Anna-lehti: Huippu-urheilu jätti jälkensä Tuuli Matinsalon kehoon: ”Tekisin kaiken uudelleen, vaikka tietäisin sen johtavan lonkkaleikkaukseen näin nuorena”
Viime syksynä aerobicin entinen maailmanmestari Tuuli Matinsalo joutui leikkaukseen ja petipotilaaksi. Nyt Tuulin tavoitteena on kivuton elämä.
Vielä emme tiedä, kuka Selviytyjät-sarjassa kirii voittajaksi, mutta Tuuli Matinsalo, 49, voi sanoa valmentautuneen kilpailua varten koko ikänsä.
Nopeutta ja voimaa hän on treenannut kilpaurheilijana. Älyä, nokkeluutta ja yhteistyökykyä ovat puolestaan kehittäneet vuodet opettajana ja perheenäitinä.
Kävi Selviytyjät-kisassa miten vain, Tuuli Matinsalo on jo monesti osoittanut olevansa voittaja ja selviytyjä.
Huippu-urheilu vaihtui nuorison kasvattamiseen töissä ja kotona
Tuuli Matinsalo kertoo Anna-lehdessä, miten hänestä tuli kilpa-uransa jälkeen liikunnanopettaja ja kolmen lapsen äiti. Lasten tulon jälkeen Tuuli katosi julkisuudesta.
Vuonna 2008 hän palasi hetkeksi parrasvaloihin Tanssii tähtien kanssa -kisassa, jossa eteni semifinaaliin asti.
Tässä välissä hän on valmistunut liikuntatieteiden ja terveystieteiden maisteriksi ja työskennellyt näiden aineiden opettajana Kuokkalan yläkoulussa Jyväskylässä.
Kunnianhimo kohdistuu nyt työhön.
”Tehtäväni on sekä opettaa että kasvattaa murrosikäisiä. Siinä riittää kyllä haastetta”, Tuuli Matinsalo kertoo Anna-lehdelle.
Selviytyjät-sarja herätti uinuneen kilpailuvietin
Selviytyjät-kisaan Tuuli teki äkkilähdön varasijalta, kun joku jo mukaan ilmoittautunut kilpailija perui.
Lähtikö hän voittamaan?
”En missään nimessä. Tavoitteenani oli pysyä mukana heimojen yhdistymiseen saakka. Mutta kieltämättä nälkä kasvoi syödessä ja kilpailuvietti nousi esiin. En todellakaan halunnut luovuttaa.”
Ääriolosuhteissa ihmisestä saattaa paljastua hänelle itselleenkin vieraita piirteitä. Tuuli välttyi suurilta yllätyksiltä. Hän kertoo varustautuneensa siihen, että viidakossa joutuu sietämään nälkää, tylsyyttä ja ikävää.
Äitiys valmisti selviytymiseen
”Kaikki, joilla on lapsia, tietävät, että aina ei voi toimia oman tahtonsa mukaan. On ajateltava yhteistä etua. Äitinä, urheilijana ja opettajana olen oppinut, että tavoitteet saavuttaa, kun jaksaa toistaa asioita riittävän usein.”
Tuuli päätti jo etukäteen, että hän käsittelisi kisan aikana mahdollisesti ilmenevät vaikeat tunteet itsekseen, ennen kuin ne pääsevät pintaan. Jos muiden kilpailijoiden läsnäolo alkoi ärsyttää, hän vetäytyi rannalle ison kiven taakse ja teki rauhoittavia hengitysharjoituksia.
Aina ennen kilpailuja hän asetti hetkeksi bandanan silmilleen ja visualisoi tuttuja paikkoja ja ihmisiä. Kuvitteli, mitä kukin perheenjäsen kotimaassa juuri tuolloin oli tekemässä.
”Se antoi voimaa. Tiesin, että ilman tätä rituaalia ikävän möykky saattaisi kasvaa liian isoksi ja purskahtaa lopulta esiin väärässä tilanteessa.”
Lonkkavamma oli viedä voimat
Ennalta Tuuli oli pelännyt eniten urheiluvammoja Selviytyjät-kisaan osallistuessaan. Hän kuitenkin selvisi viidakosta ilman isompia haavereita.
Loppukesästä lonkkaa alkoi jomottaa ja elokuussa pakaran ulkosyrjä jumiutui. Joka askel sattui, kävelystä tuli vaappuvaa.
Työterveyslääkäri määräsi tulehduskipulääkekuurin ja kahden viikon täyslevon. Niistä ei ollut apua. Röntgenkuvista lopulta ilmeni, että lonkassa on leikkausta vaativa nivelkuluma.
Operaatio tehtiin viikkoa ennen joulua.
Sen joulun Tuuli pötkötti sohvalla ja seurasi sivusta, kuinka muu perhe ja isovanhemmat laittoivat pöydän koreaksi. Itse hän ei jaksanut olla jalkeilla puolta tuntia kauempaa.
”Mietin, kuinka voin olla näin romuna. Nousenko tästä koskaan?”
Kuluma seurausta huippu-urheilijan urasta
Toipumisessa Tuuli otti avuksi huippu-urheilijan asenteen. Kuntoutuslaboratorion
muodostivat uimahalli, punttisali ja metsäpolut. Hän alkoi määrätietoisesti kasvattaa päivittäistä askelmäärää kävelemällä koiriensa kanssa metsässä. Vesijuoksua seurasi salitreeni.
Välillä usko oli loppua kesken. Pari viikkoa sitten Tuuli asetti kyykkäystankoon painoa 30 kiloa ja puisteli päätään.
Noin vähän! Normaalisti rautaa olisi tuplamäärä. Sitten hän havahtui: vielä tovi sitten hän ei saanut edes sukkaa jalkaan omin avuin.
Lonkan kuluma on todennäköisesti seurausta huippu-urheilijan urasta. Tuulilta onkin kysytty, kaduttaako ylenpalttinen kropan rääkkääminen häntä nyt.
”Ei todellakaan. Tekisin kaiken uudelleen ihan samalla tavalla, vaikka tietäisin sen johtavan lonkkaleikkaukseen näin nuorena.”
Ikä on tuonut lempeyttä omaa kehoa kohtaan
Ensi vuonna Tuuli täyttää 50. Hän sanoo nauraen odottavansa syntymäpäivää ”kauhunsekaisin tuntein”. Isosisko on jo valistanut odotettavissa olevista vaihdevuosioireista. No, oikeasti Tuuli on suht sinut ikääntymisen kanssa.
Entistä huippu-urheilijaa toki kismittää se, ettei vartalo ole enää yhtä notkea ja sutjakka kuin nuorena. Kroppa tuntuu varastoivan kaiken saamansa energian kylkiin, reisiin ja vatsaan.
”Sovituskopissa turhauttaa, kun housut, joiden piti olla minun kokoani, juuttuvat reisiin tai nappi ei menekään kiinni. Välillä olen miettinyt, olenko uskottava liikunnanopettaja,
jos minulla on ylikiloja. Mutta ei pari vatsamakkaraa uskottavuutta vie. Haluan omalla esimerkilläni näyttää teineille, että tykkään kropastani, vaikkei se enää ole ihan timmi”, Tuuli sanoo.
Lonkkaleikkauksen jälkeen suhde omaan kehoon on muuttunut entistä lempeämmäksi. Tuuli sanoo iloitsevansa siitä, että aikoinaan otti kehostaan irti suurimmat mahdolliset tehot. Nyt hän pyrkii lähinnä pitämään ”koneen” kasassa.
”En todellakaan haaveile pystyväni enää spagaattiin. Riittää, kun tiedän voivani hypätä vaikkapa kiveltä pelkäämättä, että jalka menee alta.”