Tv-viikko 35: Iholla-sarjan 3. kausi, Bastuklubben ja Kuutamosonaatti
Kosto, su 31.8. klo 21.00 Fem ****
ELOKUVA (Haevnen, Tanska 2010) Tanskalaisohjaaja Susanne Bier ja hänen luottokäsikirjoittajansa Anders Thomas Jensen ovat elokuvissaan onnistuneet liittämään yhteen ihmissuhdedraaman ja yhteiskunnallisiakin mittasuhteita saavat moraaliset kysymykset. Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla palkittu Kosto on hienosti tehty elokuva, vaikka ei aivan Bierin ja Jensenin parhaimpien teosten tasolle ylläkään. Elokuva käsittelee koston oikeutusta kahden keskiluokkaisen perheen näkökulmasta, liikkuen taitavasti niin aikuisten kuin lasten maailmassa. Tapahtumapaikat vaihtelevat tanskalaisesta koulumaailmasta afrikkalaiseen savanniin.
Bierin ja Jensenin elokuvissa hienointa on yleensä se, että he eivät selitä vaan antavat tapahtumien puhua puolestaan. Koston selvä tyylivirhe onkin ajoittainen alleviivaaminen dialogissa. Muiden kohtausten väkevyys kuitenkin pelastaa paljon.
Henri Waltter Rehnström
Iholla, ma 1.9. klo 21.00 AVA
SARJA Miehilläkin on tunteet ja he osaavat puhua niistä. Tämä itsestäänselvyys on usein jäänyt perinteisten sukupuoliroolien varjoon – naiset vatvovat asioita, kun taas miehet osoittavat tunteensa teoilla.
Videopäiväkirjaohjelma Iholla on valinnut kolmannella kaudellaan kohteekseen viisi sanavalmista miestä. Yrjänä on katkeruuteen taipuvainen, itsetuntonsa kanssa painiva prätkäjätkä, nuoret isät Patrick ja Esko taas ovat kuin hipsterin mallikatalogista repäistyjä. Kumityöntekijä Tero uhraa vapaa-aikansa tanssiharrastukselle, ja roska-autoa ajava Jukka hoitaa kolmen lapsen yhteishuoltajuutta.
Muutaman jakson perusteella voi todeta, että miehillä on asiaa ja ajatuksia. Yrjänä ei silottele näkemyksiään. Hänen on vaikeaa hyväksyä muiden onnea, kun oma lapsettomuus vaivaa. Jukan yhteishuoltajuuskuvioista taas voisi moni ottaa mallia. Puheyhteys lasten äitiin on säilynyt ja pariterapiassa käydään vaikka erosta on jo aikaa.
Kannattaa toki muistaa, ettei ohjelman äijäkatras ole läpileikkaus yhteiskunnasta, vaan tiukan seulomisen tulos.
Onnimanni Liukkonen
Dokumenttiprojekti: Piripäiväkirja,ma 1.9. klo 21.30 TV1
DOKUMENTTI Muutama vuosi sitten Joonas Neuvosen Reindeerspotting-dokumentti sukelsi syvälle huumeidenkäyttäjien elämään. Itsekin huumeita käyttänyt Neuvonen kuvasi narkomaanien elämää porukan sisältä ilman moralisointia. Hieman samanlainen tunnelma on dokumentaristi Marja Kurikan ohjaajamassa Piripäiväkirjassa.
Turkulainen Pinja on sekoittanut päätään 10-vuotiaasta lähtien. Alkoholilla, pillereillä ja amfetamiinilla haettiin helpotusta rikkonaiseen lapsuuteen. Äitinsä kanssa Pinja löysi yhteyden päänsekoitussessioiden kautta. Järkyttävän rehellisesti Pinja toteaa: ”Must se oli siistii, kun äiti käytti huumeita.” Avoimesti elämäänsä perkaava Pinja lähtee katkaisuhoitoon. Puolen vuoden aikana haasteita riittää. Poikaystävät vaihtuvat ja elämän tylsyys tuntuu olevan vieroitusoireitakin suurempi ongelma.
Kurikka ei varsinaisesti löydä aiheesta mitään uutta, mutta onnistuu kyllä luomaan todistusvoimaisen kuvan päihderiippuvaisten tuskaisesta todellisuudesta. Pinja ja hänen kaverinsa käyvät keskusteluissa läpi elämäänsä, jolla ei tunnu olevan merkitystä. Hieman häiritsee se, että kohtaukset on ikään kuin näytelty. Pinja ja hänen kaverinsa ovat toki tietoisia kameran läsnäolosta, mutta toimivat ikään kuin kuvaaja ei olisi paikalla. Tunnelma on erikoinen. Miksi nämä ihmiset ovat valmiita käymään kipeitä eroriitoja kameran edessä? Onko meillä moraalista oikeutta olla paikalla?
Onnimanni Liukkonen
Bastuklubben, ke 3.9. klo 20.00 TV5
SARJA ”Nimeni on Jarmo ja tulen Suomesta”, saunassa istuva hikinen mies ärisee. Ei taida pitää paikkaansa. Jarmo tulee yhtä paljon Suomesta kuin Vintiöiden ykskakskolineli-jumppaajat Virosta tai Borat Kazakstanista.
Bastuklubben on sketsihahmon neliosainen ruotsalaissarja, enempää tästä vihaisesta suomalaisstereotypiasta ei irtoaisikaan. Johan Petterssonin Jarmo-hahmo nousi suosioon Partaj-sketsisarjassa, jossa hän vinoili näyttelijä Jarmo Mäkisen esittämälle suomalaiselle K-raudan mainoksissa.
Jarmo ja hänen läheiset suomalaiset juovat jatkuvasti mutteivät hymyile edes kännissä, selvittävät ongelmat lyömällä ja harrastavat seksiä sanomansa mukaan kuin oikea miehet. Mielikuvat suomalaisuudesta ovat jämähtäneet parin vuosikymmenen takaisten maahanmuuttajien ja risteilyturistien ördäyksen varaan.
Turha silti hermostua. Jarmon saunaörinä on suunnattu ruotsalaisille: kuinka heidän pitää lopettaa ajattelemasta, mitä muut heistä ajattelevat.
Seften Svenne eli turpa kiinni, ruotsalainen! Jarmon huudahdus on tylyintä, mitä keskustelua rakastavat länsinaapurit voivat kuvitella.
Tero Kartastenpää
Kuutamosonaatti, to 4.9. klo 22.20 Teema **½
ELOKUVA (Suomi 1988) Kino Suomen syksy alkaa sarjalla kotimaisia kauhuelokuvia. Moisia ei oikeastaan ollut olemassakaan ennen Olli Soinion ohjaamaa Kuutamosonaattia. Elokuvassa kansainvälistä uraa tehnyt tuittupäämalli (Tiina Björkman) lähetetään maaseudulle jäähtymään. Lomamökin lähellä asuu Kyyrölän muori kammottavine aikamiespoikineen, joista Arvoa näyttelee Kari Sorvali verrattoman härskisti. Leffa ei teknisesti edusta samaa videorupisuutta kuin takametsien asukeilla pelottelevat 1980-luvun amerikkalaisrainat, sillä kuvaus on huippuammattilaisen Kari Sohlbergin jälkeä.
Jussi Karjalainen