Tv-viikko 50: Kuningatar ja henkilääkäri, Sin City, Hurriganes

Scott & Bailey, la 19.40 TV1

SARJA Näyttelijät Suranne Jones ja Sally Lindsay pohtivat, miksei naisille ole tarpeeksi kunnon rooleja televisiosarjoissa. Jones ihmetteli, että usein naiset olivat jonkun vaimoja, äitejä, rakastajia tai muuten vain sivuhenkilöitä. Asialle piti tehdä jotain.

Lindsay oli amerikkalaisen naispoliisisarja Cagney & Laceyn (1982–1988) ihailija. Syntyi idea tehdä jenkkisarjan inspiroima, Suur-Manchesterin alueelle sijoittuva poliisisarja, jossa draama-ainekset olisivat pääosassa, mutta karulla ja realistisella tavalla.

Sarjan käsikirjoittajaksi tuli Emmerdalessa ja Coronation Streetissä rutinoitunut Sally Wainwright, jonka kynästä ovat lähtöisin myös parhaillaan Suomen televisiossa pyörivä Viimeinen Tango Halifaxissa ja maasta taivaisiin kehuttu uutuus Happy Valley.

Erityisesti poliisien uskottavaan olemukseen kiinnitettiin huomiota. Toisin kuin useiden toisten sarjojen poliisit, Janet Scott ja Rachel Bailey eivät liikutu nähdessään kuolleen ihmisen. He tekevät työtään viileällä ammattitaidolla niin kuin todellisetkin etsivät.

Sarjassa on piristävästi käännetty ympäri normaalit sukupuoliroolit. Pääosissa ovat naiset. Nyt miehet jäävät poikakavereiksi, kollegoiksi ja entisiksi aviomiehiksi. Ratkaisu toimii – naisten tiukka kyttädialogi on terävää kuittailua, mutta kollegoiden välinen lojaalius ja ystävyys eivät jää epäselviksi. Piirteitä, jotka yleensä on totuttu mieltämään mieskaverusten ominaisuuksiksi.

Scottin ja Baileyn lisäksi suuressa roolissa on yksikköä johtava Gill Murray, jonka tylyn asiallinen tyyli henkii auktoriteettia ja brittiläistä viileyttä.

Kolmas kausi lähtee liikkeelle pääparin ihmissuhde-elämän ongelmien siivittämänä. Bailey on tullut katumapäälle mentyään pikaisesti naimisiin, Scott taas on melko sinut avioeronsa kanssa, mutta ei voi olla tuntematta kateutta vielä saman katon alla asuvan ex-miehensä treffeistä. Baileyta painavat myös sukulaisten toilailut; aikoinaan lapsensa hylännyt äiti palaa ärsyttämään juopottelullaan ja rietastelullaan. Myös veljen veriteon seuraukset kiusaavat

Onnimanni Liukkonen

Kuningatar ja henkilääkäri****, su 21.00 Fem

ELOKUVA Nikolaj Arcelin ohjaus (En kongelig affære, Tanska 2012) on toteutettu mallikkaasti länsimaisten suurtuotantojen henkeen, mutta myös annoksella sellaista eurooppalaista realismia ja aatteellista rohkeutta, jota Hollywoodin vastaavat produktiot usein kaihtavat viihteellisyyden nimissä.

Prologilla käynnistyvässä tarinassa Englannissa kasvanut, Tanskaan serkulleen naitettu nainen kertoo lapsilleen osoitetussa kirjeessään avioliittonsa todellisen tarinan. Kuningas Kristian VIII (Mikkel Følsgaard) osoittautuu mielenvikaiseksi marionettihallitsijaksi, jonka puolesta käyttävät valtaa hovin muut vaikuttajat. Kuningatar Karoliina Matilda (Alicia Vikander) päätyy suhteeseen saksalaislääkäri Johann Struenseen (Mads Mikkelsen) kanssa. Tällä on vallankumouksellisia sosiaalisia näkemyksiä. Teos edustaa varsin tasalaatuista toteutusta kaikilla osa-alueillaan, ilman että mikään nousee muiden ylitse.

Arto Pajukallio

Disfarmer – aikansa mestarivalokuvaaja, ti 20.00 Teema

DOKUMENTTI Mike Disfarmerin valokuvien tarina on erikoinen. 1930-luvun suuren laman aikana tavallisista arkansasilaisen pikkukaupungin asukkaista otetut muotokuvat olivat vuosikausia vain perheiden pölyttyneiden albumien täytettä. Taiteena niitä ei pitänyt kukaan.

Kaikki muuttui 1970-luvulla, kun valokuvaaja Peter Miller löysi otannan Disfarmerin tuotannosta. Yksinkertaisissa lavasteissa kuvattujen ihmisten sanottiin huokuvan lama-ajan henkistä ahdistusta. Dokumentissa asetetaan vastakkain kuvissa esiintyneiden ihmisten ja valokuvauksen asiantuntijoiden näkemykset. Moni lapsena kuvissa esiintynyt naureskelee tulkinnalle, he kun eivät tienneet mitään lamasta, vaan luulivat olevansa ihan onnellisia.

Vielä suurempaan suosioon valokuvat nousivat 2000-luvulla. Yhdessä vaiheessa Disfarmerin kuvien alkuperäisvedoksia suorastaan metsästettiin paikallisilta ihmisiltä. Yhtäkkiä arvottomana pidettyjä kuvia myytiin gallerioissa 20 000 dollarin hintaan.

Dokumentissa hahmotetaan myös Disfarmerin omalaatuista persoonaa. Erakkona elänyt mies katkoi välinsä sukulaisiinsa ja muutti sukunimensä Meyeristä Disfarmeriksi. Hänellä oli pakkomielteinen suhde pyörremyrskyihin. Hän jopa väitti pyörremyrskyn lennättäneen hänet Meyerien perheeseen, joka oli ottanut hänet omakseen. Kuvaussessioissa hänen olemuksensa pelotti lapsia ja pitkä valotusaika pakotti kuvauksen kohteet jäykkiin poseerauksiin.

Se, kuinka tietoisia Disfarmerin visiot olivat, jää avoimeksi. Vaikuttavia kuvat joka tapauksessa ovat, se lienee taiteessa tärkeintä.

Onnimanni Liukkonen

Sin City****, ti 21.00 Hero

ELOKUVA (USA 2005) Aivan liian usein koetetaan sisällön puutetta korvata kerronnan ratkaisuilla tai pelkällä räiskeellä. Mallikkaasti päälle vyörytettävä visuaalinen tyyli on kuitenkin oiva tehokeino, joka usein nostaa teoksen arvoa, parhaimmillaan myös kaikkein oleellisimpana kokonaisvaltaisena tekijänä.

Tällaisena poikkeuksellisena spektaakkelina avautuu nimellisesti Robert Rodriguezin ohjaamana valmistunut sarjakuvaleffa. Se pohjautuu eritoten suurkaupunkien väkivaltaista yöelämää kuvaavista, film noir -elokuvien syviä tuntoja entisestään synkentävistä töistään maailmankuulun sarjakuvataiteilija Frank Millerin graafisiin romaaneihin.

Elokuvatulkinta pyrkii olemaan korostetun uskollinen alkuperäiselle, niin että lopputuloksesta muodostuu kuin kahden eri taiteenlajin erikoinen rakkauslapsi.

Arto Pajukallio

Hurriganes – hirmumyrsky Suomesta
 

DOKUMENTTI Hurriganes lausutaan niin kuin kirjoitetaankin. Jos nimi kuulostaa voimasanalta niin väkevä on myös yhtyeen maine ja historia.

Kukaan ei kyseenalaista bändin valtaisaa merkitystä, mutta kerrassaan kirjavana kukertaa yhtyenimikkeen historia, Remu Aaltonen (kuvassa) kun on myös loannut tarunhohteista bändiä lukuisilla vaatimattomilla jämäkokoonpanoilla. Vaihtelevatasoista on ollut myös Hurriganes-tarun talteen kirjaaminen, joka turhan usein sortuu kritiikittömään pokkurointiin.

Yksi parhaimmista Ganes-dokkareista on toimittaja ja muusikko Kjell Ekholmin ohjaama Hurriganes – hirmumyrsky Suomesta 20 vuoden takaa. Ohjelma ei yritäkään kertoa koko rönsyilevää tarinaa, vaan keskittyy muutamiin oleellisiin tähtihetkiin, Roadrunneriin, Get Oniin ja European Pop Juryn voittoon. Remun itsensä sekä Otto Donnerin ja Richard Stanleyn haastattelut edustavat ytimekkyydessään aiheensa parhaimmistoa.

Ja ainahan suomalainen kuuntelee kuuliaisesti, kun vierasmaalainen kehuu. Tässä tapauksessa brittiläinen popnero Nick Lowe puhuu viisaita yhtyeestä, sen ”rockesperantosta” ja musiikkibisneksestä. Joka sana on totta edelleen!

Arto Pajukallio