45-vuotias Jonna Tervomaa avautuu kuolevaisuudesta Annassa: ”Isän menetys on myös terävöittänyt minun elämääni ja meininkiäni”

Elämän rajallisuus paiskautui vasten Tervomaan kasvoja hänen menettäessään isänsä 4 vuotta sitten. Kuolevaisuuden käsitteleminen on havahduttanut laulajan siihen, mikä elämässä todella on tärkeää.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Elämän rajallisuus paiskautui vasten Tervomaan kasvoja hänen menettäessään isänsä 4 vuotta sitten. Kuolevaisuuden käsitteleminen on havahduttanut laulajan siihen, mikä elämässä todella on tärkeää.
(Päivitetty: )
Teksti:
Milla Asikainen

”Joka syksy tulee hetki, jolloin hätkähdän, että joko vuosi meni. Minulle uusi vuosi alkaa syksystä. Nytkin ajattelen, että olenko todella 45-vuotias”, Jonna Tervomaa toteaa Anna-lehdessä.

Vuodet ovat opettaneet Tervomaalle paljon hänestä itsestään ja tuoneet hänelle hyviä asioita. Vaikeitakin teemoja on kuitenkin mahtunut matkan varrelle. Isä, Timo Tervo, nukkui pois neljä vuotta sitten. Myös isä oli muusikko ja musiikki kaksikon yhteinen kieli.

”Kun isä sairastui ALS-tautiin, olin paljon hänen luonaan, ja meistä tuli entistä läheisempiä. Jäähyväiset olivat pitkät ja puhuimme paljon, mutta paljon jäi vielä sanomatta, kun hän neljä vuotta sitten marraskuussa nukkui pois”, Tervomaa kertoo.

Elämän rajallisuus herätti laulajan

Isän kuolema paiskasi hänet silmätyksin oman kuolevaisuutensa kanssa. Laulajatar alkoi nähdä elämänsä toisenlaisin silmin. Hän kokee, että keski-ikäisten suurin synti on hautautua omaan poteroonsa ja elää varman päälle, jopa oikeudentajuaan vastaan. Sellainen ei kuulu Tervomaan omiin suunnitelmiin.

”Kun elämän rajallisuus oikein hierotaan naamaan, sen kyllä tuntee. Siitä jää perintö, joka leimaa koko loppuelämää. Kunnioitus omaa elämää kohtaan nousee aivan uudelle tasolle, kun perinpohjin tajuaa, että aikaa ei ole loputtomasti”, Tervomaa kertoo Annassa.

Naisen mukaan omaisuuden hamstraaminen, arvojaan vastaan eläminen ja peilaaminen instafeediin on arvokkaan ajan hukkaa. Vaikka Tervomaa tiedostaa kuoleman lopullisuuden, ei hän kuitenkaan pelkää sitä.

”Kuolema on lohduttoman lopullinen, ja pelkäsin sitä lapsena tosi paljon, mutta tällä hetkellä en pelkää omaa kuolemaani lainkaan. Isän menetys on myös terävöittänyt minun elämääni ja meininkiäni.”

X