Anna-lehti: Anna Hanski toipuu koronaviruksen aiheuttamasta haju- ja makuaistin menetyksestä – ”Elän toivossa, että aistit vielä palaavat”
Kun Anna Hanski sairastui koronavirukseen, hän koki myös kuolemanpelkoa. Pahinta oli epätietoisuus, kun kukaan ei osannut ennustaa sairauden kulkua.
Anna Hanski kuvattuna tammikuussa 2018.
Kuivaa yskää ja lihassärkyä. Haju- ja makuaistin menetys. Hengitysvaikeuksia ja painon tunnetta rinnassa. Kaikkia näitä oireita laulaja Anna Hanski, 49, kertoo Anna-lehden haastattelussa tunteneensa kehossaan ennen kuin ymmärsi mahdollisesti altistuneensa koronaviruksen tartunnalle.
Kun hän hakeutui koronatestiin maaliskuun lopulla – vastaus oli positiivinen.
”Se oli melkeinpä helpotus. Nyt ainakin tiesin, mistä oli kysymys”, Anna Hanski kertoo jälkeenpäin.
Pahinta oli epätietoisuus
Koronaviruksen testitulosten selvittyä alkoi kolme viikkoa kestänyt karanteeniaika.
Pahinta oli Annan mukaan epätietoisuudessa eläminen. Sairauden kestoa eikä laatua ei osattu ennustaa. Lisäksi julkisessa terveydenhuollossa ei ollut kuultu Annan kokemista aistioireista eikä ensimmäisen viikon sairastamisen jälkeen ilmaantuneista uusista oireista.
Annan silmät ja päänahka olivat alkaneet kutista. Lisäksi kasvojen ihoon oli ilmestynyt rakkuloita, jotka puhkesivat ja rikkoivat ihon.
Helpotusta synkkyyden keskelle toi tieto siitä, että kukaan perheenjäsenistä ei ollut saanut koronavirusta, mikä hänestä tuntuu yhä ihmeeltä.
”Ehkä minussa on ollut virusta vain vähän. Mietinkin, vaikuttaako se immuniteettiini. Onko suoja huonompi kuin niillä, jotka ovat sairastaneet taudin vakavamman version”, Anna Hanski pohtii.
Kuolemanpelkoa tuntemattoman edessä
Maaliskuun puolivälissä, koronaviruksen ensimmäisten oireiden ilmaantuessa Anna Hanski vietti aikaa aviomiehensä, muusikko Aku Nyyssösen kanssa kahdestaan mökillä Leppävirralla.
Kun olo huononi, Annassa heräsi kuolemanpelko ja huoli läheisten hyvinvoinnista.
Mies ehdotti, että rauhallinen musiikkia kuulokkeista voisi tyynnyttää mieltä, mutta tästä ei ollut apua Annalle.
”Minulla on voimakas klaustrofobia, joka ei normaalielämässä juuri häiritse. Luurit päässä tunsin, että olen suljettuna kuplaan. Samasta syystä en uskaltanut sulkea silmiäni. En halunnut menettää näköaistiakin.”
”Elän toivossa, että aistit vielä palaavat”
Kun sairastamista oli takana kaksi viikkoa, koronaviruksen oireet alkoivat hellittää.
Nyt Anna Hanski on terve, mutta haju- ja makuaisti eivät ole palautuneet täysin ennalleen.
”Sipuli oli ensimmäinen, jonka maistoin. Miedot maut, kuten vaikkapa kalkkunaleike, eivät erotu vieläkään. Näinkin tulee toimeen, mutta elän toivossa, että aistit vielä palaavat.”
Etenkin kahvin tuoksun puuttuminen on ollut pettymys.
”Aamukahvi on niin suuri nautinto. Tuntuu myös aivan kamalalta ajatella, etten koskaan enää haistaisi ruusun tuoksua.”
Aamuiset kahvihetket ovat Annalle edelleen tärkeitä. Nyt ne hoidetaan yhdessä oman äidin kanssa videopuhelussa.
Sosiaalinen Anna Hanski on vaalinut sisaruussuhteita korona-aikana järjestämällä muun muassa yhteiset virtuaalipäivälliset. Kuva vuodelta 2017. © Arto Wiikari / Otavamedia
”On asioita, joihin ei voi vaikuttaa”
Kun karanteeni päättyi, Anna tiesi mitä haluaisi tehdä aivan ensimmäiseksi – halata suuresti ikävöimäänsä lapsenlastaan Kasperia.
”Karanteenin päätyttyä minulla oli valtava kiire päästä rutistamaan poikaa. En ole ikinä ollut hänestä niin pitkään erossa. Kun olen Kasperin kanssa, olen läsnä sataprosenttisesti. On ihan mahtavaa, että lapsen seurassa aikuinenkin voi heittäytyä hölmöyksiin ilman että täytyy pelätä leimautuvansa kylähulluksi”, Anna Hanski iloitsee.
Hän ajattelee, että koronapandemia on opettanut höllentämään omaa elämänasennetta.
”On asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kun joku kertoo minulle ongelmistaan, en ryntää keksimään ratkaisuja, kuuntelen vain.”