Elvis Presleyn kuolemasta 40 vuotta - kuninkaan muisto elää

Elvis Presleyn kuolemasta tulee 16.8. kuluneeksi 40 vuotta. Kaikkien aikojen menestyneimmän sooloartistin elämä oli lyhyt ja dramaattinen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Elvis Havaijilla 1973.

Elvis Presleyn kuolemasta tulee 16.8. kuluneeksi 40 vuotta. Kaikkien aikojen menestyneimmän sooloartistin elämä oli lyhyt ja dramaattinen.
(Päivitetty: )
Teksti:
Miikka Järvinen

 

Lapsuuden perintö

Elvis Aaron Presley syntyi 8.1.1935 Tupelossa, Mississippissä. Kaksosveli Jesse Garon syntyi kuolleena. Vanhemmat Gladys ja Vernon Presley olivat hartaita helluntailaisia. Seurakuntien saarnaajat ja afroamerikkalainen gospelmusiikki kolahtivat köyhän perheen poikaan jo nuorena. Kuvassa pieni Elvis poseeraa vanhempiensa kanssa vuonna 1938.

 

Valkoinen mies, tumma ääni

Elvis oli vasta koulusta valmistunut nuorukainen, kun hän teki ensimmäiset nauhoituksensa Sun Recordsin äänityspalvelussa 1953. Kaksi balladia kitaran säestyksellä olivat nuorukaisen syntymäpäivälahja rakkaalle äidilleen.

Sun Recordsin tuottaja Sam Phillips oli haaveillut löytävänsä nuoren miehen, jonka laulussa olisi afroamerikkalainen soundi. Synttärilevyn nauhoittaneessa Presleyn pojassa oli sitä jotain, ja Phillips kutsui koltiaisen koenauhoituksiin.

Session loppukevennykseksi Elvis rallatteli oman leikkisän tulkintansa blues-kappaleesta That’s Allright. Tästä historiallisesta hetkestä vuonna 1954 on monia tulkintoja. Joidenkin mielestä vitsiksi tarkoitettu rallatus oli hetki, jona rock’n’roll syntyi.

Yhdysvaltojen rotupolitiikassa tapahtui merkittävä käännös toukokuussa 1954, kun korkein oikeus kielsi lailla rotuerottelun kouluissa. Afroamerikkalaisen musiikin ystävänä ja tulkitsijana nuori Elvis Presley teki parhaansa romuttaakseen vanhat roturajat musiikillisin keinoin.

 

Lantion mitalla

Memphisin Overton Parkin konsertissa saatiin ensimmäiset maistiaiset Elviksen omaperäisestä esiintymistyylistä. Jännitys sai laulajan jalan tärisemään. Nuorista naisista koostunut yleisö piti näkemästään ja intoutui kiljumaan, mikä taas sai miehen vispaamaan hieman lisää.
Helluntailaisesta kodista kun oli, Elviksen esiintymisessä oli vaikutteita myös kirkkolaulajien ja saarnamiesten kehonkielestä. Tulkinta tosin oli pari kolme piirua lihallisempi kuin hengellisillä esikuvilla.

Esiintymisessään avoimen seksuaalisesta Elviksestä kehkeytyi tytöille ihailun ja halun kohde mutta myös kapinallisen vapautumisen esikuva. Jos Elvis saa vatkata noin, niin mekin saamme!

Vaikka yleisö meni Elviksen edessä hurmokseen, hänen suosionsa rajoittui kotikulmille vuoteen 1956 asti. Ensimmäinen Billboard-listan ykkönen oli Heartbreak Hotel -single. Maaliskuussa ilmestynyt debyyttialbumi Elvis Presley nousi Yhdysvaltojen pitkäsoittolistan kärkeen.

 

Androgyyni tukkajumala

Elviksen hiukset olivat luonnostaan maantienväriset, mutta hän värjäsi ne mustiksi ja kampasi rasvalla taakse. Tukkatyyliin hänen kerrotaan ottaneen vaikutteita sarjakuvien supersankareilta ja näyttelijä Tony Curtisilta.

Herkästä kuiskauksesta karkeaan huutoon vaihdelleella dynaamisella laulutyylillään ja värikkäällä pukeutumisellaan Elvis sotki maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä tavalla, jota ei ollut ennen nähty.

 

Elokuvatähti

Uransa aikana Elvis näytteli ja lauloi 27 elokuvassa. 50-luvun filmeissä loisti nuori, elämänvoimaa huokuva tähti, jonka näyttelijäntaidot eivät aina saaneet kriitikoilta kiitosta. Maksava yleisö oli kuitenkin toista mieltä.

Love me tender sai ensi-iltansa 1956, Loving you ja Jailhouse rock 1957. King Creole ilmestyi 1958, samana vuonna, jolloin Elviksen ura joutui kahdeksi vuodeksi katkolle armeijan takia.

 

Varusmies

Elvis astui armeijan harmaisiin 1958. Hän suoritti peruskoulutuksensa Fort Hoodin sotilastukikohdassa Texasissa ja sen jälkeen panssarijoukoissa Länsi-Saksassa. Kaksi vuotta myöhemmin Elvis kotiutui kersanttina.

 

Vain humppa puuttuu

Monitahoisella laulajalla riitti taitoa ja tyyliä useisiin tuon ajan tyylilajeihin. Elvis levytti rock’n’rollia, countrya, rhytm and bluesia mutta myös gospelia ja balladeja.
Vuonna 1962 ilmestyneen Girls! Girls! Girls! -elokuvan soundtrack-levyllä Elvis lauloi tangon Walls have Ears, jonka käännöstä Seinillä on korvat ovat esittäneet suomalaisartistit Eino Grönistä Korsuorkesteriin ja Sielun Veljiin.

 

Tyttöjen ystävä

Armeija-aikanaan Elvis tapasi New Yorkista kotoisin olleen Priscilla Beaulieun, jonka isäpuoli palveli Länsi-Saksassa ilmavoimien pilottina. Pari alkoi seurustella Priscillan ollessa vain 14-vuotias.

Elviksen suhde vastakkaiseen sukupuoleen oli kompleksinen. Laulajan sisäpiiriin, niin kutsuttuun Memphisin mafiaan kuulunut Lamar Fike on kertonut Elviksen olleen kiinnostuneempi hyvin nuorista tytöistä kuin aikuisista naisista.

Paljastukset laulajan seksuaalisista mieltymyksistä eivät ole ilahduttaneet kaikkia. Rankimpia paljastuksia on syytetty valheiksi. Ainakaan Elviksen hyveisiin ei kuulunut uskollisuus ja pitkäjänteisyys naissuhteissa. Kun laulaja armeijan jälkeen palasi Yhdysvaltoihin, Priscilla jäi Länsi-Saksaan. Elvis alkoi kuvata seuraavaa elokuvaansa GI Blues Los Angelesissa, jossa hänen väitettiin tapailleen yökerhon omistajan 14-vuotiasta tytärtä.

 

Vastentahtoinen filmitähti

60-luvulla Elviksen töiden painopiste siirtyi entistä enemmän musiikista elokuviin. Kaikesta oli kiittäminen manageri Tom Parkeria. Hän oli saanut Elviksen suostumaan sopimukseen, jonka mukaan managerille kuuluu puolet laulajan kaikista tuloista.

Parkerin kerrotaan vastanneen syytöksiin, että sopimus on Elvikselle päinvastoin hyvin reilu, koska laulaja saa puolet managerin tienaamista tuloista.

Elvis oli tyytymätön menestykseensä, koska hän halusi olla laulaja eikä näyttelijä. Albumeita tuli tiukkaan tahtiin, mutta niistä monet olivat elokuvien soundtrackeja. Levytystahti hiipui samaa tahtia levymyynnin kanssa, mutta elokuvat toivat kivasti kilisevää kassaan.

 

Avioliiton satamaan

Elvis ja Priscilla olivat jatkaneet yhteydenpitoa puhelimitse Elviksen palattua armeijan jälkeen Yhdysvaltoihin. Samaan aikaan Elvis kuitenkin pyöritti nuorten tyttöjen rinkiä ympärillään.

Vuonna 1962 Priscilla sai vanhemmiltaan luvan lentää Yhdysvaltoihin tapaamaan Elvistä. Seuraavana vuonna Priscilla muutti Elviksen kartanoon Gracelandiin.
Pariskunnan intiimielämän väitetään olleen eksoottista. Elvis tykkäsi leikkiä opettajaa ja katsella, kun koulutytön univormuun pukeutunut Priscilla ja tuttu kampaajanainen olivat harrastavinaan seksiä.

Alttarille pariskunta asteli Las Vegasissa 1.5.1967. Elviksen ja Priscillan ainoa lapsi Lisa Marie syntyi päivälleen yhdeksän kuukautta myöhemmin, 1. helmikuuta 1968. Vuonna 1973 he päätyivät avioeroon.

 

Kuningas luo nahkansa

1960-luvulla alamäkeä syöksynyt ura kääntyi nousuun 1968, kun NBC-kanavan ohjelmassa lavalle astui mustaan nahkapukuun sonnustautunut, hoikka ja hyvävireinen Elvis.

’68 Comeback Special muodostui vedenjakajaksi Elviksen uralla. Hän päätti panostaa enemmän musiikkiin ja vähemmän elokuviin.
Musta nahkapuku oli niin tyköistuva ja show siinä määrin railakas, että oli täysi työ kuoria läpi hionnut asu laulajan yltä pois.

 

 

Viva Las Vegas

Elviksen ympärille koottiin 1969 uusi yhtye Taking Care of Business eli TCB. Samana vuonna ilmestyneet singlet In the Ghetto ja Suspicious Minds myivät pitkästä aikaa kultaa.

Manageri teki sopimuksen Las Vegasin kasinokaupungissa olleen hotellin kanssa konserttisarjasta, johon Elvis suhtautui skeptisesti. Samoihin aikoihin Elvis otti käyttöön kokovalkoisen haalarin, jossa oli vaikutteita karatepuvusta.

Taiteilijaelämän merkit alkoivat näkyä Elviksen esiintymisessä ja fyysisessä olemuksessa 1970-luvulla. Ääni oli silkkaa samettia, mutta mies sen takana kärsi unettomuudesta, ylipainosta ja pahenevasta päihdeongelmasta.

Viinaan Elvis ei koskenut, mutta amfetamiinipitoisia piristeitä hän oli oppinut käyttämään jo armeija-aikanaan Länsi-Saksassa. Yksi naisystävistä on kertonut joutuneensa kaivamaan ruokaa Elviksen suusta, kun tämä oli nukahtanut syödessään. Elvis liittyi taivaalliseen kuoroon 16. elokuuta 1977 kotikaupungissaan Memphisissä. Kuolinsyyksi vahvistettiin sydämen rytmihäiriö, mutta ruumiinavauksessa löydettiin merkkejä yli kymmenestä lääkeaineesta.

 

Luettavaa:
Markku Koski: Elvis – Ääni ja vimma (Like 2016)
Joel Williamson: Elvis Presley – A Southern Life (Oxford University Press 2014)
Alanna Nash: Baby, Let’s Play House (Aurum Press 2009)

Kuvat: Topfoto / LehtikuvaLehtikuva / EverettInterfoto / LehtikuvaMary Evans Picture Library / LehtikuvaLehtikuva / UPIEverett / LehtikuvaSnap-Photo / LehtikuvaInterfoto / LehtikuvaLehtikuva / EverettReuters / Lehtikuva Lehtikuva / EverettLehtikuva / Everett

X