Anna-lehti: Näyttelijä Sanna Stellan ikävöi edesmennyttä ystäväänsä: ”Pyysin, että hän tulisi kuoleman jälkeen moikkaamaan minua”

Viimeisellä tapaamisellaan Sanna ja ystävä puhuivat elämän rajallisuudesta ja Sannan uuden kodin kaakeleista. Ystävän kuolema sai Sannan ymmärtämään, että elämä voi loppua koska tahansa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Viimeisellä tapaamisellaan Sanna ja ystävä puhuivat elämän rajallisuudesta ja Sannan uuden kodin kaakeleista. Ystävän kuolema sai Sannan ymmärtämään, että elämä voi loppua koska tahansa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Milla Asikainen

Kun Sannan Stellan sai viime syksynä tietää olevansa raskaana, hän kertoi ensimmäisenä asiasta hyvälle ystävättärelleen. Ystävätär oli ollut noina aikoina hyvin mustissa vesissä, sillä sairasti syöpää.

Raskausuutisen Sanna kertoi heidän keskustellessaan elämästä ja kuolemasta.

”Hän ilahtui ja sanoi, että oletpa sinä rohkea”, Sanna muistelee Annassa.

Sanna arvelee ystävättären tarkoittaneen sitä, että hän alkoi olla yli 40-vuotiaana melko vanha äidiksi – ja sen lisäksi Sannalla oli kolme lasta jo ennestään.

Saattokodissa juteltiin elämän epäreiluudesta ja sisustuksesta

Pian ystävättäreltä itseltään vaadittiin suurta rohkeutta, sillä sairaus eteni pisteeseen, jossa saattohoito tuli ajankohtaiseksi.

Sanna tapasi ystävänsä viimeisen kerran saattokodissa. Tuolloin ystävätär jaksoi kävellä enää muutaman askeleen, ja he menivät yhdessä saattokodin kauniille pihalle.

Hoitohuoneessa oli vielä keskusteltu syövän etenemisestä ja elämän epäreiluudesta, mutta pihamaalla juteltiin sisustuksesta.

”Olimme suunnilleen saman ikäisiä, ja kauniit asiat olivat meille molemmille tärkeitä. Mietimme uutta kotiani ja puhuimme muun muassa kaakeleista. Sitten halasimme puita ja taisimme itkeäkin. Pyysin, että hän tulisi kuoleman jälkeen moikkaamaan minua”, Sanna kertoo.

Ystävän kuoleman jälkeen Sanna on tarkkaillut innokkaasti esimerkiksi lintuja, muttei toistaiseksi ole tunnistanut niissä ystäväänsä. Sairaan ystävän poismeno ei ollut yllätys, mutta surullista se oli.

”Toivoin ihmettä loppuun saakka. Hänkin halusi, että minä ylläpitäisin toivoa ja jaksaisin uskoa paranemiseen. Tuolla viimeisellä käynnillä olimme kuitenkin molemmat realisteja, tiesimme että ihmeelle oli tuskin lainkaan tilaa. Kyse oli enää päivistä, korkeintaan viikoista. Kun läksin sieltä, minuun iski ikävä, tuli vahva tunne, että se oli viimeinen tapaamisemme”, Sanna muistelee.

Elämä voi loppua koska tahansa

Sanna muistelee kysyneensä ystävättäreltään aiemmin, mitä tämä tekisi toisin, jos voisi palata elämässä taaksepäin.

”Hän sanoi, että hän sotisi vähemmän ja rakastaisi enemmän. Hän myös antaisi kaiken anteeksi ja olisi kiitollinen ihan vain siitä, että on elossa. Hän olisi vain halunnut elää.”

Ystävättären poismeno on muistuttanut Sannaa siitä, että elämä voi loppua koska tahansa. Toisaalta, jos katsotaan tilastoja, niin Sanna vasta elämänsä puolivälissä.

”Mitä olenkaan jo ehtinyt tehdä ja mitä onkaan vielä tulossa!” hän iloitsee.

Perheenlisäyksen lisäksi suosittuun Siskonpeti-ohjelmaan ollaan kehittelemässä jatkoa, jonka lisäksi Sanna on mukana Syke-sarjassa, ja viimeksi hän on kiertänyt Suomea Kaikki mieheni -näytelmän kanssa. Maaliskuussa on myös Miitta elää-näytelmän ensi-ilta.

Päättänyt antaa tunteilleen vallan

Miten Sanna itse sitten on matkan varrella muuttunut?

”Ainakin haluan kohdata ihmiset tosi aidosti, ja haen rehellistä kommunikaatiota. Elämään kuuluu valo ja varjo, hyviä hetkiä ja huonompia vaiheita. Mikään ei ole varmaa.”

Sanna kertoo myös olevansa selvästi tunteellisempi kuin ennen.

”En tiedä, johtuuko se rakastumisesta, raskaudesta vai keski-iästä, mutta niin on. Ja olen joka tapauksessa päättänyt antaa tunteilleni vallan – saa tuntua.”

X