Tv-viikko 39: Dancing on Ice, Kostamus-sinfonia ja Vain elämää
Dancing on Ice, la 28.9. klo 19.30 Nelonen
JÄÄTANSSIOHJELMA Salatut elämät -sarjasta tuttu Mia Ehrnrooth luistelee Dancing on Ice -ohjelman lehdistötilaisuudessa sisäjäätä pitkin median eteen haparoiden ja kikattaen. Käsipuolessa tukea antaa valmentaja Ari-Pekka Nurmenkari, joka on edustanut Suomea muun muassa Vancouverin olympialaisissa.
Valokeilaan jäälle saapuvat myös viihdetaiteilija Helena Lindgren, muusikot Kim Herold ja Arttu Wiskari, Diilistä tuttu Susanna Ruotsalainen ja vuoden 2012 Miss Suomi Sara Chafak. Mukana jäätanssikilpailussa ovat myös tv-kasvo Kari Salmelainen, Big Brother -voittaja ja Adam Lambertin entinen poikaystävä Sauli Koskinen, kansanedustaja ja entinen jääkiekkomaalivahti Sinuhe Wallinheimo sekä entinen kansanedustaja Satu Taiveaho.
Jokaisella kilpailijalla on parinaan taitoluisteluammattilainen. Lisätukea treeniin ja koreografioiden suunnitteluun antaa puolestaan ohjelman päävalmentaja Laura Lepistö. Suorituksia tuomaroivat viikoittain Mila Kajas-Virtanen, Mika Saarelainen ja Anuliisa Uotila. Lisäksi mukana on vaihtuvia vierailevia tuomareita.
Napakymppi-tähti Salmelainen velmuilee, että hän ei lähde ruudusta kulumallakaan, kun hänet tähänkin väkisin houkuteltiin mukaan.
”Ei minusta silti taitoluistelijaa taida tulla. Mutta onneksi mulla on rinnallani huippuammattilainen, joka pitää kiinni”, mies tuumaa valmentajastaan Jenni Calvertista.
Calvert vakuuttaa, että pari tulee pysymään kilpailussa mukana alun jälkeenkin.
Juontajien roolissa – kengät jalassa – tunnelmia jännittyneenä seuraavat Lorenz Backman ja Maria Hintikka.
”Tässä mennään välillä jo vaarallisellakin tasolla: jäällä voi vetää pahat lipat. Varsinkin, kun ohjelmassa ei ole tarkoitus vain luistella vaan tehdä myös tosi vaativiakin juttuja”, Backman sanoo.
Yhdistelmä tähtiloistoa, visuaalista tykitystä ja vaaran tuntua lienevätkin syitä siihen, miksi Britanniassa vuonna 2006 syntynyt ja vuoteen 2014 asti kotimaassaan jatkuva ITV:n formaatti on saavuttanut huippusuosion lukuisissa maissa.
Jaksot lähetetään suorana Sipoosta asianmukaisella tv-tekniikalla varustetulta jäähallilta, jonka tuotantoyhtiö Moskito Television rakennutti varta vasten ohjelmaa varten. Nelosen kanavapäällikkö Elina Mustelinin mukaan Dancing on Ice onkin suurin pelkkinä suorina lähetyksinä Suomessa koskaan esitetty tv-formaatti. Samalla se on Neloselle merkittävä taloudellinen satsaus.
”Kun mietitään marginaalihintoja kotimaiseen tuotantoon verrattuna, voi ero olla tällaisessa formaatissa seitsemän- tai jopa kymmenkertainen”, Mustelin sanoo.
Esittelykierroksen haparoivaa luistelemista seuraa mielenkiinnolla myös ohjelman päävalmentaja Laura Lepistö.
”Kilpailijoiden lähtötaso määrittää paljon sitä, millaisia juttuja tulemme tekemään. Heillä on toisistaan paljonkin poikkeava luistelutausta”, Lepistö sanoo.
”Syke tulee olemaan suorissa lähetyksissä varmasti korkealla.”
Elina Järvi
Dokumenttiprojekti: Amerikkalainen huumesota, ma 30.9. klo 21.30 TV1
DOKUMENTTI Huumesota on yhteiskunnan alaluokkaan kohdistettu, pitkitetty holokausti. Näin tykittää tunnettu tv-käsikirjoittaja David Simon dokumentissa (The House I Live In, 2012). Simon perehtyi rikostoimittajana vuosikausia huumerikollisuuteen ja käytti kokemuksiaan myös luomassaan Langalla-rikossarjassa.
Poleemisen dokumentin ohjaaja Eugene Jarecki marssittaa kameran eteen myös ison liudan huumeiden kanssa itse tai perheensä kautta tekemisiin joutuneita, ja viesti on sama: pieleen on menty ja pahasti.
Richard Nixon julisti sodan huumeita vastaan 1971 ja Ronald Reagan päivitti siitä 1980-luvulla nykymuotoisen version. Jarecki muistuttaa, miten kehnoja tuloksia runsaassa 40 vuodessa on saatu: satoja miljardeja dollareita on tuhlattu, mutta huumeiden käyttö ei ole vähentynyt yhtään. Päinvastoin, huumeita saa nyt halvemmalla ja helpommin kuin 1970-luvulla konsanaan.
USA:ssa telkien takana istuu reilusti yli kaksi miljoonaa vankia – neljäsosa kaikista maailman vangeista – ja puolet heistä on mustia. Suurella osalla on pitkät, jopa 20–30 vuoden tuomiot nimenomaan huumeiden, varsinkin crackin käyttö- ja myyntirikoksista. Ainoa jolla huumesodan ansiosta pyyhkii hyvin, on vankilateollisuus.
Jareckin dokumentti palkittiin viime vuonna Sundancen filmifestivaaleilla. Tuottajana toiminut Hollywood-tähti Brad Pitt aiheutti aikoinaan filmin ensi-illassa kohun lausunnoillaan. ”Vaikka en itse enää käytä huumeita, saisin niitä halutessani heti mistä tahansa USA:ssa. Ja silti väitetään, että huumesota on onnistunut”, Pitt täräytti.
Jotain siis pitäisi tehdä toisin, mutta mitä? Siihen muuten kelpo dokumentti ei oikein osaa vastata itsekään.
Tuomo Kiisseli
Kostamus-sinfonia, ti 1.10. klo 21.45 Teema
TEATTERITALTIOINTI Esa Kirkkopellon ohjaamaa ja yhdessä 40-henkisen työryhmän kanssa kirjoittamaa Kostamus-sinfoniaa on esitetty televisiossa vain kerran aiemmin, esityksen ensi-iltavuonna 1996. On siis jo aikakin kaivaa tämä aikansa teatteritapaus uudestaan päivänvaloon.
Kirkkopelto kertoi ennen ensi-iltaa Ylioppilaslehdelle odottaneensa koko 1990-luvun, että 60- ja 70-lukujen taistolaiset ja vasemmistolaiset kykenisivät jonkinlaiseen itsekritiikkiin ja tilintekoon. Koska sitä ei kuulunut, hän ryhtyi toimeen Kostamus-teeman kanssa.
Työttömyyden vaivaama Kainuu sai 70-luvulla Kostamuksen ansiosta muutaman rikkaan vuoden, jonka aikana rakennettiin talot ja ostettin autot. Niiden vuoksi kestettiin siirtotyömaan ankeat olot ja perheiden poikkeustila, joiden vaikutukset alkoivat näkyä vasta vähitellen ja jälkikäteen. Kun työt sitten 80-luvun kuluessa loppuivat, monella oli huijattu, tyhjä ja hyväksikäytetty olo.
Marjaana Mykkäsen työstämässä televisioversiossa alun perin nelituntinen näytelmä on puristettu puoleentoista tuntiin. Esityksen lomaan on leikattu runsaasti tarinoita tukevia arkistoklippejä, joissa pönöttävät Kostamus-sopimusten allekirjoittajat Kekkonen, Kosygin ja Breznev, mutta ääneen pääsevät myös monet Kostamuksen rakentajat ja rakennemuutoksen jalkoihin jäänyt kansa.
Arkistojen ja näytelmän, faktan ja fiktion yhteistyö toimii ja liikkuu ketterästi sarkasmista yhteiskunnalliseen pohdintaan.
Kirkkopellon ohjauksessa näkyy turkkalaisuuden vaikutus: tunnetilassa piisaa eikä kukaan ole paikallaan hetkeäkään. Yyteeläiset paneutuvat hahmoihinsa koko nuoruutensa innolla.
Iina Alanko
Mun ainoot 30 minsaa, to 3.10. klo 21.00 TV2
KOMEDIASARJA Kansa janoaa romanttista komediaa. Näin voi päätellä esimerkiksi Johanna Vuoksenmaan ohjaaman 21 tapaa pilata avioliitto -elokuvan jättimenestyksestä.
Myös Yle on herännyt katsojien romantiikannälkään. TV2:n 12-osaisessa draamakomediassa Mun ainoot 30 minsaa seurataan kolmikymppisen Jaanan (Milla Kangas) rakkauselämän kehittymistä.
Jaana työskentelee LoveBurger-nimisessä hampurilaispaikassa, johon eräänä torstaina astuu raamikas Ville (Ilkka Villi). Jaana iskee silmänsä menestyvään musiikkituottajaan, joka kaipaa muutosta nopeatahtiseen elämäänsä. Jaana itse on jumittunut omiin tuttuihin ympyröihinsä.
Käsikirjoittaja Harri Veistinen sai jo kymmenen vuotta sitten idean sarjasta, joka käyttäisi hyväksi 24-toimintadraaman tyylistä reaaliaikaista rakennetta.
”Sarja tapahtuu siinä hetkessä, kun katsojakin näkee sen”, Veistinen sanoo.
Romanttinen komedia on Veistiselle mieluisa, joskaan ei helppo tyylilaji.
”Katsoja tietää, että päähenkilöt lopulta saavat toisensa. Tästä lähtökohdasta on vaikeaa tehdä yllättävä tv-sarja.”
Veistinen kirjoitti pääroolin ensin miehelle.
”Mutta jotenkin se, että mies haaveilee salaa tuntemattomasta naisesta, tuntui vähän likaiselta.”
Milla Kangas sanoo, että sähläävästä roolihahmosta voi vetää yhtäläisyyksiä esimerkiksi Bridget Jonesiin. Välillä näyttelijää itseäänkin ärsytti hahmon mokailu.
”Jaana sotkeentuu sanoihinsa, eikä osaa ilmaista asioita oikein. Toisaalta ne hetket ovat riemastuttavia, kun hän viimein alkaa löytää omaa ääntään.”
Juha Heinisuo
Vain elämää, pe 4.10. klo 20.00 Nelonen
MUSIIKKIOHJELMA Vain elämää oli viime syksyn puheenaihe, tunteita herättänyt ohjelma, jota seurasi Nelonen Median kanavilla 3,2 miljoonaa suomalaista.
Uudella kaudella mennään samalla reseptillä kuin viimeksikin, vain kasvot vaihtuvat. Viimeksi mukana oli paljon iskelmän edustajia, nyt otetaan askel popimpaan suuntaan.
Ykkösjaksoa isännöi Neljä ruusua -laulaja ja muusikko Ilkka Alanko. Rock-kukon valinta kauden alkuun on tuottajilta hyvä veto, sillä Alangon persoonassa kiteytyy yksi sarjan perusideoista: hienoa musiikkia tehnyt julkisuuden henkilö osoittautuu tyystin odotusten vastaiseksi, on avoin ja vilpitön ja näyttää tunteensa niin, että katharsis koetaan kotisohvillakin.
Kun mukana on vielä toinen toistaan hienompia, taiteilijoiden omikseen tekemiä tulkintoja tutuista – ja onneksi välillä myös tuntemattomammista – biiseistä taustajuttujen kera, keitos on valmis. Voisiko parempaa iltaseuraa vaatia?
Alangon lisäksi Hirvensalmen Satulinnan mäntypuulla vuoratussa ruokasalissa musiikkiaan käyvät läpi suursuosikit Juha Tapio ja Jukka Poika, legendaariset Maarit ja Pauli Hanhiniemi sekä lyhyemmän, mutta jo vakuuttavan uran tehneet Anna Abreu ja Laura Närhi.
Ykköskaudella syntyi mielikuva siitä, että artistit saivat vapaasti valita haluamansa kappaleen esitettäväkseen. Jos asia olisi näin, esitettäisiin ohjelmassa todennäköisesti vain kaikkien tuntemia, radiossa puhkisoitettuja hittejä. Vai voiko olettaa, että esimerkiksi parikymppinen Abreu tuntisi jo 70-luvulla klassikkoja äänittäneen Maaritin helmet? Tai eri genrejen edustajat toistensa biisit?
Ennen spontaaneilta tuntuvien kuvausten aloittamista sarjan kulisseissa tehdään valtavasti taustatyötä, jonka johdossa on pitkän linjan muusikko ja Vain elämää -bändiä luotsaava Leri Leskinen.
”Käyn läpi kunkin artistin koko tuotannon ja mietin, mikä kappale voisi sopia kenellekin. Sitten pidetään jokaisen kanssa palaveri, jossa käydään biisit läpi ja mietitään, mihin suuntaan niitä voisi viedä.”
Artisteilla on Leskisen mukaan tietysti omiakin näkemyksiä esitettävästä kappaleesta. ”Mutta aika usein minun ehdotukseni menevät lopulta läpi.”
Leskinen sovittaa kaikki biisit uusiksi – siihen menee kuukausia. Sitten artistit treenaavat kappaleita yhdessä bändin kanssa, niin että niistä tulee ”omia” eivätkä ne jää pelkiksi karaoke-vedoiksi.
”Siinä kaikessa on hirveä duuni ja aikamoiset paineet, varsinkin nyt ensimmäisen kauden jälkeen. Rima nousee – tästä kaudesta pitää tulla yhtä hyvä tai parempi.”
Mitkä ovat kauden kohokohtia?
”Laura Närhi ja Juha Tapio osaavat herkistelyn, Jukka Pojalta tulee muutama hauska yllätys”, Leskinen paljastaa.
Iina Alanko