeänä kajastaa saksalaisen ekspressionistisen elokuvan perinne, mutta työstä on myös aistivinaan jonkinlaista aikansa kokeellisen teatterin kerronnallista vaikutusta.
Elokuva on vaikuttava ja vaativa, ja Welles itse on maininnut sen parhaimmakseen. Näkemystä täytyy kunnioittaa, vaikkei siihen voisikaan yhtyä.
Arto Pajukallio
1970-luvun Miss Suomet, ti 26.5. klo 21.57 Teema
DOKUMENTTI Miss Suomi -kilpailu oli vielä 1970-luvulla suuri vuosittainen tv-tapahtuma. Teeman dokumentti ei ole kuitenkaan kooste noista lähetyksistä vaan elokuvateattereissa esitetyistä katsauksista, joissa sponsorit pääsivät vähintään yhtä isoon rooliin kuin itse kaunottaret.
Dokumentti onkin hauska aikamatka 70-luvun muotiin, ravintoloihin ja hotelleihin. Pukinetalo Halosen, Kirjokankaan ja Finnfashionin asuihin puettuja missikandidaatteja kuskattiin Toyota Crowneilla milloin Hotelli Helsinkiin tai Vanhaan Maestroon, milloin Aulangolle. Joskus esittäydyttiin uimapuvuissa Sokoksen näyteikkunassa, joskus hurmattiin karvahattuyleisöä Kalustekartano Vepsäläisellä.
Yksi huipentuma on 1975 kisa (joka päättyi tulevan Miss Universumin Anne Pohtamon, kuvassa, voittoon): missit esiintyivät uimapukukierroksella ensi kertaa bikineissä! ”Näin paljastui suurempi osa tytöstä tuomariston arvosteltaviksi, ja toisaalta oli kaksiosaisuus helpommin sovitettavissa eripituisille vartaloille moitteettomaksi kokonaisuudeksi”, katsauksen selostaja oivasti perustelee.
Tuomo Kiisseli
The Leftovers, ti 26.5. klo 22.00 TV2
DRAAMASARJA The Leftovers kertoo maailmanlaajuisen katastrofin jälkeisistä tapahtumista amerikkalaisessa pikkukaupungissa.
Yksi sarjan tähdistä on Liv Tyler, joka tunnetaan rooleistaan Armageddon-elokuvassa ja Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa. Hänen isänsä on Aerosmith-rokkari Steven Tyler ja äitinsä malli Bebe Buell.
Tyler aloitti uransa mallina 14-vuotiaana, mutta siirtyi pian näyttelemiseen. Saatuaan 10 vuotta sitten esikoisensa Milon hän piti kahden vuoden tauon työstään. Saa nähdä, käykö samoin nyt. Tylerin ja miesystävä David Gardnerin poika Sailor syntyi 11. helmikuuta, ja Tyler on lähetellyt Instagramiin kuvia ja viestejä, jotka paljastavat tähden hurahtaneen täysin hurmaavaan pikkuvesseliin.
Virpi Valtonen
Demokraatit, ma 25.5. klo 21.30 TV1
DOKUMENTTI Takana ovat yhdet Afrikan verisimmät vaalit, joiden jälkeen kansainvälinen yhteisö ohjaa vastapuolet muodostamaan yhdessä Zimbabwen perustuslakia, jota 30 vuotta hallinnut diktaattori Robert Mugabe halveksuu. Vuosi on 2008.
Palkittu ohjaaja Camilla Nielsson on seurannut kolmen vuoden ajan Mugaben puolueen Zanu-PF:n Paul Mangwanan ja haastajan MDC-T:n neuvottelijan Douglas Mwonzoran kiertueita ympäri maata.
Mangwanaa kovin naurattaa, kun diktaattori kertoo: ”En voi kieltäytyä hallitsemasta.”
Vieressä ovat suu kireänä kilpailevan MDC-T:n edustajat, että eikö mikään taaskaan muutu.
Julkisista tilaisuuksissa näkee kahtiajaon: vanhan röyhkeän vallan ja uuden toivon lupaajat. Mangwana ohjaa tien laidalla kansaa kokouspaikalle ja vastaamaan oikein kysymyksiin. Sotaveteraanit on valjastettu propagandan lähettiläiksi, sepä diktaattorin miestä jälleen naurattaa.
Turhautuminen järjestelmää vastaan taisteluun näkyy Mwonzorasta. Vuoden 2012 tanskalaisdokumentissa vilahtanut toivo demokratiasta on sen valmistumisen jälkeen tukahdutettu.
Tero Kartastenpää