Anne Pohtamo ikävöi hoitokodissa asuvaa äitiään: ”Hänen hymyään nyt kaipaan – ikävä on kova, mutta se täytyy kestää”

Anne Pohtamo-Hietanen haluaisi käydä halaamassa hoitokodissa asuvaa äitiään, mutta ei voi tavata tätä koronaepidemian vuoksi. Lapsiensa perheiden kanssa hän viettää aikaa ulkona omassa pihapiirissään.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Anne Pohtamo löytää myös ilon aiheita poikkeukselliseen elämänvaiheeseen.

Anne Pohtamo-Hietanen haluaisi käydä halaamassa hoitokodissa asuvaa äitiään, mutta ei voi tavata tätä koronaepidemian vuoksi. Lapsiensa perheiden kanssa hän viettää aikaa ulkona omassa pihapiirissään.
Teksti:
Pirjo Kemppinen

Anne Pohtamo ei ole voinut vierailla muistisairaan äitinsä luona hoitokodissa kahteen kuukauteen. Sairaus on edennyt niin, etteivät puhelinkeskustelutkaan ole mahdollisia.

”Äiti on läsnä hetkessä. Hän aistii läheisyyden, kun halaan ja hieron häntä, sanoo muutamia sanoja, mutta ei välttämättä enää tunnista minua tai muita läheisiään”, Anne Pohtamo kertoo.

Äidin persoonaa sairaus ei ole muuttanut.

”Hänen hyvin sydämellinen luonteensa on säilynyt. Kun käyn hänen luonaan, hän hymyilee minulle aina iloisesti. Sitä hymyä nyt kaipaan. Ikävä on kova, mutta se täytyy kestää.”

Neljää lastaan, heidän puolisoitaan ja kolmea lapsenlastaan Anne sen sijaan tapaa usein.

Oman kodin pihapiirissä tapahtuu – Näin pelastui sadevesikaivoon pudonnut kani

Äitiys ja isovanhemmuus ovat olleet aina Annelle elämässä tärkeintä. Yhteys hänen ja Arto Hietasen aikuisiin lapsiin ja heidän perheisiinsä on tiivis. Virusepidemia ei estä tapaamisia, mutta sen aikana kokoonnutaan ulkona pihapiirissä ja kasvomaskeilla suojattuina.

”Olemme tehneet toistemme luona ulkotöitä talkoilla.”

Vappua edeltävänä sunnuntaina Anne ja Arto vierailivat poikansa ja hänen vaimonsa luona pihatöissä. Haravoinnin lomassa päästiin pelastustoimiin, kun he huomasivat kanin pudonneen kolme metriä syvään sadevesikaivoon.

”Soitimme pelastuslaitokselle ja apua saatiinkin nopeasti paikalle.”

Apua odotellessa kanille tiputettiin pari porkkanaa ensiavuksi. Kun palomiehet saivat kanin ylös, se todettiin vahingoittumattomaksi.

”Vapaaksi päästyään se ampaisi heti matkaan. Kanin pelastumisesta tuli hyvä mieli kaikille.”

Lue myös: Anne Pohtamo iloitsee, kun tytär Jasmin Laurila elää naapurissa puolisonsa kanssa: ”Myönnän auliisti, että olen perheestäni läheisriippuvainen – olemme aina olleet perhekeskeisiä”

Anne on aloittanut uudelleen kutomisen

Kriisi on lisännyt kotoilua monen arjessa.

”Monet ovat innostuneet puuhailemaan yhdessä asioita kotona, remontoimaan, tekemään pihatöitä ja somistamaan parvekkeita.”

Anne Pohtamo kertoo itse lukevansa paljon sekä hengellistä kirjallisuutta että romaaneja.

”Monet nuoruuden klassikot ovat tulleet uudelleen ajankohtaisiksi, kuten Mailis Janatuisen Salomo, Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Järki ja tunteet ja Henryk Sienkiewiczin Quo Vadis.”

Nyt on ollut aiempaa enemmän aikaa myös katsoja erilaisia sarjoja. Annen tuorein löytö on venäläinen, ensimmäisen maailmansodan ajoista ja kahden sisaruksen elämästä kertova 12-osainen sarja The Road to Calvary.

”Se kiinnosti omien sukujuurienikin vuoksi, sillä isän äitini oli venäläinen.”

Anne on innostunut jälleen myös kutomisesta. Asuessaan New Yorkissa hän kutoi villapaitoja ja opetti taidon ystävälleen Maiju Growickillekin, joka silloin tunnettiin Maiju Leskisenä.

”Kudoin vielä kolmelle ensimmäiselle lapselleni, mutta sitten harrastus jäi. Nyt olen aloittanut uudelleen 25 vuoden tauon jälkeen ja kysyin Maijultakin, onko hän ottanut puikot esiin.”

Ensimmäiseksi valmistuivat neuletakki ja töppöset Annen tyttären Jasminin ja hänen puolisonsa Atte Laurilan 5,5-kuukautiselle Benjaminille.

Ystävykset Maiju Growick ja Anne Pohtamo Floridassa.

Ystävykset Maiju Growick ja Anne Pohtamo Floridassa.  © Tommi Tuomi / Otavamedia

Matka Floridan kotiin peruuntui

Annen perheen toinen koti on ollut South Palm Beachilla Floridassa 90-luvun alusta saakka. Sinne oli tarkoitus lähteä jälleen toukokuussa, mutta virusepidemian vuoksi matka peruuntui.

Anne ei sitä harmittele.

”Olen mielissäni siitä, että luonto puhdistuu lentomatkailun supistuessa.”

Sen sijaan hän on syvästi huolissaan siitä, mitkä kriisin vaikutukset tulevat olemaan terveydenhoitoon ja talouteen.

”Minkälainen dominoilmiö tästä syntyy?”

Annen työ Suomen Raamattuopiston koordinaattorina ja evankelistana jatkuu, mutta hän hoitaa sitä puhelimen ja sähköpostin välityksellä Kauniaisten kodista käsin. Hänen ideoimiaan OlenNainen-tapahtumia epidemian aikana ei voida järjestää.

”Nyt on katsottava ja pyrittävä rakentamaan asioita tulevaisuuteen. Emme voi jäädä tuleen makaamaan.”

Kriisi voi myös opettaa rukoilemaan

Anne on pohtinut kriisin vaikutusta myös uskonnon näkökulmasta.

”Poikkeuksellinen tilanne on aiheuttanut sen, että yhä useammat ovat kiinnostuneet Raamatusta ja lähteneet tutkimaan Jumalan sanaa.”

Tilanne havahduttaa huomaamaan asioita, joista on syytä olla kiitollinen.

”Ehkä asiat ovat olleet niin hyvin, että Jumalan olemassaolo on unohtunut. Koettelemusten äärellä muistamme, että meille on annettu mahdollisuus rukoilla Jumalalta apua. Olen itsekin elvyttänyt rukouselämääni. Rukoilen läheisteni ja tilanteen paranemisen puolesta.”

X