Tv-viikko 40: Derek, Jo ja Maatilan prinsessa
Derek, Netflix
KOMEDIASARJA Viime vuosikymmenen aikana komediassa on ollut vaihe, jossa hahmot ja sarjat ovat olleet piinallisia ja huumori epämukavaa. Olen itse toki osasyyllinen. Nyt halusin tehdä jotain päinvastaista”, koomikko Ricky Gervais kertoo puhelimessa.
Gervaisin uutuussarjassa Derek hänen itsensä esittämä nimihahmo on slipoveriin pukeutuva ja hieman hidasälyinen mies, joka työskentelee apulaisena vanhusten hoitokodissa. Toisin kuin Gervaisin tunnetuimman hahmon, Konttorin pomon David Brentin tapauksessa, yleisön ei ole tarkoitus nauraa Derekille – vaan nauraa yhdessä hänen kanssaan.
Ensimmäisissä jaksoissa hekotellaan hyväntuulisesti muun muassa sille, kun Derek kaatuu lammikkoon. Vähintään yhtä usein sarjaan on kuitenkin rakennettu kyynelehtimisen paikkoja. Vanhuksia kuolee ja asukkaisiin kiintynyt Derek suree.
Nettipalvelu Netflixin originaalisarjassa liikutaankin komedian ja draaman rajamaastossa. Tyylilajina on Konttoristakin tuttu mockumentary eli valedokumentti, mutta tahti on verkkainen ja meno hymistelevän hyväntahtoista.
”Olen näytellyt kamalia, noloja henkilöitä. Derek taas on melkein sankari. Hän on kiltti ja vilpitön.”
Kiltti ja vilpitön ovat sanoja, jotka toistuvat läpi Gervaisin haastattelun. Määreet ovat kaukana siitä huumorista, josta hänet tunnetaan. Konttori tuuppasi katsojan usein epämukavuusalueelle. Gervaisin Golden Globe –gaalojen juontospiikit olivat täynnä piikkejä Hollywoodin suuntaan.
”Ihmiset eivät aina ymmärrä, että vaikka teen stand up –keikkoja omalla nimelläni, kyse on lavapersoonasta – minua itsevarmemmasta, röyhkeämmästä ja ylimielisemmästä ihmisestä.”
Derek toimiikin myös Gervaisin tähtikuvan laajentajana. Vaikka osa miehen ärhäkän huumorin faneista tulee varmasti pettymään, koomikko saanee sarjan myötä myös uusia seuraajia.
Tosin alun perin Derekistä piti tulla toisenlainen. Gervais kertoo idean hahmoon syntyneen jo kymmenen vuotta sitten. Silloin sarjan oli tarkoitus olla satiiri julkisuudesta ja kuuluisuudesta.
”Olen kuitenkin jo kuluttanut sen teeman loppuun. Syvennyinkin entistä enemmän itse hahmoon. Derek on hahmotutkielma aivan kuten David Brent oli. Siinä missä David Brentin kohdalla ajattelit ’toivottavasti en koskaan käyttäydy kuin hän’, Derekin kohdalla sanot ’haluan olla hänen kaltaisensa’. ”
Kaisu Tervonen
Tähtikokkeja, La klo 21.00 Teema
TEEMALAUANTAI Illallisen tarjoileminen maailman parhaissa ravintoloissa on tarkkaan suunniteltu näytelmä. Teemalauantain kahdessa ruokadokumentissa nähdään sekä rauhallinen että kuuma tapa kokata.
Illan avaava El Bullin viimeinen illallinen kertoo täydellisestä paikasta, joka muuttui mahdottomuudeksi.
Molekyyligastronomian johtava edelläkävijä, maailman parhaaksi viisi kertaa valittu ravintola sulkeutui vuonna 2011, kun törkykalliiden aterioiden valmistaminen kävi tappiolliseksi. Sulkemisvuonna valmistuneessa dokumentissa ohjaaja Gereon Wetzel kuvaa kärpäsenä katossa pääkokkien ryhmää, joka uppoutuu laboratorioon tekemään kulinaarisia, kemiallisia testejä. Menun valmistelijat ovat kuin pakkomielteisiä alkemistejä, jotka yrittävät saada raaka-aineet toimimaan luontonsa vastaisesti.
Karismaattinen Ferran Adrià johtaa ryhmäänsä kuin luova johtaja kehitystiimiään, kunnes irralliset ideat kiteytyvät saumattomiksi konsepteiksi. Katalonialainen El Bulli tarjoili 50 lajin illallista, joten työntekijöiden joukko toimii kuin kellon koneisto.
Samaan aikaan Tanskan parhaassa ravintolassa huudetaan ja näytetään keskisormia.
”Jos se ei toimi 100-prosenttisesti, me emme tee niin”, huippukokki René Redzepi kiehuu alaiselleen dokumentissa Huippukokki pyrkii täydellisyyteen (2008). Dokumentti seuraa toimintaa nuoria kokeilevia kokkeja houkuttelevassa keittiössä ravintola Nomassa, joka valittiin taas viime vuonna maailman parhaaksi.
Kokit pääsevät puhumaan ammatistaan vähän liikaakin, eikä ainutlaatuisten ruokien tuntu ja tuoksu välity yhtä herkullisesti kuin loistavan hallitussa El Bulli -dokumentissa.
Dokumenttien välissä esitetään huippuravintolassa tapahtuva rikosdraama Hiljaa hyvä tulee.
Tero Kartastenpää
Kuninkaan punikit, Ma klo 21.30 TV1
DOKUMENTTI Ohjaaja Seppo Rustanius tunnetaan monista puhuttelevista Suomen sisällissotaa ja itsenäistymisen vaikeita alkuaikoja käsittelevistä dokumenttielokuvistaan. Tunnetuimpia niistä ovat Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999), Karjalainen kiirastuli (2002) ja Uhrit 1918 (2008).
Yhtä vankkaa kädenjälkeä on nyt nähtävä Rustaniuksen tuorein työ, Kuninkaan punikit. Se kertoo Vienan Karjalaan sisällissodan loppuvaiheissa paenneista sadoista punakaartilaisista, jotka joutuivat suurten historiallisten tapahtumien myllerrykseen 1918–19.
Karjalaan paenneiden tarkoituksena oli muodostaa Suomen valkoisten selän taakse eräänlainen pohjoinen rintama. Kun yritys epäonnistui, porukka joutui vetäytymään Muurmannin radan liepeille Santamäkeen, surkeisiin oloihin. ”Pelastukseksi” koituivat rataa turvaamaan tulleet brittijoukot, jotka värväsivät sekalaisen suomalaisjoukon avukseen tarjoten vaatetuksen, ruokaa, sotilaskoulutusta ja jopa palkkaa.
”Kovien proletaarien aate vaihtui bisketteihin ja purkkilihaan”, punikit toteavat dokumentissa.
Ensimmäisen maailmansodan lopun kaoottista tilannetta kuvaa se, että noin 1 200 suomalaisen Muurmannin legioona toimi ympärysvaltojen puolella sekä Suomen valkoisia, Saksaa että Venäjän punaisia vastaan. Dokumentti seuraa legioonan vaiheita suurimmat miesmenetykset vaatineeseen merimatkaan Suomeen saakka.
Kuten aiemmissa dokumenteissaan, tässäkin Rustanius antaa kaaoksen keskelle joutuneille ihmisille myös kasvot. Legioonan erikoinen tarina välittyy muun muassa Otto Piippo -nimisen punakaartilaisen kautta. Piipon tarkat päiväkirjamerkinnät yhdistettynä harvinaisiin arkistofilmeihin tuovat tapahtumille ainutlaatuista syvyyttä.
Tuomo Kiisseli
JO, Ma 21.55 FOX
RIKOSSARJA Näitä hahmoja on nähty. Ranskalaisen dekkarin sankari Jo Saint-Clair (Jean Reno) on viinaanmenevä, mutta krapulassakin huipputaitava poliisi. Karhealla uroksella on vaikea suhde aikuiseen tyttäreensä.
Nämä juonikuviotkin nähtiin jo ajat sitten: joka jaksossa löytyy ensin ruumis, sitten kuulustellaan enemmän ja vähemmän syyllisen oloisia epäiltyjä ja asianomaisia. Tappaja on sopivan inhottava, yleensä yläluokkainen ja snobi tyyppi.
Jo on erinomainen esimerkki siitä, että suuren yleisön aliarvioiminen on edelleen hyvin mahdollista. Televisiosarjaan ei tule eloa tekemällä kaikki niin kuin on ennenkin tehty. Ei, vaikka rahaa olisi kasapäin.
Jo on suuri ja monikansallinen tuotanto, joka kuvattiin englanniksi Pariiisissa. Murhat liittyvät ilmeisiin turistikohteisiin, vähän kuin Da Vinci koodissa. Ensimmäisen kauden jälkeen sarjan tekeminen lopetettiin.
On oikeastaan huojentavaa, että eurooppalaiskatsojat eivät syttyneet sarjasta, joka apinoi jenkkityylin näin hooposti. Tuntuu, että tuottajat ovat uskoneet ulkoisten puitteiden ja Ranska-kliseiden riittävän. Yrityksen puute näkyy jo ensimmäisessä jaksossa, jossa uskovaiseksi luultu, mutta railakasta kaksoiselämää viettänyt urkuri löydetään hengettömänä Notre Damen edestä. Kakkosjakson aluksi heitetään malli kuolemaan Eiffel-tornista – kuinka kekseliästä!
Jokainen jakso on maksanut kaksi miljoonaa euroa, eli rutkasti enemmän kuin keskiverto suomalainen pitkä teatterielokuva.
Kalle Kinnunen
Maatilan prinsessa, Ti klo 20.00 TV5
TOSI-TV-SARJA Nainen jahtaa kuokan kanssa kilpakumppaniaan pellolla!
Ennakkomaistiaisen perusteella TV5:n maaseutuhenkisessä uutuudessa ei eletä ihan yhtä vaaleanpunaisissa tunnelmissa kuin Maajussille morsiamessa.
Onhan ohjelman ideakin erilainen. Maatilan prinsessassa ei etsitä kumppania kotitilalle, vaan laitetaan kymmenen kaupunkilaistyttöä perinteisiin maatilan hommiin. Parhaiten hommista suoriutunut saa maatilan prinsessan tittelin.
Kilpailijoista osa on julkisuudesta entuudestaan tuttuja, kuten strippari Geronima eli Kirsikka Kelloniemi ja Jussi Parviaisen ex-vaimo Saana Uimonen. Sitten on Nora-Mariaa, Annaa ja Suvia, joista harva on kuullut. Mukana on myös Johanna Tukiaisen tuntemattomampi pikkusisko Jasmine.
”En ole pyytänyt siskoiltani neuvoja. Tiedän kyllä julkisuuden hyvät ja huonot puolet”, Jasmine, 24, vakuuttaa.
”Epäröin ensin mukaan lähtemistä, mutta idea siitä, että kaupunkilaiset menevät landelle, kuulosti hauskalta.”
Jos Jasmine on katsojille uusi tuttavuus, niin esittelypätkässä kuokkahippasilla ollut blondi on tosi-tv-faneille erittäin tuttu.
”Tuollasia tilanteita aina välillä syntyy, sillä olen aika temperamenttinen”, Henna Kalinainen selittää takaa-ajokohtausta.
Kalinainen on tarponut urhoollisesti Suomen realitysuossa Big Brotherista Viidakon tähtösiin. Hän tietää myös sen, mitä hyvältä tosi-tv-tähdeltä vaaditaan.
”Se, mikä tekee minusta mielenkiintoisen, on muuntautumiskyky. Pitää profiloitua kunkin ohjelman mukaisesti ja käyttäytyä tietyllä tavalla, että on kiinnostava. Minun kohdallani on olemassa erikseen myös koti-Henna.”
Maatilan prinsessa oli Kalinaiselle haastava kokemus. Hän ehti jo kertaalleen vannoa, että nyt saa tosi-tv riittää. Mutta vain jos pitää mennä maalle, Kalinainen pehmentää.
”Vaikeinta oli eläinten hoitaminen. Jo pelkästään lampaan kiinniottaminen keritsemistä varten oli pelottavaa.”
Entäs ne kissatappelut? Porukan äitihahmon Kirsikan, 43, mukaan niiltä ei yksinkertaisesti voitu välttyä.
”Laitapa kymmenen naista yhteen missä tahansa, niin jossain vaiheessa alkaa tapahtua.”
Juha Heinisuo
