Ensimmäinen joulu ilman lapsia – Anne Pohtamo paljastaa jouluisen haaveensa: ”Olisi mahtavaa mennä joulukirkkoon hevosten vetämällä reellä”
Anne Pohtamo viettää joulua ensi kertaa ilman lapsiaan. Haikeudesta huolimatta hän kokee, että nyt on aika perheen jäsenten luoda myös uusia perinteitä.
Annelle tärkeintä joulussa on hiljentyminen ja rauhoittuminen. ”Aherrusta ja puuhaa paljon tärkeämpiä minulle ovat joulun sanoma ja tunnelma.”
Paketteja on paljon, kaksi suurta kassillista. Anne Pohtamo, 63, katsoo niitä hymyillen. Siinä eivät ole suinkaan kaikki lahjat, joita on hän katraalleen vuoden mittaan hankkinut.
Anne on jouluihminen.
Hymyssä on kuitenkin aavistus haikeutta.
”Tämä joulu on erilainen kuin yksikään aiemmista.”
Pikkujoulujuhlia perheen kesken
Annen lapsuuden muistoissa joulun odotus alkoi ensimmäisenä adventtina. Silloin vietettiin pikkujoulua. Äiti kattoi perheen yhteiselle aterialle erityisen hyvää syötävää ja jakoi muutamia pikkupaketteja.
”Joulukoristeita, suklaata…”, muistelee Anne niiden sisältöä.
Lasten synnyttyä hän jatkoi perinnettä. Perheen yhteistä pikkujoulua vietettiin vielä muutamia vuosia sitten. Anne olisi halunnut koota pesueensa yhteen tänäkin vuonna, mutta se osoittautui mahdottomaksi.
”Osa nuorista on töissä usein lauantaisin ja sunnuntaisin. Kauppojen pidennettyjen aukiolojen vuoksi työvuorot saattavat venyä sunnuntaisin iltayhdeksäänkin.”
Adventtia viettämässä ei ole ollut Annen puoliso Arto Hietanenkaan. Hän matkasi marraskuun puolivälissä Floridaan, missä perheellä on ollut toinen koti 90-luvun alusta asti. Päivät kuluvat ystävien kanssa golfia pelaten, kunnes Anne seuraa Artoa pari viikkoa ennen joulua. Suomeen he palaavat uuden vuoden aattona.
Anne ja Arto viettävät joulun kahdestaan ensimmäisen kerran lasten syntymän jälkeen.
”Tunteeni ovat ristiriitaiset. Olen iloinen lomasta ja levosta, mutta toisaalta mieli on haikea. Joulut yhdessä lasten ja myöhemmin myös heidän puolisoidensa kanssa ovat olleet minulle tärkeitä. Tiedän ikävöiväni heitä ja erityisesti kolmevuotiasta lapsenlasta.”
Anne on hetken hiljaa ja lisää:
”Tämä on meille kaikille myös mahdollisuus uuteen.”
Lapsuuden perinteitä
Jo lapsuuden jouluissa korostui läheisimpien – vanhempien, veljen ja isovanhempien – yhdessäolo. Ystävien tapaamisen aika oli vasta vuoden vaihtuessa uuteen.
Annen äiti koristeli kodin kynttilöin ja kukkasin.
”Hän loi ihanan tunnelman, jollaista olen halunnut vaalia omassakin kodissa.”
Annen jouluperinteistä suurin osa pohjautuu lapsuuteen. Ainakin muistoissa silloin oli aina paljon lunta. Aattopäivinä joulupukkia odotettaessa rakennettiin lumiukkoja ja laskettiin pulkkamäessä. Samoja touhuja ovat jatkaneet Annen lapset.
”Arto vei heidät usein luistelemaan, kun minä valmistelin aaton ateriaa.”
Jouluaaton päivällinen alkaa evankeliumin lukemisella, kuten se alkoi Annen lapsuudessakin. Se on ollut vuorotellen pesueen nuorimpien tehtävä. Ennen ruokailua Anne siunaa ruoan ja rukoilee ääneen.
”Mieleen nousee usein kiitosaiheita menneeltä vuodelta. Tänä vuonna niitä ovat erityisesti terveys, ihana lapsenlapsi ja työ, jota rakastan.”
Jälkiruoat katetaan vasta pari tuntia aterian jälkeen. Tarjolla on aina Annen keittämä sekahedelmäkiisseli, kermavaahtoa ja joulutorttuja.
Sitten oveen kolkuttaa joulupukki. Yksi vierailleista valkoparroista on unohtumaton.
Aina kaikki ei suju suunnitelmien mukaan.”Joskus kalkkuna on ollut sitkeää, mutta sellainen ei pilaa joulun tunnelmaa. Joulu on suloista aikaa, erityisesti nyt, kun saa nähdä lapsenlapsen silmien säteilyn.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Joulupukin taikapölyä
Aira Samulinin kutsut Hyrsylän mutkassa päättyivät ikimuistoisella tavalla 80-luvun puolivälissä. Paikalla oli legendaarinen näyttelijä Tarmo Manni, jolle Anne ja Arto tarjosivat paluukyydin Helsinkiin.
Ajomatkalla Anne mainitsi, että pian olisi aika tilata joulupukki tuolloin alle kouluikäisille lapsille.
Tarmo Manni tarjoutui pestiin. Kotiovellaan hän vielä varmisti, mihin aikaan ja missä osoitteessa häntä odotettaisiin.
Aattona näyttelijä kolkutti oveen joulupukiksi sonnustautuneena.
”Hänellä oli sormessaan krumeluuri sormus, joka avautui medaljongin tavoin. Hän esitteli sitä lapsille, kertoi sen olevan taikasormus täynnä joulun taikapölyä, jota tietysti meillekin sieltä tulvi.”
Lapset seurasivat esitystä haltioissaan.
”Se oli uskomaton näytelmä.”
Kahtena edellisenä vuonna jouluun on tuonut erityistä riemua Annen ja Arton esikoisen Jessen, 37, ja hänen vaimonsa, Indica-yhtyeen keulahahmona tunnetuksi tulleen ja tällä hetkellä soololevyä työstävän Johanna ”Jonsu” Salomaa-Hietasen nyt kolmevuotias poika.
Anne on käärinyt hänelle tänäkin vuonna useita paketteja. Yksi mieluisimmista on varmasti merirosvolaiva pikku-ukkeleineen.
”Onneksi näen videopuheluiden välityksellä, kun hän avaa lahjojaan.”
Villasukkia ja marmeladia
Annen valmistautuminen jouluun alkaa oikeastaan jo ennen kuin edellinen päättyy. Alennusmyynneistä päätyy aina muutamia uusia joulukoristeita odottamaan tulevaa.
”Joulukuusi on kerrostuma eri vuosilta. Jokaiseen kodin koristeeseen liittyy tarina. Tallessa ovat esimerkiksi lapsuudenkodin kuusessa käytetyt, oikeiden kynttilöiden tinaiset pidikkeet. Niitä olen käyttänyt pöytäkransseissa.”
Lahjojakin Anne ostaa pitkin vuotta.
”Jouluihmisenä minulla on vainu siitä, mikä kullekin on mieluista.”
Vakiolahjoja ovat villasukat ja marmeladirasiat.
”Saatan ostaa lahjoja kirpputoreiltakin, jos jotain sopivaa osuu silmiin.”
Nuoriltaan Anne saa yleensä hyvin harkittuja käyttötavaroita, astioita, kattiloita ja pyyheliinoja.
”Arton kanssa sovimme jo vuosia sitten, ettemme osta lahjoja toisillemme, vaan jotain yhteistä kotiin. Tosin lipsun siitä joka vuosi.”
Ajoissa valmistautuminen säästi pahimmalta väsymykseltä ruuhkavuosina.
”Toki muistan sen hässäkän, kun yritin saada pojat siivoamaan huoneitaan. Oli lätkäharjoitukset ja pelit sekä eteisessä haisevat harjoituskamakassit. Arki pyöri täysillä viimeiseen asti ennen joulurauhaa.”
Yksityisyrittäjänä Anne pystyi kuitenkin hallitsemaan itse kalenteriaan. Hän ei ottanut matkustamista vaativia töitä pariin viikkoon ennen joulua.
”Se oli yritykseltä ja tuloista pois, mutta sain jotain sitä tärkeämpää tilalle. Yhteistä aikaa.”
Joulun sanomaa
Joulun suurin anti on ollut aina rauhoittuminen. Sen merkitys korostui entisestään, kun Anne tuli uskoon 26 vuotta sitten.
”En hirveästi välitä aherruksesta ja puunailusta. Minulle joulussa tärkeintä on tunnelma, hiljentyminen, joulun sanoma ja pyhän kosketus. Pyhä Jumala on silloin erityisen lähellä.”
Se näkyy aattona täyttyvissä kirkoissa ja kynttilöiden valaisemilla hautausmailla.
”Pyhäinmiesten päivä ja joulu ovat Pohjoismaiden kristillisen perinteen kauneimpia elementtejä. Silloin muistamme rakkaitamme, mikä ei ole käytäntö suinkaan kaikkialla maailmassa.”
Anne käy perheensä kanssa mieluiten yömessussa Espoon tuomiokirkossa.
”Kävely mäkeä ylös vanhaan kivikirkkoon kynttilöiden palaessa haudoilla virittää ihanasti tunnelmaan.”
”Äiti koristeli joulun aina kauniisti. Jatkan hänen perinteitään ja esimerkiksi joulukattaus on todella tärkeä.” Tänä vuonna ruokapöydän somisteeksi löytyi kuivattuja ja kullanväriseksi maalattuja artisokkia. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Jotain vanhaa, jotain uutta
Annen ja Arton koti on ollut jo kolmisenkymmentä vuotta tilava paritalo Kauniaisissa. Jokin aika sitten Jasmin, 31, muutti miehensä kanssa sen toiseen puolikkaaseen. Heidän luokseen kokoontuvat tänä vuonna joulunviettoon myös Jesse perheineen sekä Joni, 34, ja Jimi, 24, puolisoineen.
Se ilahduttaa Annea.
”Merkityksellisintä on se, että he haluavat viettää joulua yhdessä. Uskon heidän antavan lahjoja toisilleen sekä laulavan, soittavan ja kuuntelevan musiikkia. Tietysti toivon, että aterialla luetaan jouluevankeliumi.”
Seuraava sukupolvi siis jatkaa perinteitä. Ehkä he illan myöhäisinä hetkinä pelaavat Risk- ja Alias-lautapelejä, kuten aiempinakin vuosina.
”Meille on ollut luontaista kokoontua perheenä yhteen. Ihanaa on silti sekin, että lapset luovat omia jouluperinteitään. On myös muutoksen aika.”
Entä minkälainen on Annen ja Arton joulu?
Tulevaisuuden haave
Joulu Floridan kodissa on lämpöä ja auringonpaistetta lukuunottamatta hyvin samanlainen kuin Suomessa. Anne somistaa joulua, luo tunnelmaa kukin ja kynttilöin. Kodissa leijuvat jo lapsuudesta tutut tuoksut, harmaasuolattu kinkku, laatikot ja leivonnaiset sekä aito joulukuusi.
Joulunviettoa säestää musiikki.
”Arto kerää joka jouluksi uuden kokoelman joulumusiikkia. Suosikkiartisteja ovat Karen Carpenter ja Carola Häggkvist. Bing Crosbyn laulama White Christmas on aina mukana.”
Muutamaa päivää ennen aattoa käydään kirkossa katsomassa suomalaisten esittämä joulunäytelmä. Ohjelmaan kuuluu myös joulun jumalanpalvelus.
Aaton päivälliselle on kutsuttu Arton isä ja hänen puolisonsa, jotka asuvat samassa talossa.
”Ehkä luomme joitain uusia perinteitäkin. Saatamme kutsua ystäviä joulun viettoon joulupäivän jälkeen.”
Yksi jouluun liittyvä haave Annella on tulevaisuuden varalle.
”Olisi mahtavaa mennä joulukirkkoon hevosten vetämällä reellä. Istua vällyjen alla hämärässä pientä pakkasilmaa nuuhkien. Se olisi täydellinen jouluidylli.”