Taiteessaan Anna Eriksson luottaa alitajuntansa raakaan tuotteeseen – Näin taitelija ja laulaja käyttää hysteriaa apunaan

Jaa artikkeliTilaa Seura
Anna Eriksson
”Seksuaalisuuteen ja kuolemaan liittyy sekä häpeää että epämääräistä pelkoa, mutta taiteen aiheina ja teemoina ne ovat myös yllättäviä”, Anna Eriksson sanoo. © Juha Sinisalo
Anna Eriksson on löytänyt elokuva- ja videotaiteesta oman ilmaisutapansa: ”Elokuvan avulla pystyn luomaan vastavoiman maailman käsittämättömyydelle.”

M on bitch.

Englanti–Suomi-käännösohjelmasta riippuen bitch tarkoittaa ainakin narttua, ämmää, akkaa, kusipäätä ja huoraa.

Taiteilija ja laulaja Anna Erikssonin mukaan bitch on lisäksi nainen, joka tietää, mitä haluaa.

”Bitch on myös myönteinen ilmaisu naisesta”, Anna Eriksson sanoo.

M on Erikssonin samannimisen, vuonna 2018 valmistuneen elokuvan päähenkilö, jota Eriksson itse esittää, sekä hänen alitajuntansa kuvajainen.

M on pääosassa myös Anna Erikssonin esikoisnäyttelyssä M – The Rituals of a Lonely Bitch, joka avautui hiljattain Rauman taidemuseossa. Näyttely koostuu kuudesta video­teoksesta ja valokuvainstallaatioista.

M kulkee elämän ja kuoleman rajalla miltei haamuna, mutta kertojana M on kuitenkin lihaa ja verta.

”M on ollut pitkään läsnä elämässäni, eikä hän näytä olevan lähdössä mihinkään” Anna Eriksson sanoo.

”Nainen M on tullut jäädäkseen.”

Lue myös: M – elokuva syntyi Anna Erikssonin Marilyn-pakkomielteestä

Pelottavaa mutta totta

Anna Eriksson on yksi maamme suosituimmista laulajista. Kun artisti ryhtyi elokuvantekijäksi, se ei yllättänyt ainoastaan suurta yleisöä, vaan myös hänet itsensä.

Alun perin Erikssonin piti tehdä vain video tai lyhytelokuva. Yli neljän vuoden työstämisen jälkeen tuloksena olikin Marilyn Mon­roesta innoituksensa saanut elokuva M, jonka Eriksson pääosan tulkitsemisen lisäksi ohjasi, käsikirjoitti ja leikkasi. Hän myös vastasi elokuvan äänimaailmasta ja osittain myös lavastuksesta.

M valittiin Venetsian elokuvajuhlille, minkä jälkeen elokuva on voittanut alan palkintoja niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.

Avantgardistiseksi, hämmentäväksi ja ahdistavaksi luonnehditun taide-elokuvan keskiössä on seksuaalisuuden ja kuoleman yhteys. Samoja teemoja käsittelee myös Rauman taidemuseossa esillä oleva näyttely.

”Seksuaalisuuteen ja kuolemaan liittyy sekä häpeää että epämääräistä pelkoa, mutta aiheina ne ovat myös yllättäviä”, Anna Eriksson sanoo.

Hän haluaa itse käsitellä taiteessaan pelottavia asioita, koska ne ovat hänelle totta.

”Ajattelen kuolemaa monta kertaa päivässä, mutta se ei tee minusta syvällistä.”

M-elokuvan myötä naiset ovat tulleet puhumaan Erikssonille naiseudesta ja varsinkin siitä, mikä Marilyn Monroessa vetää yhä puoleensa.

”Marilyn oli omalla tavallaan loppuun käytetty siinä mielessä, kun popkulttuuri ikoneitaan raiskaa; herättää henkiin ja tappaa kehittäen tarinoita ja legendoja, joiden ytimessä on lähes aina tragedia.”

Erikssonin mukaan meillä taas odotetaan kasvamista sellaiseen, kenties kuvitteelliseen naiseuteen, mikä ei ole mahdollista.

”Olemme kokemustemme, muistojemme ja halujemme summia, mutta jokin meissä pysyy aina tyttönä ja poikana. Ikävöimme viattomuutta, ettei meidän tarvitsisi kantaa roolia, jota jokainen meistä enemmän tai vähemmän kantaa.”

Rauman taide­museossa esillä oleva näyttely koostuu video­teoksista ja valokuvainstallaatiosta, joissa Anna Eriksson nähdään Nainen M -hahmona.

Rauman taide­museossa esillä oleva näyttely koostuu video­teoksista ja valokuvainstallaatiosta, joissa Anna Eriksson nähdään Nainen M -hahmona. © Ihode Cursum Perficio Productions

© Ihode Cursum Perficio Productions

Hedelmällinen jälkitila

Taiteessaan Anna Eriksson luottaa alitajuntansa raakaan tuotteeseen. Hän sanoo inhoavansa yliajattelua, insinöörimäistä suunnittelua ja täydellisyyteen pyrkivää järkeistämistä. Ne saavat taiteen menettämään tärkeimmän tehtävänsä, joka on olla vastavoima keskinkertaisuudelle ja tasapäistämiselle.

Eriksson haluaa pysyä oman totuutensa äärellä.

”Oli se totuus sitten mikä tahansa. Yleensä se vaihtelee päivittäin”, hän naurahtaa.

Alitajuntaan käsiksi pääseminen vaatii Erikssonilta hysteeristä tilaa, mihin hän lietsoo itseään puhumalla tuntikausia nauhalle.

”Olen joskus hävennyt omaa hysteriaani, vaikka ei olisi pitänyt. Hysteria ei itsessään ole hedelmällistä, vaan sen hallitsematon jälkitila.”

Ääniraitoja tehdessään Eriksson on opetellut puhumaan myös eri äänillä.

”Minusta on ihanaa, kun oma puhe kuulostaa jonkun toisen puheelta.”

Elokuvassa ja parhaillaan esillä olevassa näyttelyssä alastomuus on jatkuvasti läsnä sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti.

Eriksson myöntää olleensa epämukavuusalueella, kun hän kohtasi omia pelkojaan. M on kuitenkin nainen, joka ei pelkää tai häpeä itseään, hysteerisyyttään tai seksuaalisuuttaan, eikä juokse pakoon surua ja kuolemaa.

”M suorastaan lilluu tunteissaan. Hän uskaltaa heijastaa sen, mikä on totta.”

Musiikista puuttuu sisältö

Anna Erikssonin esiintymiset peruuntuivat keväältä ja kesältä koronaviruksen leviämisen estämiseksi säädettyjen rajoitteiden vuoksi. Viime vuosina hän on noussut laulajana estradille verrattain harvoin, mutta hän sanoo yhä nauttivansa vuorovaikutuksesta yleisön kanssa.

”Laulut ja laulaminen ovat minulle yhä tärkeitä. Ihmiset puhuvat lauluistani, mutta minulle niissä on jo osittain ripaus nostalgiaa.”

Anna Eriksson ei suostu laulamaan pelkästään vanhoja hittejään lopun ikänsä, mutta uuden musiikin tekemisestä on tullut hänelle ongelmallista.

”Pop-musiikista on tullut taustamusiikkia supermarketteihin. Radiokanavat eivät hyväksy edes minulta mitään persoonallista ja kaavasta poikkeavaa soittolistoilleen.”

Erikssonin mielestä pop-musiikista on kadonnut sisältö ja vetovoimaisuus, eikä musiikilla pysty enää muuttamaan maailmaa. Hän on kuitenkin löytänyt elokuvasta ja audiovisuaalisista teoksista oman ilmaisutapansa. Elokuvaa tehdessään Erikssonilla ei ollut tarvetta pyrkiä mihinkään, vaan hän työskenteli oman halunsa mukaan ja keskittyi puhtaasti luovaan prosessiin.

”En pysty sanallistamaan elämää, mutta elokuvassa voin ottaa avuksi kuvan ja musiikin. Elokuvassa syvimmät tasot ovat läsnä muualla kuin sanoissa.”

Anna Erikssonin tekeillä oleva elokuva on tulevaisuuden skenaario, mutta siinä näkyy myös hänen oma salainen maailmansa.

Anna Erikssonin tekeillä oleva elokuva on tulevaisuuden skenaario, mutta siinä näkyy myös hänen oma salainen maailmansa. © Juha Sinisalo

Vapaaksi roolista

Suosittuna laulajana Anna Eriksonilla on ollut enemmän vaikutusvaltaa kuin hän ehkä on itse ymmärtänyt.

”Minulla oli jo kovin nuorena täytettävänäni suuret saappaat, mutta olin jollain tavalla tuuliajolla. En osannut olla oma itseni.”

Kun Eriksson on vähentänyt esiintymisiään ja keskittynyt elokuva­projekteihin ja audiovisuaaliseen taiteeseen, hän on vapautunut laulajatähden roolistaan.

”Ennen olin kotona ihan erilainen kuin esiintyessäni ja julkisuudessa. Enää sitä eroa ei ole.”

Eriksson näkee maailman ympärillään pirstaloituneena, minkä myötä ihmisistä on tullut epävarmoja ja omassa elämässään eksyneitä.

”Pirstaloituminen on suunnitelmallista, ja siitä hyötyvät algoritmin luojat ja media-alan jättiyritykset.”

”Minulla oli jo kovin nuorena täytettävänäni suuret saappaat, mutta olin jollain tavalla tuuliajolla. En osannut olla oma itseni.”

Kaikessa hektisyydessään maailmasta on Erikssonin mukaan tullut puhtoista keskitien kulkemista, eikä mukavuudentunteesta haluta tinkiä.

Eriksson toivoo, että taiteen avulla pystyttäisiin muuttamaan asioita tai edes pysäyttämään ihmisiä jonkin oleellisen äärelle.

”Se kuitenkin edellyttää sitä, että taide pystyy tarjoamaan vastavoiman maailman käsittämättömyydelle. Myös journalismin pitäisi olla vastavoima, mutta onko se enää tänä päivänä sitä”, Eriksson kysyy.

Toivoa ja toivottomuutta

Anna Eriksson on imenyt vaikutteita ja innostuu yhä kerta toisensa jälkeen elokuvan ja musiikin lisäksi kirjallisuudesta ja kuvataiteesta.

”Taide on meidän geeneissämme. Taiteilijalla taas on velvollisuus olla ihmisyyden äärellä ja näyttää teoksillaan se muille.”

Parhaillaan Eriksson työstää toista elokuvaansa, missä hän toimii M-elokuvan tavoin ohjaajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä. Pääosaa tulevassa elokuvassa esittää kuitenkin 81-vuotias näyttelijä, laulaja ja lausuja Ritva Oksanen.

”Elokuvassa käsitellään muun muassa kuolemaa ja kuolemattomuutta ja toivoa ja toivottomuutta”, Anna Eriksson kertoo.

Lue myös: Anna Eriksson on Tyylituomarille herkullinen pala purtavaksi: ”Hänessä on maailmantähden säteilyä ja tyyliä”

X