Alina Tomnikov teki vaikean valinnan ja kieltäytyi roolista kansainvälisessä sarjassa: ”Raha ei ohjaa päätöksiäni”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Alina Tomnikov
Näyttelijä Alina Tomnikov ei valitse töitään raha mielessä. © Lauri Laukkarinen
Näyttelijä Alina Tomnikov oli vaikean päätöksen edessä, kun uramahdollisuudet vetivät kahtaalle.

Näyttelijä Alina Tomnikov haluttiin viime kesänä kotimaiseen elokuvaan sekä isoon kansainväliseen sarjaan ulkomaille.

”Kuuntelin sydäntäni, kun päätin jäädä kuvaamaan elokuvaa Suomeen.

Minulla oli onnekas tilanne, kun vihdoin minulle tarjoutui tilaisuus tehdä elämäni ensimmäinen päärooli kotimaisessa elokuvassa. Kyseessä oli ensi tammikuussa ensi-iltaan tuleva Pamela Tolan ohjaama pitkä elokuva, Järjettömän paska idea. Samalle aikavälille olisi osunut kansainvälisen sarjan kuvaukset, ja oli tehtävä valinta.

Mietin, mikä olisi urani kannalta järkevää, mutta eniten pohdin, mitä itse haluan ja mitä sydämeni sanoo. Huomasin, etten pystynyt jättämään elokuvan roolihahmoani Ripeä ja tämän tarinaa. Kun olin ensimmäistä kertaa lukenut elokuvan käsikirjoituksen, tavannut Pamelan ja käynyt koekuvauksissa, minulle tuli voimakas olo siitä, että minun pitää olla mukana elokuvassa.

Luopuminen toisesta työstä toi rauhan, mutta samalla se oli haikeaa. Päätös ei todellakaan ollut minulle helppo, ja samalla se lopulta oli.

Muistan viikonlopun, jonka aikana ratkaisu syntyi. Ne kolme päivää olivat todella raskaat. Puntaroinnin jälkeen lähdin yksin kävelylle ja siinä liikkuessa päätin, mitä teen. Lopulta palasin vain tunteeseen sisälläni, siihen, mikä minusta tuntui oikealta. Samalla minun oli hyvin vaikeaa ajatella päätöstäni mitenkään suunnitelmallisesti tai järkevästi.”

Pakko kuunnella sisintä

”Tiedän, että luovuin mahdollisesti monen vuoden työstä tosi isossa, tunnetussa historiallisessa sarjassa, ja siitä kaikesta tuntemattomasta, mitä se voisi minulle tuoda. Seikkailusta, uusista tuttavuuksista.

Se olisi ollut toinen kansainvälinen työni, mutta olen myös tehnyt kauan töitä sen eteen, että saisin pääroolin elokuvasta omassa maassani. Olin pyrkinyt siihen lempeästi omalla tavallani.

Vaikka en pystynyt perustelemaan tätä yhtä kyseistä valintaani itselleni oikein millään muulla kuin oikealla fiiliksellä, koen, että tarvitsin tämän prosessin. Monet ihmettelivät päätöstäni, ja ymmärrän sen. Toisaalta sain myös tukea yllättäviltäkin henkilöiltä.

Sitä kuitenkin elää omaa elämää eikä muiden. Tämä on klisee, mutta tällaisissa ristiriitatilanteissa on pakko kuunnella omaa sisintä.”

Ylpeys suomalaisista menestyjistä

”Pohdin paljon myös sitä, mitä muut minusta nyt ajattelisivat. On aina hienoa, jos oman maan näyttelijä lähtee ulkomaille. Vaikka nyt teinkin päinvastoin, siltikin se tuntui oikealta. Minulle on aina ollut tosi tärkeää tehdä työtä omassa kotimaassani, oman maan kollegoiden kanssa.

Kun tein 1,5 vuotta ulkomailla töitä monen eri maasta tulevan kollegan kanssa sarjassa Funeral For A Dog, koin hirmuista ylpeyttä meistä suomalaisista tekijöitä ja osaamisesta.

Samalla se näytti minulle, että minusta on siihen. Minä pärjään ulkomailla. Enkä vain pärjää vaan myös nautin siitä. Ainahan sitä silti miettii ja punnitsee itselleen tärkeitä asioita.”

Rakkaudesta työhön

”Raha ei ohjaa päätöksiäni millään lailla, mutta ymmärrän sitäkin näkökulmaa. Raha ei merkitse minulle sinällään mitään. Välillä joudun tsemppaamaan itseäni siitä, että minulle maksetaan töistä. Onneksi minulla on ihana agentti, joka huolehtii siitä.

Itselläni on tällä hetkellä siinä mielessä hyvä elämäntilanne, että voin tehdä päätöksiä siltä pohjalta, miltä minusta taiteellisesti tuntuu. Mainetta ja kunniaa tai tunnustusta haluaa varmasti jokainen joskus saada.

Sydämessäni on eri lokeroita kehuille. Äidin kehut menevät omaan lokeroonsa, kanssanäyttelijän kiitos menee toiseen. Tärkeä lokero on myös oppia itse arvostamaan itseä. Lokerot ovat alkaneet pikkuhiljaa täyttyä, vaikka kehuja minun on vähän vaikea ottaa vastaan esimerkiksi omasta persoonasta tai ulkonäöstä.

Sain esimerkiksi paljon hyvää palautetta Funeral For A Dog -sarjasta. Koin kuitenkin, että olisin jotenkin vielä enemmänkin voinut antaa itsestäni, vaikka samalla myös koen olevani ylpeä työstäni ja annoin absoluuttisen kaiken. Vaikka tietää oman panoksen olleen hyvä, niin sitä jotenkin jännittää.

Toivon, että saisin näytellä koko elämäni. Toivottavasti olen myös jonain päivänä käsikirjoittanut itse jonkin tuotannon, joka on syntynyt omista näkemyksistäni. Sen prosessin kanssa on jo aloitettu.”

Lue myös: Näyttelijä Alina Tomnikovin tyyli on kiehtova sekoitus glamouria ja kahelia

Alina Tomnikov

Alina Tomnikov, 30, on näyttelijä. © Pekka Mustonen / Otavamedi

X