Anna-lehti: Ripsa Koskinen-Papunen elää hektistä elämävaihetta: ”Lapsenlapset ovat saaneet katsomaan maailmaa uudesta virkistävästä näkökulmasta”
Uutisankkuri Ripsa Koskinen-Papunen kertoo Anna-lehdelle lapsenlapsien opettavan hänelle uusia näkökulmia elämästä. Omien vanhempien ikääntyminen puolestaan muistuttaa kaiken rajallisuudesta.
"Itse kysyn työkseni kysymyksiä, mutta tyttöjen kysymykset ovat paljon parempia", Ripsa sanoo lapsenlapsistaan.
Ripsa Koskinen-Papusen, 55, nuorin lapsi muutti viime syksynä pois kotoa. Vaikka ikävä toisinaan iskeekin, Ripsa myöntää asumisen olevan mukavaa kahdestaan miehensä Pasin kanssa.
”Olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo 25 vuotta, ja jos se on minusta kiinni, niin voin olla seuraavatkin 25 vuotta”, Ripsa Koskinen-Papunen sanoo Anna-lehden haastattelussa ja lisää parin viihtyvän loistavasti toistensa seurassa
Ripsan ja Pasin kaksi vanhinta lasta asuu Helsingissä, mutta nuorin muutti Pariisiin asti opiskelemaan.
”Vaikka meillä on läheiset välit, lapset haluavat elää omaa elämäänsä. Ja hyvä niin.”
Pesän tyhjentymisestä huolimatta uutisankkuri kuvaa elämäänsä hyvin täyteiseksi. Töiden ja parisuhteen lisäksi arkea värittävät vanhimman tyttären kolme jälkikasvua, jotka ovat kaikki alle kouluikäisiä.
”Lapsenlapset ovat saaneet minut katsomaan maailmaa uudesta virkistävästä näkökulmasta.”
Isovanhemmat hoitavat tyttärentyttäriään mahdollisuuksien mukaan, mutta perheiden aikataulut menevät usein ristiin uutisankkurin iltapainotteisen työn takia.
”Kun tytöt näkevät minut telkkarissa, he ihmettelevät, miksen vilkuta takaisin. Onhan se kieltämättä epäkohteliasta!”
”Vuodet voivat loppua kesken”
Ripsa auttaa säännöllisesti myös ikääntyviä vanhempiaan ja Pasin äitiä. Vanhemmat pärjäävät edelleen kotona, mutta Ripsalle heidän terveyden heikkenemistään ei ole ollut helppoa seurata.
”Vanhempien ikäännyttyä olen tajunnut omankin elämän rajallisuuden entistä vahvemmin − ei kannata lykätä asioiden tekemistä tulevaisuuteen, koska vuodet voivat loppua kesken”, hän pohtii Annassa.
Ripsa kertoo asiasta esimerkkinä, kuinka vuonna 2010 perheen asuessa puoli vuotta Espanjassa, syttyi haave asunnosta etelässä, jossa he voisivat Pasin kanssa viettää eläkepäiviä.
”Mieheni sai minut kuitenkin tajuamaan, että haave kannattaa toteuttaa heti, kun se on mahdollista, sillä kukaan ei ole taannut meille terveitä eläkepäiviä. Nyt meillä on ollut asunto Espanjassa viitisen vuotta.”