”Pääsisit irti tuhoavista stimulansseista” – Anni Swanin huoli hulttiopojasta kesti läpi elämän

Lastenkirjailija Anni Swanin kuopus Mauno Manninen oli taiteilija, joka hukkasi lahjojaan ja sortui päihteisiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lastenkirjailija Anni Swanin kuopus Mauno Manninen oli taiteilija, joka hukkasi lahjojaan ja sortui päihteisiin.
(Päivitetty: )
Teksti: Milla Ollikainen

Kesällä 1954 kirjailija Anni Swan leikkasi Helsingin Sanomista talteen erään artikkelin ja lähetti sen pojalleen Mauno Manniselle. Kirjeessä hän toivoi, että Mauno lukisi jutun tarkoin.

Artikkelin aiheena oli alkoholi ja unilääkkeet.

”Ei ole vielä liian myöhäistä panna piste näiden molempien vaarallisten aineiden käytölle. Elä naura äidille. Olen vakavissani kuten lääkärikin.”

Suomalaisten rakastamien lasten- ja nuortenkirjojen luoja oli 79-vuotias.

Otto Mannisen ja Anni Swanin kolmesta pojasta nuorin, Mauno, oli monilahjakas ja karismaattinen innovaattori, jonka teatteriohjaukset 1940-50-luvulla olivat usein suuria tapauksia. Hän johti vuonna 1949 Emmi Jurkan kanssa perustamaansa Intimiteatteria, jossa näyttelivät aikansa nuoret tähdet Jussi Jurkasta Elina Saloon.

Näyttelijä Lasse Pöysti on kertonut muistelmissaan ensitapaamisestaan Mauno Mannisen kanssa, että se muutti hänen käsityksensä itsestään, lahjakkuudestaan, taiteesta ja ihan kaikesta muustakin. Mutta Pöystin mukaan Mauno itse vain oli niin hillittömän epäsovinnainen, että hänestä oli vaikea ottaa esimerkkiä.

Jälkeenpäin Mauno Mannisesta on kerrottu toinen toistaan hurjempia tarinoita, joihin usein liittyy Maunon nopeasti vakavaksi kehittynyt alkoholismi.

Mauno Mannisen veljentytär Hellevi Arjava on tänä vuonna julkaissut teoksen Mauno Mannisen monet kasvot (Books On Demand, 2016), jolla hän haluaa monipuolistaa kuvaa juoposta taiteilijanerosta. Kirja sisältää Maunon ja Anni-äidin kirjeenvaihtoa 1930-luvulta lähtien.

Veljen kuolema teki taiteilijan?

Mauno Mannisen monipuolinen lahjakkuus näkyi nuorena esimerkiksi siinä, että hän opiskeli yliopistossa matematiikkaa ja samaan aikaan sekä maalasi muotokuvia että kirjoitti runoja. Taiteellisista harrastuksista tulikin päämäärä, kun veljessarjan keskimmäinen, Sulevi, menehtyi sairauteen vain 27-vuotiaana.

Hellevi Arjava kirjoittaa kirjassaan, että Mauno Manninen koki velvollisuudekseen täyttää ne runoilijanodotukset, jotka oli asetettu Suleviin. Hän jätti matematiikan ja keskittyi maalaamiseen ja kirjoittamiseen. Hänen ensimmäistä kokoelmaansa Rautaiset tornit (1944), pidettiin lupaavana.

Pian Manninen kuitenkin innostui teatterista, josta lopulta tuli hänen tärkein uransa. Anni Swan kirjoitti pojalleen Tukholman Taideakatemiaan keväällä 1946:

”Tuntuu huolestuttavalta, että olet niin hajanainen lahjoiltasi. Nyt taas on uusi intressi: teatteri. Ehkäpä tämä oleskelu uusissa oloissa selventää Sinulle, mikä on oikea kutsumuksesi. Minun elämänikäni ei kaikesta päättäen tule enää pitkälliseksi eikä isän liioin. Tuntuisi turvalliselta ajatukselta, että Sinä poislähtiessämme kykenet seisomaan omilla jaloillasi.”

Anni Swan oli oikeassa siinä, ettei Maunon isä eläisi enää pitkään; Otto Manninen kuoli vuonna 1950. Anni Swan sen sijaan eli vielä 12 vuotta – ja sai loppuelämänsä kantaa huolta siitä, että Mauno pysyisi omilla jaloillaan.

”Olet kiltti poika”

Anni Swanin ja Mauno Mannisen kirjeistä voi lukea lämpöä ja molemminpuolista huolenpitoa. Mauno aloitti kirjeensä poikkeuksetta huudahduksella: Rakas äiti!

1950-luvulla kirjeissä alkoi korostua äidin paheneva huoli alamäkeen luisuvasta pojastaan. Anni Swan joutui myös selvittelemään maksamattomia laskuja, joita Intimiteatterille kertyi. Maunon holtittomuus rikkoi hänen välinsä Antero-veljeen, Hellevi Arjavan isään. Mutta niin kuin usein käy, äiti ei poikaansa hylännyt.

Anni Swan alkoi kuitenkin yhä suoremmin viitata kirjeissään alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöön.

”Kyllä olisi tärkeätä, että pääsisit irti tuhoavista stimulansseista, jotka viime syksyn ja alkavan uuden vuoden aikaan muuttivat ulkonäkösikin —”, Swan kirjoitti tammikuussa 1955. Edellisenä syksynä Intimiteatteri oli joutunut aloittamaan kautensa ilman teatterinjohtajaa.

Vielä puoli vuotta ennen kuolemaansa 82-vuotias Anni Swan yritti saada poikansa käytökseen muutosta.

”Mauno kulta, elä huoli soitella ihmisille öisin. Se häiritsee kovin rouva Willmania, vanhaa ihmistä ja on muutoinkin omiaan levittämään sinusta pahaa sanomaa. Lähden nyt nukkumaan, joten sanon hyvästi toivoen että olet kiltti poika.”

Anni Swan kuoli maaliskuussa 1958. Mauno Manninen jatkoi uraansa teatterissa ja avioitui 1960-luvulla natsikenraali Reinhard Heydrichin lesken Linan kanssa. Pariskunta asui yhdessä Helsingin Punavuoressa vajaat kaksi vuotta, kunnes Lina sai Maunon tavoista tarpeekseen ja muutti takaisin Länsi-Saksaan.

Mauno Manninen kuoli 54-vuotiaana syyskuussa 1969.

Hellevi Arjavan mielestä Mauno Manniselta ei puuttunut lahjoja tai uskoa omiin mahdollisuuksiin, mutta pitkäjänteisyyttä kyllä. Hän oli mies, joka etsi itseään koko ikänsä.

Lue juttu Mauno Mannisen ja Lina Heydrichin avioliitosta – Seura 44 / 2016

X