Ilkka Remeksen kirjoissa Venäjä on usein pahis: ”Venäjä on teoillaan ja puheillaan huolehtinut itsensä demonisoinnista”

Kirjailija Ilkka Remeksen mielestä jännityskirjallisuudella ei ole pulaa aiheista, sillä maailma on täynnä kiinnostavia asioita. Tuoreimman romaanin kirjoittaminen hirvitti häntä itseäänkin.
Milla Ollikainen
Viihde 1.12.2015 18:36

Ilkka Remes

  • Kirjailija.

  • Syntynyt 1962 Luumäellä, oikealta nimeltään Petri Pykälä.

  • Koulutus: kauppatieteiden maisteri.

  • Julkaissut vuodesta 1997 lähtien 19 aikuisten ja kahdeksan nuorten jännitysromaania. Remeksen kirjoja on myyty noin 1,6 miljoonaa kappaletta.

  • Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto 1998, Vuoden johtolanka -palkinto 1999, Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinto 1999.

  • Tuorein romaani Jäätyvä helvetti ilmestyi syyskuussa.

Keväällä 2014 Ilkka Remes löysi polttelevan aiheen – jälleen kerran.

Hän oli kirjoittamassa romaaniaan Horna. Taustatyötä tehdessään hän alkoi pohtia, mitä tapahtuisi, jos jokin ulkopuolinen taho aiheuttaisi valtakunnallisen sähkökatkoksen talvipakkasilla.

Siitä syntyi tänä syksynä ilmestynyt Jäätyvä helvetti.

Remeksen kuvaus on hyytävää. Kaupungeissa kivitalot kylmenevät nopeasti. Kykenevät pakenevat maaseudun tulisijojen ääreen, vanhuksia jää oman onnensa nojaan.

Romaania lukiessa syntyy voimakas halu täyttää kaapit säilykkeillä.

Miten realistinen on kuvauksesi sähkökatkoksesta?

”Pyrin kuvaamaan tilanteen realistisesti, ja sovellan muun muassa erilaisia viranomaisohjeita. Vaikka nimenomaan vältin ylidramatisointia, alkoi tapahtumien kuvitteleminen hirvittää itseänikin. Sellaisessa tilanteessa on tosi kysymyksessä, eikä apua voi odottaa viranomaisiltakaan. He ovat yhtä lailla pulassa.”

Ei vuotta pidempään

Ilkka Remes antaa haastatteluja harvakseltaan, ja ne ainoatkin tehdään sähköpostilla. Etukäteen annetaan nytkin ymmärtää, että kysymysten olisi syytä käsitellä kirjailijan työtä – yksityiselämästä on turha udella.

Työstään Remes kyllä kertoo mielellään. Kirjailijan ajatukset askaroivat alati tulevien kirjojen aiheissa, joita pyörii päässä välillä aivan liikaakin.

”Kun vihdoin saan valittua kiinnostavimman, ja olen työstänyt sitä jonkin aikaa, löytyy yleensä vieläkin kiinnostavampi teema. Keskimäärin kirjan valmiiksi saamiseen menee vuoden verran. Eikä syynä ole se, että tuossa ajassa työ valmistuisi vaan se, etten malta käyttää vuotta enempää yhteen tarinaan. Haluan kirjoittaa mahdollisimman monta.”

Maailmanpoliittinen tilanne on sellaisessa muutoksessa, että aiheista ei ole puutetta. Jäätyvässä helvetissä on joitakin yksityiskohtia, kuten Venäjän jääminen pois Helsingin Etyj-kokouksesta, jotka olivat uutisissa vain pari kuukautta ennen kirjan ilmestymistä. Lukijalle syntyy tunne lähes reaaliajassa tapahtuvasta romaanista.

Alkoiko todellisuus kirjoittaa kirjaasi?

”Todellisuus laajentaa koko ajan niiden tapahtumien kirjoa, jotka voin uskottavasti sisällyttää jännitysromaaniin. En vielä pari kolme vuotta sitten olisi voinut kuvitella tekeväni Jäätyvän helvetin kaltaista tarinaa, jossa kansalaiset joutuvat keskenään vastakkain. Nyt pakolaiskriisin aikana suomalaisten keskinäiset näkemyserot ovat vieneet uskottavan kärjistymisasteen monta piirua pidemmälle.

Sama koskee Venäjän kansainvälistä sotilaallista toimintakykyä ja -halua, jonka Syyrian tilanteeseen puuttuminen on osoittanut.”

Kirjan jälkisanat voi lukea jonkinlaisena vetoomuksena. Onko yhteiskuntamme haavoittuvuuteen liittyvää tietoa todellakin liian helposti saatavilla?

”Monet niistä asioista, joiden selvittämiseksi ulkomaiset tiedustelupalvelut työskentelivät takavuosina, on nyt löydettävissä internetin kautta. Vallalla on ajattelua, jonka mukaan aineistojen laittaminen saataville kuuluu jotenkin asiaan nykyisenä tiedon vapaan saatavuuden aikana. Esimerkiksi kansallisten haavoittuvuuksien paljastamista tulisi kuitenkin harkita tarkoin.”

Kuka meitä uhkaa?

Ilkka Remes kirjoittaa romaanissaan, että kylmän sodan aikana lännessäkin oli johtajina kovapintaisia neuvottelijoita, mutta nyt johtajina on hyvinvointiyhteiskunnassa kasvaneita poliitikkoja, joiden kynnys asettaa kansalaisiaan kuolemanvaaraan on äärimmäisen korkea.

”Kauppaan, kulttuuriin, ihmisoikeuksiin ja rauhalliseen rinnakkaiseloon keskittyvä länsimainen demokratia on vaikeuksissa, kun se joutuu neuvottelupöytään yksinvaltaisen, aggressiivisen valtion kanssa. Tämän yksinvaltias tietää ja osaa käyttää tilannetta hyväkseen lisäämällä painetta sinne, missä tietää joustoa löytyvän.

Monia demokratian, sananvapauden ja sivistysvaltion periaatteita ja ihanteita voidaan käyttää tehokkaasti sitä itseään vastaan. Ristiriita avoimen, sivistyneen demokratian ja toimintakykyisen, kansalaistensa turvallisuudesta huolehtimaan kykenevän hallinnon välillä ei kuitenkaan ole väistämätön, jos valtiojohtoon valikoituu vastuullisia ihmisiä.”

Olemmeko Suomessa tuudittautuneet kuvitelmaan jatkuvasta rauhasta?

”Meidän lintukodossamme elävän ihmisen on äärimmäisen vaikea käsittää sitä, että joku pyrkisi uhkaamaan meitä. Haluamme elää ja uskoa omaan illuusioomme, vaikka todellisuus ympärillämme muuttuu rajusti.

Olen itse syyllistynyt samaan. Minulta vei esimerkiksi aikansa ennen kuin suostuin uskomaan, mitä venäläisten toimet Krimillä ja Ukrainassa merkitsevät Itämeren alueen turvallisuuden kannalta.

Tuntuu vaikealta käsittää, että maailmassa, jossa riittää luonnonkatastrofien, sairauksien ja köyhyyden vuoksi aitojakin ongelmia, joku haluaa tarkoituksella lisätä asevoimin inhimillistä kärsimystä.”

Venäjään myötämielisesti suhtautuvat näyttäytyvät Jäätyvässä helvetissä hyödyllisinä idiootteina. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Venäjä edustaa Remeksen kirjassa pahuutta. Erkki Tuomioja syytti aikoinaan Remestä Venäjän demonisoinnista.

Näetkö mitään ongelmaa siinä, että Venäjä on kirjassasi yksiselitteisesti paha?

”Tarinani heijastelevat todellisuutta. Ei esimerkiksi olisi uskottavaa, jos Ruotsi valtaisi meiltä Ahvenanmaan. Nyky-Venäjä on teoillaan ja puheillaan huolehtinut itsensä demonisoinnista, ja käytän tarinoissani sitä kuvaa, minkä se on itsestään luonut. Sama koskee läntisiä valtoja, jotka ovat pilanneet maineensa muun muassa urkintakoneistoillaan.”

Paistattelu ei kiinnosta

Remes on kirjoittanut jännitystä myös nuorille, mutta kokonaan toista kirjallisuudenlajia hän ei ole vielä kokeillut. Hän on kertonut harkinneensa lajinvaihtoa monta kertaa.

”En paljasta etukäteen aikeitani toisenlaisen lajityypin parissa, sillä ideana olisi nimenomaan karistaa aiemmat ennakko-odotukset ja mielikuvat. Mutta maailmassa tapahtuu juuri nyt niin kiinnostavia asioita jännityskirjallisuuden kannalta, että pitäydyn vielä siellä.”

Julkaisutahtisi verrattuna romaaniesi laajuuteen on kova. Miten rentoudut?

”Kaikki sellainen, joka vie ajatukset mukanaan, on rentouttavaa: elokuvien katsominen, musiikin kuuntelu, lukeminen, ulkotöiden tekeminen, urheilun harrastaminen.”

Yli puolitoista miljoonaa kirjaa myynyt Remes olisi toivottu vieras minne tahansa. Kirjallisuuskokkareilla häntä ei kuitenkaan nähdä.

Eikö sinun tee koskaan mieli paistatella julkisuudessa?

”Minua kiinnostaa enemmän tarinoiden tekeminen kuin niiden puiminen.”

milla von konow