Anna-lehti: Äidin kuolema pakotti Mari Perankosken yksin syviin vesiin

Jaa kaverilleTilaa Seura
Mari Perankosken äidin kuolema opetti näyttelijälle, että tunteet on kohdattava yksin, jotta voi parantua surusta. Kuvassa Mari Perankoski vuonna 2014.
Mari Perankosken äidin kuolema opetti näyttelijälle, että tunteet on kohdattava yksin, jotta voi parantua surusta. Kuvassa Mari Perankoski vuonna 2014. © Pekka Holmstršm/KuvaryhmŠ/SKOY © Pekka Holmström
Äidin kuolema toi Mari Perankosken elämään suuren surun. Mari kertoo Anna-lehdessä, miten hän löysi itsensä tilanteesta, jossa risteytyvät hulvaton keski-ikäisyys ja surun kohtaaminen keskellä työttömyysjaksoa.

Itkeminen ei ole koskaan luonnistunut näyttelijä-käsikirjoittaja Mari Perankoskelta helposti. Vaikka omaan elämään on mahtunut luopumista, sairastumista ja sisäänpäin käpertymistä, kyyneleet olivat aina lukkiutuneet niin syvälle sisään, ettei niitä tahtonut löytyä.

Äidin kuolema toi mukanaan myös kyyneleet.

”Vaikka Jouni ja ystävät tukivat minua, tiesin, että minun on uskallettava mennä syviin vesiin ja kohdattava suru yksin. Se on ainoa tapa parantua”, Mari Perankoski kertoo Anna-lehdessä.

Marin äiti, Ulla, oli sairastanut pitkään, mutta kuolema tuli silti äkillisesti.

Mari keskittyi äidin asioiden hoitamiseen: hautajaiset, pesänselvitys ja paperityöt. Mari hoiti ainoana lapsena kaiken yksin. Samaan aikaan häneltä loppuivat työt.

Freelancerina työskentelevät Marin viimeisimmän tv-sarjan kuvaukset olivat juuri päättyneet ja hän löysi itsensä tilanteesta, jossa äiti oli saatettava hautaan työttömänä.

Jouni Hynynen tuki Maria, kun äidin kuolema vei näyttelijän syviin vesiin. Pariskunta tekee nyt yhteistä podcastiä, Villa Mayhemiä.

Jouni Hynynen tuki Maria, kun äidin kuolema vei näyttelijän syviin vesiin. Pariskunta tekee nyt yhteistä podcastiä, Villa Mayhemiä. © Tiia Ahjotuli

Äidin kuolema pakotti Perankosken tekemään surutyötä – Samalla syntyi tilaa uusille kuvioille myös työelämässä

Jälkikäteen ajateltuna Marista näyttää siltä, että hiljainen syksy avasi ovia jollekin uudelle.

Perankoski aloitti yhteisen podcastin miehensä Jouni Hynysen kanssa. Nimi tulee parin yhteisestä kodista: Villa Mayhem. Sama teksti lukee talon takorautaisen portin vieressä.

Stand up -esityksissään Perankoski käsittelee maailmaa keski-ikäisen naisen humorististen linssien läpi. Hän ruotii esimerkiksi sitä, miltä tuntuu kun täyttää 50 vuotta.

”Fyysisesti se tuntuu siltä kuin tehdasta alettaisiin ajaa alas. Kantapäihin sattuu jo aamulla. Kaupassa on ihan mahdotonta ilman moniteholaseja, kun ei erota, onko kädessä pyykinpesu- vai huuhteluainepullo.”

Kolmekymppinen Mari oli vielä paljon kireämpi ja kannatteli hanakammin julkisivuaan.

Perankoski vaati itseltään hyvää työtä, ydinperhettä ja hienoa asuntoa. Kun se kaikki romahti, Mari joutui määrittelemään itsensä uudestaan.

”Itseään hienomman esittäminen ei auta yhtään mitään. Siitä tulee vain tukahduttava olo.”

Viisikymppisenä Perankoski on ehtinyt kokea eroja ja läheisten menetyksiä, lasten kasvukipuja ja sairautta. Jos ei halua jäädä hankeen makaamaan, täytyy nousta ja kyetä nauramaan itselleen.

”Mikään ei ole niin huumorintajuinen olen kuin keski-ikäinen nainen.”

Mari Perankoski on oppinut itseironian taidon ja ronskin huumorin äidiltään. Miten nauramisen ja toisten naurattamisen taito on kannatellut Marin yli aiemmasta avioerosta ja vakavasta geenivirheen aiheuttamasta sairaudesta? Lue lisää Annasta!

Lue myös: Mari Perankoski tunnustaa inhoavansa palkkaneuvotteluja: ”Palkoista pitää puhua avoimemmin ja ääneen, etenkin meidän naisten”

X