Anna-lehti: Kristiina Halttu ravistelee perisuomalaista eetosta, että kaikki tarpeeton on turhuutta – ”Kauneudesta on lupa nauttia kaiken ikäisenä, sillä se tuo itselle hyvää oloa”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Näyttelijä Kristiina Halttu kapinoi nuorena, koska häntä ärsytti, että häntä arvioitiin aina naiseuden kautta.
Näyttelijä Kristiina Halttu kapinoi nuorena, koska häntä ärsytti, että häntä arvioitiin aina naiseuden kautta. © Pekka Nieminen, Otavamedia
Näyttelijä Kristiina Halttu kasvoi maatilalla keskellä lestadiolaisaluetta, jossa ulkonäkö ei ollut tärkeää. Nyt hän kannustaa naisia ajattelemaan, että ikä ja kauneus mahtuvat samaan pakettiin.

Pienenä Kristiina Halttu oli isin tyttö, joka juoksi letit päässä jänismetsällä miesten kanssa. Perheellä oli maatila, jonka hoitamiseen myös Kristiina osallistui. Ulkonäkö ei Pohjois-Pohjanmaan lestadiolaisalueella ollut mikään juttu.

”Vietin lapsuuteni isäni kanssa, enkä koskaan mennyt päiväkotiin tai hoitoon. Sain elää kirjaimellisesti pellossa”, Kristiina sanoo Annassa.

Kristiinan vanhemmat myös kasvattivat tytön tasa-arvoisesti. Mitä tahansa saattoi tehdä sukupuolesta riippumatta. Kristiina ajoi traktoria, teki heinätöitä ja ohjasti ravihevosia.

Kristiina Halttu esiintyy parhaillaan Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmässä sekä tuoreessa Risto Räppääjä ja väärä Vincent -elokuvassa.

Kristiina Halttu näyttelee parhaillaan Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmässä sekä Risto Räppääjä ja väärä Vincent -elokuvassa. © Kari Hautala, Otavamedia

Teatterissa ulkonäkö huomattiin

Kun Kristiina Halttu muutti Oulun läheltä Lapin yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä, hänen suhteensa ulkonäköön sai uusia piirteitä. Hän aloitti näyttelemisen ensin ylioppilasteatterissa ja myöhemmin siirtyi opiskelemaan näyttelemistä Teatterikorkeakouluun Helsinkiin.

”Yhtäkkiä nuorena näyttelijänä aloin saada kehuja ulkonäöstäni. Olin hämmentynyt, se tuntui kamalan kiusalliselta. Enhän ollut tottunut siihen, että kukaan kommentoi sitä, miltä näytän.”

Samaan aikaan, kun esimerkiksi tv-kuvauksissa ohjaajat saattoivat kommentoida näyttelijöiden ulkonäköä täysin estoitta, Kristiina ei itse osannut nauttia omasta naiseudestaan.

Koska naiseus oli juuri sen, jonka kautta muut Kristiinan näkivät, nuoren näyttelijän sisällä heräsi kapina.

”En halunnut olla söpö tai nätti. Pukeuduin löysiin vaatteisiin ja leikkasin peppuun asti ulottuvat hiukseni sivuilta siiliksi. Päälaelle jäi pitkiä kuparinvärisiä, piikkisuoria soiroja.”

Kristiinan isä ei temppua ymmärtänyt. Hän vain huokaisi, että oliko ihan pakko.

Kristiina Halttu kertoo Annassa myös siitä, kuinka maatalo kasvatti hänestä tekijän. Hän ajattelee yhä, että lepo pitää ansaita.

Kristiina Halttu kertoo Annassa myös siitä, kuinka maatalo kasvatti hänestä tekijän. Hän ajattelee yhä, että lepo pitää ansaita. © Ari Heinonen, Otavamedia

Kristiina Halttu kannustaa naisia luopumaan sisäistetystä ikärasismista

Teatterikorkeakoulussa opiskelu oli hyvin kehollista, ja se sopi Kristiinalle. Hän yritti treenata punnerruksia ja sprinttejä samaan tahtiin miespuolisten opiskelukavereidensa kanssa.

”Oloni oli silti ristiriitainen: halusin olla sekä hyvä jätkä että samaan aikaan kaipasin hyväksyntää naisena. Se aika oli vahvasti oman identiteetin etsimistä”, Kristiina Halttu kertoo Anna-lehdessä.

Sinuiksi oman kehonsa kanssa Kristiina pääsi vasta saatuaan oman lapsen 38-vuotiaana. Hän koki täyttäneensä kehollaan jonkin konkreettisen tehtävän, eikä sen jälkeen tarvinnut enää välittää, millaisia ajatuksia muilla hänen kehostaan oli.

Aika on tehnyt tehtävänsä muutenkin. Nyt 57-vuotiaana Kristiina osaa kantaa ikääntyvän kehonsa ilolla. Ennen Kristiina häpeili vartaloaan, mutta ei enää. Jos vartalo ei olekaan aivan täydellinen, siitä ei tarvitse välittää. Se on hyvä silti.

”Otetaan yhdessä mallia Välimeren maiden naisista, jotka kantavat kilonsa, kurvinsa ja ryppynsä ylpeydellä. Nykyään kannustan naisia pois ikäajattelusta ja siitä mielikuvasta, että nainen on kaunis vain nuorena.”

Nuoremman polven naisilla ei Kristiinan mielestä ole enää yhtä suuria ulkonäköpaineita, mutta perisuomalainen ajatus siitä, että ulkonäöstä ei saisi nauttia, vaikuttaa elävän yhä.

”On kai jotenkin suomalainen ajatus, että kaikki mikä ei ole tarpeellista ja käytännöllistä, on turhuutta. Elämä on täällä ollut kovaa, joten meihin on ehkä juurtunut ajattelu siitä, että ulkonäköön panostaminen on turhaa ja pinnallistakin.”

”Olen oppinut, että kauneudesta on lupa nauttia kaiken ikäisenä, sillä se tuo itselle hyvää oloa. Ja hyvä olo taas tekee ihmisestä kauniin.”

Lue koko juttu Annan numerosta 42/2020! Siinä Kristiina Halttu kertoo myös, miltä tyhjenevä pesä tuntuu, kun lapsi muuttaa pian pois. Sen myötä Kristiina on löytänyt miehensä kanssa uudestaan nuoruutensa villeyden ja vapauden.

Lue lisää Annasta!

Lue myös: Tyylituomari: Näyttelijä Kristiina Halttu on kuin saapasjalkakissa

X