Anne Pohtamo iloitsee, kun tytär Jasmin Laurila elää naapurissa puolisonsa kanssa: ”Myönnän auliisti, että olen perheestäni läheisriippuvainen - olemme aina olleet perhekeskeisiä”
Anne Pohtamon haave on toteutunut: kaikki neljä lasta asuvat hänen lähellään− tytär Jasmin Laurila on jopa seinänaapuri. Anne ja Jasmin viettävät yhdessä leffailtoja, jolloin uppoudutaan historiaan ja rikoksiin.
Anne Pohtamo ja Jasmin Laurila kokkaavat mielellään pitkään haudutettuja pataruokia. ”Yksi suosikeistani on karitsanpotka Teresa Välimäen reseptin mukaan valmistettuna”, Jasmin kertoo.
Puiden suojassa kohoaa tiilinen paritalo, jonka naapurukset ovat toisilleen harvinaisen rakkaita. Niin rakkaita, että vain lumitöistä tulee joskus eripuraa.
Anne Pohtamo-Hietanen, 63, sai vuosi sitten naapurikseen tyttärensä Jasminin, 32, ja hänen puolisonsa Atte Laurilan.
”Olen läheinen kaikkien lasteni kanssa, mutta suhde tyttäreen on erityinen”, sanoo Anne.
Perheen pojat Jesse, Joni ja Jimi, ovat jakaneet isänsä Arto Hietasen kanssa jääkiekkoharrastuksen. Annea ja Jasminia yhdistävät muoti ja sisustaminen. Yhdessä kierretään kirpputoreja, tehdään löytöjä ja vaihdetaan tekstiilejä.
Mutta minkälaisia äiti ja tytär ovat seinänaapureina?
Kuinka suuri merkitys naapurisuhteelle on kirjoittamattomilla säännöillä, joita varsinkin Anne noudattaa?
Paluu synnyinkotiin
Jasmin on Kauniaisissa olevan talon asukas jo kolmannessa polvessa. Vajaan 4 000 neliön kalliotontilla olevan tiilitalon rakensivat Arto Hietasen vanhemmat ja eno puolisoineen vuonna 1966.
Tuolloin 15-vuotias Artokin hääri apuna rakennustyömaalla ja ehti asua talossa useita vuosia nuoruudessaan. Hän palasi taloon Annen kanssa, kun perheeseen olivat syntyneet Jesse ja Joni. 300 neliön asunnossa oli tilaa myös seuraaville lapsille: Jasminille ja Jimille.
Arton eno ja hänen vaimonsa alkoivat suunnitella siirtymistä palvelutaloon, kun 90:s ikävuosi lähestyi. Jasminin mielessä alkoi itää Annen heittämä ajatus paluusta synnyintaloon.
Jasmin: Lopulta mieheni Atte sanoi ääneen, että voisimme remontoida asunnon itsellemme. Olin käynyt isän enon ja hänen vaimonsa luona lapsuudesta asti, joten tiesin, minkälaisen asunnosta saisi. Aten sanojen jälkeen kädet syyhysivät päästä toteuttamaan visioita.
Anne: Kun Jesse lähti Lontooseen opiskelemaan elokuvaohjaajaksi, pelkäsin hänen jäävän sille tielle. Onnekseni hän palasi.
Haaveeni on toteutunut, koska kaikki lapset asuvat lähellä. Myönnän auliisti, että olen perheestäni läheisriippuvainen. Lapset eivät kuitenkaan ole koskaan kapinoineet sen vuoksi, että olen paljon läsnä heidän elämässään. Olemme aina olleet todella perhekeskeisiä.
Aikaisemmin lapset puolisoineen kokoontuivat meille, mutta pari viime kertaa olemme olleet Jasminin ja Aten luona. Viimeksi juhlimme porukalla Jasminin syntymäpäivää.
Jessen ja hänen vaimonsa Johannan 3,5-vuotias poika lauloi ja tanssi. Mukana oli myös hänen kaksi päivää aiemmin syntynyt pikkuveljensä.
Löytöjä kirpputoreilta
Anne innostui sisustamisesta asuessaan New Yorkissa 70-luvulla. Ensimmäinen koti oli kaksio Manhattanin keskustassa, 27. kerroksessa YK:n päärakennuksen naapurissa.
Muotia oli rottinki, jota Annekin sisustuksessaan suosi.
Anne: Kiertelin kirpputoreja jo New Yorkissa. Perin kierrätysinnon äidiltä ja isoäidiltä, jotka säästivät kaikkea siltä varalta, jos joskus tarvitsee.
Yhteinen sisustusharrastus Jasminin kanssa alkoi niin ikään kirpputoreilla, joilla käymme yhdessä edelleen keskimäärin kerran kuussa.
Jasmin osti ja sisusti ensimmäisen oman kotinsa, kerrostalokaksion 19-vuotiaana.
Sittemmin harrastuksesta tuli ammatti. Päivätyönsä ohessa hän pyörittää omaa sisustusalan yritystä.
Jasmin: Ensimmäinen kirpputoriostokseni oli pöytävalaisin huoneeseeni lapsuudenkodissa. Tuorein hankinta on pieni antiikkinen kirjoituspöytä Fiskarsin antiikkimessuilta, jossa käyminen on meille jo perinne.
Anne: Miehet ovat alkaneet ymmärtää harrastustamme. Atte sitoutui aarteiden etsimiseen ja löytämiseen huomattavasti nopeammin kuin Arto, jonka mielestä kodissa ei tarvitsisi olla niin paljon tavaroita. En voi kuitenkaan vastustaa löytöjä ja ihanuuksia, joita olen voinut antaa lapsillekin vuosien varrella.
Jasminin sisustustyyli poikkeaa Annen tyylistä. ”Voin laittaa kotiin jonkin kulahtaneenkin jutun. Kaiken ei tarvitse olla fiiniä tai edes ehjää, vaan saa olla vähän rehjuakin”, Anne sanoo. Tommi Tuomi / Otavamedia
Kodin luomistyö
Muuttaessaan Kauniaisten taloon Jasmin sai toteuttaa 150-neliöisessä asunnossa kaikki visionsa.
Jasmin: Remontti oli valtava, sillä asunto oli 60-luvun alkuperäiskunnossa. Materiaalit olivat kuitenkin laadukkaat, joten säästimme niistä parhaat, kuten tammiparketin ja täysmarmorisen ikkunalauden. Isän suosituksesta säilytimme oksattomista mäntypaneeleista tehdyn sisäkaton. Otimme alas tummanruskeat paneelit, hioimme ja lakkasimme ne useaan kertaan valkoisiksi. Melkoinen urakka.
Tulos on harmoninen kokonaisuus uutta ja vanhaa. Oleskelutiloissa, keittiössä ja makuuhuoneessa toistuvat maanläheiset ja pehmeät harmaan ja ruskean sävyt. Vahvoilla sinisillä sävytettyä televisiohuonetta Jasmin kuvaa ’äijämäiseksi’.
Paikkansa ovat löytäneet monet Annen sisustusliikkeistä ja kirpputoreilta löytämät aarteet. Ruokapöydän päässä seinää vasten nojaavat intialaisen temppelin ovet. Ne nähtyään Anne tiesi heti, että Jasmin ihastuisi niihin.
Lopulta Atte osti ovet vaimolleen joululahjaksi. Annen löytöjä ovat myös eteisen täyspuinen apteekkarin lipasto ja makuuhuoneen pähkinäpuinen, Jasminin harmaaksi maalaama piironki. Jasminin vanha sohva puolestaan päätyi Annen tv-huoneeseen.
Anne: Tiedämme, mistä toinen tykkää. Lähes kaikki joululahjani Jasminille ovat jotain sisustukseen liittyvää, kuten tyynyjä ja torkkupeittoja. Tekstiilejä myös lainailemme toisillemme.
Jasmin on sisustajana maltillinen, kun minä rönsyilen laidasta laitaan. Tykkään yhdistellä äärilaitoja, Jasminin tyyli on harmoninen. Pidän rouheista pinnoista, mutta sisustuksessani pitää olla aina vähän myös blingiä, joka tarttui minuun Amerikassa asuessani.
Kotini on vuosikymmenten ja eri tyylien kerrostuma.
Jasmin: Omassa tyylissäni yhdistyvät skandinaavisuus ja klassisuus itämaisin maustein. En voisi asua kodissa, jossa on yhtä paljon tavaroita kuin äidillä. Teen työtä tavaroiden keskellä, joten haluan, että kotona on seesteistä. Haluan kuitenkin ympärilleni samaa kerrostuksellisuutta kuin on lapsuudenkodissani. Tavaroita, joilla on myös tunnearvoa.
Anne: Minulle tärkeä perinne on rukoilla ennen perheateriaa, mutta myös kaunis kattaus, jonka vuoksi näen paljonkin vaivaa. Se on jopa tärkeämpi kuin itse ateria, päinvastoin kuin Artolle. Kotonani on aina eläviä kukkia. Ne tekevät kodille saman kuin hymy ihmisille: hyvän mielen.
Jasmin: Muistan lapsuudesta äidin taidon luoda kodikkuutta ja lämpöä pienillä jutuilla.
Anne: Jasmin katseli lapsena silmät loistaen, kun koristin kotia juhlapyhiä varten. Nyt hän somistaa eri tavalla kuin minä, mutta innostuksemme kodin sisustamiseen on edelleen yhtä suuri.
Jasmin: Koti on ollut minulle aina tärkeä. Lapsuudenkodissa oli ihanaa järjestellä omaa huonetta. Innostuimme isoveljeni Jonin kanssa vaihtamaan huoneita toisinaan vain siksi, koska oli jännittävää päästä sisustamaan huone uudelleen.
Yhteisiä pihasuunnitelmia
Anne ja Jasmin tekevät yhdessä kävelylenkkejä, jotka päättyvät kotitalon lähellä olevan pujottelurinteen kuntoportaille. Annelle riittää 213 askelman kapuaminen kertaalleen, mutta Jasmin saattaa kipaista ne pariin kertaan.
He viettävät yhdessä myös sauna- ja elokuvailtoja. Viimeksi he katsoivat Anthony Hopkinsin elokuvaa Pitkän päivän ilta, jonka he totesivat tylsäksi ja jättivät kesken.
Mieluisimpia ovat historialliset elokuvat ja rikosdraamat. Hercule Poirot on molempien suosikki.
Jasmin: Suhteeni äitiin on ollut aina läheinen. Aikuistumiseni myötä meistä on tullut kavereita. Äidin ei tarvitse enää olla kasvattaja.
Anne: Kun äiti on auktoriteetti, yhdessäolo ei ole aina kivaa. Välillä oli pakko sanoa, että tässä menee raja. Ehkä painokkaimmat keskustelut käytiin, kun Jasmin löysi rippileiriltä poikaystävän ja halusi jäädä asumaan yksin kaupunkiin muun perheen viettäessä kesää maalla. Kultainen keskitie kuitenkin löytyi. Arto ei viihdy pitkiä aikoja yhtä päätä kesäpaikassamme, ja Jasmin sai olla hänen kanssaan välillä kaupungissa.
Jasmin: Siitä on 17 vuotta. Nyt ajatellen se ei ollut iso erimielisyys. Silloin se tuntui epäreilulta, koska veljeni saivat olla kaupungissa, minä tyttönä en.
Anne: Olen aina äiti, mutta en enää päällepäsmäri, joka auktoriteettina välillä olin. Nyt olen kaveriäiti. Meillä on yhä enemmän asioita, joita voimme jakaa. Yhdessä vietetty aika on aina mukavaa: ajatusten vaihtoa ja asioiden puntaroimista. Voin edelleen antaa neuvoja tai vinkkejä, mutta Jasminin ei tarvitse ottaa niistä vaarin.
Jasmin: Kun soitan äidille, hän vastaa usein ’moi rakkaus’. Äiti kannustaa kaikessa, vaikka pullan leipomisessa. Se menee välillä äärimmäisyyksiin, ja vitsailemme siitä hyväntahtoisesti veljien kanssa. Äiti on ikuinen tsemppari, joka on samalla naarasleijona. Se tulee esille, jos olen surullinen tai kohdannut vääryyttä. Äiti puolustaa aina.
”Meillä on yhä enemmän asioita, joita voimme jakaa”, Anne sanoo. Tommi Tuomi / Otavamedia
Sanattomat säännöt
Samassa talossa asuminen on sujunut naisilta hienosti.
Pihatyöt tehdään talkoilla. Allergian vuoksi Anne tosin on saanut vapautuksen kevään askareista.
Tämän kesän projekti on rakentaa yhteiseen käyttöön katettu terassi täytetyn uima-altaan paikalle. Parhaillaan keskustellaan istutuksista ja piha-alueen valaistuksesta.
Jasmin: Erimielisyyksiltä ei voi välttyä. Eniten olemme keskustelleet kiinteistön kunnossapidosta. Vanhemmat eivät mielellään luo lunta talvella, ja välillä olen huomauttanut, että kolatkaa piha. Samassa talossa asuminen vaatii, että uskaltaa sanoa, jos jokin ärsyttää.
Anne: Emme ole erikseen sopineet mitään sääntöjä. En kuitenkaan koskaan kutsumatta mene naapuriin. Jos haluan lainata sokeria, soitan ovikelloa. Toisen kotiin ei marssita tuosta vain, vaikka hän olisikin läheinen.
Jasmin: Äiti noudattaa pelisääntöjä paremmin kuin minä. Vanhasta tottumuksesta saatan mennä lapsuudenkotiin ovikelloa soittamatta. Tapaamme usein, mutta emme välttämättä joka viikko. Jokaisella on oma työ ja muut menot. Huomaan äidin käyneen ovella, kun sinne on jätetty leipää tai suklaata.
Annen mintunvihreä pusero ja housut Marina Rinaldi, korvakorut Zalando. Jasminin pusero st.Oliver/ Sokos, housut Comma/ Stockmann.
Hiukset Koti-Marjut / TS-Salonki / Goldwell. Anne: Silk Lift Control Beige -väri, pesu Kerasilk Reconstruct -shampoo ja hoito. Viimeistely Stylesign Top Whip Mousse, Dry Boost -rakennesuihke. Jasmin: Kerasilk Color Gentle -shampoo ja hoito. Viimeistely Goldwell Stylesign Ultra Volume Mousse ja Perfect Hold Sprayer. Ripset Puistokartanon parturi-kampaamo.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 6/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti