Viva-lehti: Ensimmäinen joulu leskenä – Anita Taipale kertoo ikävästä ja kaipauksesta: ”Juttelen Reijolle yksin ollessani”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Valoa Anita Råback-Taipaleen jouluun tuo matka Roni-pojan luokse USA:han. ”Matkalle lähtö ilahduttaa, mutta kyllä minä toivoisin, että Reijo olisi tässä valmiina lähtemään mukaan.”
Valoa Anita Råback-Taipaleen jouluun tuo matka Roni-pojan luokse USA:han. ”Matkalle lähtö ilahduttaa, mutta kyllä minä toivoisin, että Reijo olisi tässä valmiina lähtemään mukaan.” © Tommi Tuomi / Otavamedia
Laulajalegenda Reijo Taipaleen leski Anita Råback-Taipale viettää tänä vuonna joulun ilman rakasta puolisoaan. Lohtua tuo tunne, että Reijo kulkee yhä jossain lähellä. Kun ikävä on suurin, Anita juttelee Reijolle.

Hämärä laskeutuu ikkunan takana. Anita Taipale, 74, sytyttää kynttilän parvekelyhtyyn. Myös olohuoneen pöydän kynttilöihin on sytytettävä liekit. Ne tuovat hentoa valoa hiljaiseen kotiin.

Takana on raskas vuosi. Yhteinen taival rakkaan puolison Reijo Taipaleen kanssa päättyi huhtikuussa, kun Reijo kuoli muistisairauksien uuvuttamana.

Anita ehti toimia Reijon omaishoitajana ja edunvalvontavaltuutettuna vuoden verran. Viimeisiä yhteisiä aikoja muistellessa hänen äänestään kuultaa ahdistus ja suru, vaikka muuten Anita suhtautuu asioihin tyynesti.

”On vain pakko hyväksyä tosiasiat.”

Ikävä ja kaipaus ovat läsnä päivittäin. Itkukin, etenkin yksin ollessa.

Lue myös: Reijo Taipaleen sairaus eteni nopeasti – Anita-leski puhuu viime hetkistä rakkaansa rinnalla: ”Kaipaan Reijoa – Enää ei ole kättä, johon tarttua tai poskea, jota silittää”

Anita Taipale jätti Reijolle kauniit hyvästit

Vuonna 2013 Reijo Taipaleen todettiin sairastuneen Alzheimerin tautiin. Viime helmikuussa todettiin myös Parkinsonin tauti sekä Lewyn kappale -tauti.

Sairaus vei Reijolta lähimuistin ja rapautti fyysisen kunnon. Sairaus eteni ensin hitaasti, sitten hyppäyksittäin

Lääkityksen lisäksi Reijoa yritettiin kuntouttaa, jotta fyysiset voimat eivät olisi ehtyneet.
Maaliskuussa Reijo pääsi kuntoutuslaitokseen parin viikon kuntoutusjaksolle.

Vielä silloin Anita Taipale oli toiveikas. Hän jopa matkusti USA:han Roni-pojan luokse, kuten jo aiemmin oli päätetty. Tosin aiemmasta suunnitelmasta poiketen hän matkusti yksin, ilman Reijoa.

Anita sopi hoitavan lääkärin kanssa, että mikäli Reijon vointi äkillisesti huononee, Anita palasi välittömästi takaisin Suomeen Reijon luokse.

”Se reissu jäi kolmen vuorokauden mittaiseksi.”

Kuolema tuli nopeasti. Se oli vain pakko hyväksyä.

”Yritin kannustaa Reijoa liikkeelle viimeiseen asti. En olisi millään antanut periksi. Mutta lopulta huomasin omien voimieni hiipuvan.”

Anita on kiitollinen siitä, että hän sai olla rakkaansa lähellä viime hetkiin asti. Sai koskettaa kättä, silittää ja suukotella poskea.

Kun laulajalegenda veti viimeisen henkäyksensä, Krista-tytär piti Reijoa kädestä ja lauloi hänelle.

”Kristalla on hyvin kaunis lauluääni”, Anita sanoo.

Hautajaiset järjestettiin koleana kevätpäivänä lähipiirin kesken. Reijo ei olisi halunnut ympärilleen suurta surijajoukkoa.

Virsiä laulettaessa ylitse muiden kantoi Kristan kaunis ääni. Muistotilaisuudessa Reijoa muisteltiin herkin sanoin, mutta myös huumoria viljeltiin. Anitasta tuntui, että Reijokin kuunteli muisteluita.

Anita Taipale ja kynttilät

”Tunnen, että Reijo on tässä lähelläni. Juttelen hänelle yksin ollessani”, Anita Taipale sanoo. Tommi Tuomi / Otavamedia

Kengät vierekkäin

Tänä syksynä Reijo on saanut haudalleen kauniin hautakiven.

”Käymme lasten ja lastenlasten kanssa haudalla muistelemassa häntä, viimeksi pyhäinpäivänä. Juttelemme Reijolle ja kerromme terveisiä muilta sukulaisilta.”

Anitalle ja muille läheisille on luontevaa jutella Reijolle hänen haudallaan. Omaisten lisäksi myös Reijon ihailijat ovat tuoneet haudalle kukkia ja kynttilöitä.

Haudalla käydessä Anitalle tulee voimakas tunne siitä, että Reijo kuulee hänen jutusteluaan. Sama tunne tulee Anitalle joskus myös kotona, kun hän on yksin.

”Kyllä Reijo kulkee minun mukanani edelleen. Tunnen, että hän on tässä lähelläni. Juttelen hänelle yksin ollessani.”

Anita kertoo, että hän jopa hetkellisesti unohtaa Reijon kuolleen. Tunne menee luonnollisesti nopeasti ohi. Mutta tuota lyhyttä hetkeä seuraa viiltävä kaipuu ja haikeus.
Anita kertoo esimerkin arkipäivän tapahtumasta.

”Tässä ympärillä tehdään paljon katutöitä. Ajaessani autolla ajattelin, että pitääpä kertoa Reijollekin, miten paljon ympäristö on muuttunut.”

Reijon puhelinnumero on Anitalla edelleen tallennettuna puhelimessa. Anitan kengät ovat kaapissa rivissä Reijon jalkineiden vieressä. Laulajamestarin lukuisat kunniakirjat ja plakaatit koristavat olohuoneen seinää. Makuuhuoneen pöydällä on valokuva Reijosta.

Joitain Reijon vaatteita Anita on siirtänyt muualle, mutta muun muassa esiintymisasut ovat edelleen pariskunnan kodissa.

”En aio luopua Reijon vaatteista. Haluan säilyttää ne muistona.”

Oma laulukuoro

Nyt edessä on ensimmäinen joulu ilman Reijoa. Kaipauksen keskellä Anitan katse alkaa loistaa hänen muistellessa jouluja yhdessä Reijon kanssa.

Taipaleiden joulutraditioon on kuulunut kokoontuminen Anitan ja Reijon luo joulunpyhinä. Vielä viime vuonna he viettivät yhteistä joulua lasten ja lastenlasten kanssa.

Reijon ja Anitan kolmesta lapsesta Krista ja Roni asuvat ulkomailla, mutta Satu-tytär asuu lähettyvillä.

Aikaisempina vuosina myös Roni ja Krista saattoivat tulla jouluksi Suomeen vanhempiensa iloksi. Lapsenlapset Emilia, Ina, Senja ja Tove tapaavat silloin toisiaan.

Sairaudestaan huolimatta vielä viime jouluna Reijo oli mukana joulutouhuissa hyvillä mielin.

”Vielä silloin hän pärjäsi ihan hyvin. Teimme tyttöjen kanssa ruokaa ja koristelimme kodin jouluiseksi.”

Tosin yhdestä joulutraditiosta Reijo oli jo luopunut. Nimittäin terveenä ollessaan Reijon tehtävä oli hakea joulukuusi. Hän myös lauloi mielellään musikaalisten lastensa ja lastenlastensa kanssa joululauluja: etenkin niitä ihania, traditionaalisia kappaleita. Viime jouluna Reijo ei enää laulanut, mutta oli muuten läsnä.

”Meidän jouluumme kuuluvat joululaulut. Ne vanhat ja kauniit, mutta myös upeat uudet joululaulut.”

Joskus Anita ja Reijo muistelivat lapsuusjoulujaan. Muistot olivat varsin erilaiset. Anitan joulut pyhtääläisellä sukutilalla olivat onnellisia. Ei toki silloin lahjoja annettu sellaisia määriä kuin nykyään, mutta reellä mentiin kirkkoon ja nautittiin yhdessäolosta.

”Reijo totesi usein, että heillä elämä oli jouluisinkin varsin niukkaa. Ei leskiäidillä ollut varaa lahjoihin.”

Lue myös: Tangolaulaja Reijo Taipaleen sotien aikaan alkanut elämäntarina on yhtä komea kuin Suomen

Vaikka takana on hyvin raskas aika, Anita yrittää iloita uudesta kodistaan.

Vaikka takana on hyvin raskas aika, Anita yrittää iloita uudesta kodistaan. Tommi Tuomi / Otavamedia

Possuina Belgiassa

Koska kaksi pariskunnan lapsista asuu ulkomailla, Anita ja Reijo ovat viettäneet jouluja Ronin luona USA:ssa ja Kristan luona Belgiassa. Anitaa hymyilyttää hauska muisto, kun Kristan lapset ostivat hänelle, Reijolle, Kristalle ja hänen miehelleen Josselle jouluiset possuhaalarit.

”Niinpä meitä oli siellä neljä possua viettämässä joulua Toven ja Emilian lisäksi,” Anita hymyilee.

Jouluja on vietetty myös perheen kakkoskodissa Espanjassa sekä Havaijilla ja Pattayalla.

”Meistä oli mukavaa viettää joulua kunkin maan tradition mukaan.”

Kun lapset olivat pienempiä, perhe vietti jouluja myös Miehikkälän-mökillään. Muistot ihanasta yhdessäolosta lämmittävät Anitan sydäntä. Silloin ei haitannut, vaikka olosuhteet olivat haastavat. Anitaa hymyilyttää muisto siitä, kun joulukinkku ei mahtunut jääkaappiin.

”Peittelimme sen ulos pakkaseen. Aamulla se löytyi raadeltuna tontin laidalta. Jokin eläin oli saanut jouluaterian.”

Tämän joulun Anita viettää Ronin luona USA:ssa yhdessä tyttärentyttärensä Senjan kanssa. Ronin luona heitä odottaa aito amerikkalainen joulu bataattilaatikoineen, kalkkunan ja kinkun äärellä. Ronin omakotitalo on puettu runsaisiin jouluvaloihin niin sisältä kuin ulkoakin.

Myös Reijo rakasti Amerikan-jouluja. Tärkeintä oli kiireetön yhdessäolo − harvinainen herkku artistille.

Ennen lähtöään Anita viettää tunteellisen hetken Reijon haudalla. Senjakin tulee mukaan tervehtimään ”Papia”.

Senjan musikaaliset lahjat ovat herättäneet huomiota hänen esiinnyttyään Reijon muistokonserteissa. Ne Anita järjesti yhdessä Kari Tapion Joona-pojan kanssa. Anita tietää, kuinka ylpeä ”Papi” olisi Senjasta.

”Ehkä Reijo on siellä jossain yhdessä Karin ja muiden kanssa. Kuka tietää?”

Lue myös: Kun laulajan muisto kuuluu koko kansalle – Odotuksia, syytöksiä, vääriä tulkintoja: Näin Reijo Taipaleen ja Kari Tapion jälkeläiset kertovat elämästä suurmiesten jalanjäljissä

Kuvauksissa: Anitan kaula- ja korvakorut Kalevala Koru. Huovat, kynttilänjalat ja kynttilät Balmuir.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X