Anna-lehti: Näyttelijä Annika Poijärvi syömishäiriöstään: ”En ehtinyt olla läsnä perheelleni, koska mielessäni oli vain se, mitä aion syödä ja mitä olin jo syönyt”

Jaa artikkeli
Annika Poijärvi © Paula Kukkonen/Otavamedia
Viime vuonna näyttelijä Riku Niemisestä eronnut Annika Poijärvi opettelee yhä armollisempaa suhtautumista kehoonsa. Näyttelijän kampppailu kehonkuvan kanssa alkoi jo lapsena.

Vuodesta 2016 Kansallisteatterin listoilla ollut Annika Poijärvi, 36, näyttelee pääroolia Kansallisteatterin Miika Nousiaisen romaaniin perustuvassa Pintaremontti-näytelmässä.

Palava halu näyttämölle alkoi jo seitsemänvuotiaana. Hän päätti koulunäytelmässä esiintyessään, että hänestä tulee näyttelijä.

”Näyttämöllä vapauduin, vaikka muuten olin ujo ja tietoinen itsestäni. Huomasin, että tämän minä uskallan”, Annika Poijärvi kertoo Anna-lehdessä.

Samoihin aikoihin hän harrasti sellon soittoa ja uintia, kumpaakin useita kertoja viikossa. Harjoittelu opetti pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä, mutta iloa se ei tuonut.

Elämänmittainen matka

Annikan kehonkuva alkoi vääristyä jo 10-vuotiaana. Muodissa olivat Kate Mossin kaltaiset langanlaihat huippumallit. Ankaruus kasvoi vuosien myötä ja pikkuhiljaa itsekontrolli meni niin äärimmilleen, että sitä voi kutsua syömishäiriöksi.

”10-vuotiaana alkoi elämänmittainen matkani syömishäiriöisyyden ja hankalan
kehosuhteen kanssa”, Annika kertoo.

Pakonomaista treenausta ja syömisen tarkkailua

Annika alkoi piiskata kehoaan huippusuorituksiin. Treenejä piti olla monenlaisia: kovaa
sykettä, pitkäkestoista treeniä, painonnostoa… Samaan aikaan Annika söi niin vähän kuin mahdollista.

Pakonomainen syömisen tarkkailu vaikutti myös Annikan perhe-elämään. Annika Poijärvellä on kaksi alakouluikäistä lasta, jotka nykyisin asuvat vuoroviikoin isänsä, Annikan ex-puolison, näyttelijä Riku Niemisen luona. Oli kausia, jolloin Annikan päässä ei ollut tilaa millekään muulle kuin ruoan ajattelemiselle.

”Havahduin siihen, että en ehdi elää elämääni. En ehtinyt olla läsnä perheelleni, koska koko ajan mielessäni oli vain se, mitä aion syödä ja mitä olin jo syönyt. Väsähdin siihen.
Silti tarvittiin äärimmäinen romahdus.”

Romahdus Kööpenhaminassa

Käänteentekevä hetki tapahtui neljä vuotta sitten Kööpenhaminan työreissulla. Kahtena ensimmäisenä iltana hän juoksi pitkän lenkin kuvauspäivän päätteeksi. Tiedossa oli, että viimeisenä iltana tuotantoyhtiö järjestäisi illallisen. Siihen Annika tähtäsi. Siellä hän sitten nauttisi!

Illallinen oli hyvä, mutta sen jälkeen Annika ei pystynyt lopettamaan syömistä. Hotellihuoneessa hän ahmi ensin kaiken, mitä minibaarista irtosi. Sitten välipalat, jotka hän oli ostanut varalle. Pitkään kestänyt kontrolli romahti.

”Hana aukesi. Alkoi vuorokauden kestävä järjetön ahmimiskohtaus, joka johti siihen, että minulla oli niin paha olo, ettei siinä ollut mitään järkeä.”

Muutos ei tapahtunut kerralla, mutta tällöin Annika ymmärsi tarvitsevansa terapiaa. Terapiassa hän ymmärsi, että kaikki aiemmat dieetit kuuluivat samaan jatkumoon.

Lempeää liikuntaa

Annika lakkasi käymästä vaa’alla. Hän harrastaa yhä lenkkeilyä, mutta rennommalla otteella. Lisäksi hän joogaa kotona. Kilpauinti on vaihtunut lempeämpään vesijuoksuun.

”Vesijuoksu on lempeää ja tosi hyödyllistä! Jos minua ahdistaa, tiedän jo etukäteen, että murheet liukenevat altaaseen. Uimahalli on myös kaikkien kehojen paikka.”

Tällä hetkellä Annika voi hyvin, vaikka hän ei usko vapautuvansa kauneusihanteistaan tai ulkonäköpaineistaan täysin koskaan.

”Kokemukseni perusteella tämä on aaltoliikettä. Pahimpien aikojen jälkeen pelkäsin, että tilanne menisi vielä huonommaksi. Mutta juuri nyt en osaa pelätä.”

Lue lisää Anna-lehdestä. Annika kertoo lehdessä, kuinka hän sovittaa näyttelijän arkensa ja äitiytensä. Annika kertoo myös haaveistaan musiikin saralla.

Lue myös: Anna-lehti: Saija Tuupanen ajoi itsensä jopa sairaalakuntoon tavoitellessaan täydellisyyttä

X