(Päivitetty: )
Teksti:
Seuran toimitus

Supertarkkuus hiipii olohuoneisiin
 

Kaareva 65-tuumainen 4K-televisio 3D-ominaisuudella höystettynä nostaa tv-kotikatselun uudelle laatutasolle.

Televisioita markkinoidaan kiihkeästi uusilla ominaisuuksilla ja rajuilla hintakampanjoilla. Sohvaperunan on hankala pysyä perässä ominaisuuksien laajentuvassa kirjossa. Kovassa hintakilpailussa on kuitenkin se etu, että suurituumaistenkin televisioiden hinnat laskevat tasaista tahtia.

Uusien ultraterävien 4K-tele-visioiden hinnat ovat muutamassa kuukaudessa laskeneet satoja euroja. Tarjouksia seuraamalla voi säästää lisää ja saada kauppaan mukaan verkkosisältöä kuten elokuvakanavien määräaikaisia ilmaisia katseluoikeuksia.

Vielä muutama vuosi sitten suuret ja laadukkaat yli 50-tuumaiset televisiot maksoivat tuhansia euroja. Kaarevuuden ansiosta katselukulmaa parantava Samsungin jättisuuri 65-tuumainen televisio (65HU8505) maksaa 3500 euroa. Se on paljon rahaa televisiosta

Testikatselun perusteella uusin teräväpiirtotekniikka vie katselun täysin uudelle tasolle kristallinkirkkaan kuvavirran ja elokuvateatterimaisten elämysten pariin.

Kuluttajalla ei ole kuitenkaan välitöntä kiirettä juosta uusimman tekniikan perässä, sillä supertarkkaa kuvamateriaalia ei vielä ole paljon saatavilla. Kehittynyt television sisäinen kuvaskaalaus pyrkii kuitenkin parantamaan heikkolaatuisempaa kuvaa näyttämään mahdollisimman hyvältä. Tekniikka mahdollistaa nimen omaan suurempikokoisten näyttöjen käyttämisen kuvanlaadun pysyessä moitteettomana.

Suuntaus suurempiin

Samsungin televisioiden Pohjoismaiden myyntipäällikkö Magnus Nilsson kertoo, että kymmenen vuotta sitten tyypillisin television kokoluokka oli 32 tuumaa. Nyt ollaan siirtymässä kovaa vauhtia kohti 55-tuumaisia malleja. Hän kehottaa television kokoa harkitsevaa ostajaa valitsemaan mieluummin suuren kuin pienen television.

”Televisioiden kokokehityksen kiihtyessä 32-tuumainen televisio mielletään jo pieneksi. Televisiotekniikan kehitys on nyt niin nopeaa, että ostaja voi pettyä nopeasti, mikäli tämä hankkii liian pienen television.”

Television koon valinta katseluetäisyyden perusteella on vanhentunut myytti.

”Televisioiden kuvanlaatu ja tarkkuus ovat kehittyneet jo siihen pisteeseen, ettei enää tarvitse murehtia siitä, että ostettu televisio olisi liian suuri. Katsojan oli ennen mahdollista nähdä television yksittäiset pikselit liian läheltä katsottaessa. Tätä ongelmaa ei ole nykytelevisioissa, sillä tarkkuus on kehittynyt roimasti. Teräväpiirtoista sisältöä voi katsoa huoletta 65 tuuman televisioista 2,5 metrin etäisyydeltä ja 4K-sisältöä tätäkin lyhyemmältä”, Nilsson summaa.

Verkkosisältö korostuu

Lähes kaikki tv-valmistajat tarjoavat tällä hetkellä älykkäitä Smart TV -laitteita. Termi tarkoittaa sitä, että televisioissa on internetiin kytkeytyneitä ominaisuuksia ja sovelluksia.

Yhä useammille television katselijoille Netflixin, Viaplayn, Yle Areenan, Katsomon ja HBO:n kaltaisen suoratoistopalveluiden tuki on tärkeä valintakriteeri.

Smart TV:llä voi tyypillisesti nauttia internet-sisällöstä, kuten katsoa videoita, pelata pelejä ja kuunnella musiikkia ilman tietokonetta tai johtovirityksiä. Myös sosiaalisen median palvelut on linkitetty televisioon.

Suosituimmat sovellukset YouTube, Skype, Facebook, Twitter, Vimeo ja Instagram löytyvät käyttöliittymästä, mutta mukana on myös paljon uusia tuttavuuksia. Lisäksi puhelimen ja kameran voi linkittää langattomasti televisioon.

Helppo käyttää

Suuri 30 kiloa painava televisio vaatii tilaa ja pienessä asunnossa jättikokoinen musta televisio on melko hallitseva sisustuselementti, sillä se on 146 senttimetriä leveä ja teline mukaan lukien  korkeutta riittää 90 senttiä.

Painava televisio tuotepakkauksineen vaatii apulaisen sitä kuljetettaessa ja paikalleen asennettaessa. Valtava paketti ei myöskään tahdo sopia tavalliseen farmariautoon, vaan vaatii yleensä kuljetuspalvelua.

Arvokkaan television huteran oloinen jalustakiinnike vaikuttaa paketin heikoimmalta lenkiltä. Vaikka televisiolla on pitkä monivuotinen takuu, kotivakuutuksen kattavuus ehtoineen kannattaa varmistaa, että se korvaa mahdollisen vahingon.

Kunhan televisio on saatu huonetilaan, niin käyttäjän kannalta on mukavaa, että uusi televisio opastaa suomeksi asetusten tekemisessä, kun laitteen kytkee päälle ensimmäistä kertaa.

Muutamassa minuutissa televisio on täydessä katseluvalmiudessa, eikä olematonta ohjekirjaa edes tarvitse asennusten tekemiseen. Ohjekirja löytyy verkosta.

Sirojen televisioiden ongelmana on usein heikkolaatuinen ääni, mutta tässä suhteessa kapea jättitelkkari yllättää positiivisesti. Äänet toistuvat tukevasti ja tasapainoisesti ilman kotelomaista kaikua.

Erillinen äänentoistojärjestelmä nostaisi toki äänentoiston tasoa, mutta sen hankkimista voi harkita tarpeen mukaan.

Marko Lysmä

 

Punaiset ja valkoiset*****, su 18.00 Teema

ELOKUVA Miklós Jancsóa (1921-2014) pidetään yleisesti Unkarin merkittävimpänä elokuvaohjaajana. Historiallinen sotadraamaa (Csillagosok, katonák, Unkari 1967) on hänen oman uransa ja koko kansallisen elokuvakulttuurin keskeisiä merkkitöitä. Vuoden 1919 Venäjälle, Volgan rannoille sijoittuva elokuva tilattiin juhlistamaan lokakuun vallankumouksen 50-vuotisjuhlia. Siistimisyrityksistä huolimatta teos kiellettiin Neuvostoliitossa tyystin.

Kyseessä on kuvaus pienimuotoisesta edestakaisesta sotimisesta, jossa ammutaan alati mutta vain aseettomia, ja väkivaltaan alistutaan välinpitämättömän vaiteliaasti. Sotasankaruudeksi eivät riitä pakenemisyritykset tai alaisten vallan väärinkäyttöön puuttuminen.

Persoonallinen kuvakieli hyödyntää useita minuutteja pitkiä otoksia, joissa panoraamamaisemat avautuvat tunnusomaiseksi miljööksi. Ihmisten liike antaa koko sodan mielipuoliselle turhuudelle kuin piirileikillisen näyttämöllepanon.

Arto Pajukallio

 

Hollywood toisessa maailmansodassa, ti Teema 20.00

DOKUMENTTI Kun natsit nousivat valtaan Saksassa, pysyi Hollywood pitkään diplomaattisena. Mutta kun sota julistettiin Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen, valjastettiin viihdekoneisto tehokkaasti tukemaan sotaponnistuksia. Yhteistyö armeijan kanssa synnytti tuhansia opetuselokuvia, tehokasta propagandaa sekä fiktiota, jossa sankaruus ja uhrautuminen isänmaan puolesta esitettiin ylevänä tavoitteena.

Ranskalaisen Michel Viotten kolmiosainen dokumenttisarja on koostettu runsaasta arkistomateriaalista. Juuri laadukas kuvamateriaali tekee siitä katsomisen arvoisen. Propagandafilmit avaavat aikakauden tuntoja kiinnostavasti. Esimerkiksi Aku Ankka ja kumppanit on värvätty sotaobligaatioiden markkinamiehiksi. Frank Capra taas ymmärsi, että herrarodusta mouhoavat diktaattorit toimivat itse propagandana itseään vastaan.

Hollywoodin ja armeijan välit ovat pysyneet lämpiminä myöhemminkin. Monet uudemmat sotaelokuvat ovat syntyneet sotakoneiston tuella, mikä on näkynyt niiden mustavalkoisen isänmaallisessa maailmankuvassa.

Onnimanni Liukkonen

Bluesia Pieksämäen asemalla, ke 19.05 Teema

Öinen junan odotus innoitti Juice Leskistä kirjoittamaan levytetyn uransa pisimmän, kuusitoistaminuuttisena kuutisenkymmentä säkeistöä sisältäneen kappaleen Bluesia Pieksämäen asemalla.

Kappale on esitetty julkisesti vain kerran, elokuussa 1988. Tapahtumaa todistivat kamerat, mutta tiettävästi ohjaaja Aki Kaurismäki onnistui välillä kadottamaan koko kuvausmateriaalin. Valmiiksi lyhytelokuva Bluesia Pieksämäen asemalla saatettiin lopulta vuonna 2012, ja aiemmin vain festivaaleilla esitetty teos saa nyt odotetun ensiesityksensä televisiossa.

Kappaleen minä kuvittelee muiden soittajan ottavan osaa yksinäiseen musisointiinsa. Idea ei tietenkään ole uusi. Muistettavasti sitä on käyttänyt mm. Harry Chapin, jonka riemukkaasta kappaleesta Six String Orchestra teki Hector suomenkielisen version Monofilharmoonikko.

Leskinen vie kuvitelman poikkeuksellisen pitkälle: soittaja tai sekstio kerrallaan esitykseen liittyy parisenkymmentä henkeä. Kappale kantaa hienosti keston ja muodon, ja kaiken muun lisäksi teos hahmottaa ummikkokuulijallekin musiikin tekemisen ja eri instrumenttien luonnetta.

Vuoden 1988 esitys toisintaa levytysversion rakenteen, mutta rimaa laskien. Laulussa mainittujen banjon ja 12-kielisen kitaran asemasta esityksessä soivat kuusikielinen kitarabanjo ja puoliromu kuusikielinen, jouset korvattiin synalla ja Harri Marsio lunttaa englanninkieliset säkeistönsä. Esitystilanteen autenttista arvaamattomuutta korostaen Dave Lindholm joutuu aloittamaan vierasosuutensa ”uusiks perkele!” kun vahvistimesta ei kuulukaan mitä soittaja toivoo.

Hienoa, haikeaa ja historiallista.

Arto Pajukallio

 

Prisma: Keho tehotarkkailussa, ma 19.00 TV1

DOKUMENTTI Olemme omia lääkäreitämme, tv-tiedemies Kevin Fong sanoo innostuneesti BBC:n Horizon-tiedeohjelmassa. Pelkällä älypuhelimella saa valtavan määrän tietoa ruumiistamme ja datavirtaa voi kasvattaa halventuneilla mittareilla.

Itsemittaus on varmasti osa terveydenhuollon vallankumousta, mutta samalla osa omakuvamme muutosta. Ihminen voi tehdä kehostaan kaiken ajan vievän projektin: tarkkailla eri elinten toimintoja ja virittää elämä niin, että keho toimisi ihanteellisesti. Kritiikittömästi aplikaatioihin suhtautuva Fong vierailee rugbyjoukkueen harjoituksissa seuraamassa, kuinka urheilijoista on jo tullut lihanpalasia, joista kerätään datamassoja tilastoille perustuvien taktiikoiden tueksi.

En haluaisi kuulostaa muutosvastarintaiselta, mutta hetken voisi myös miettiä, miten itsepakkomielteisen tiedonkeräyksen lisääntyminen vaikuttaa kulttuuriimme. Jos kansalainen jatkossa kieltäytyy oman ruumiinsa tiedonkeruusta, halveksutaanko häntä välinpitämättömyydestä ja vastuuttomuudesta.

Tero Kartastenpää

 

X