Annimari Korte tavoittelee ennätyksensä rikkomista: ”Olen päässyt koko vuoden treenaamaan terveenä”
Suomen ennätyksen haltija, pika-aituri Annimari Korte, 32, on hyvässä vedossa ja valmis rikkomaan ennätyksensä tänä kesänä.
”Ennätyksen rikkominen vaatii, ettei mitään loukkaantumisia tule, ja totta kai myös hyviä kisoja ja olosuhteita.” Kuva: Tommi Tuomi/Om-arkisto
Annimari Korte pitää hallussaan naisten 100 metrin aitajuoksun Suomen ennätystä ajalla 12,72. Sen hän juoksi vuonna 2019. Kuluvan kesän merkit kilparadoilta viittaavat siihen, että nainen voi pian juosta ennätyksen jälleen uusiksi.
Ostit hiljattain kodin Helsingistä. Mikä on lempipaikkasi uudessa asunnossasi?
Ensiasuntoni on ihana, olen oikein tyytyväinen siihen. Se on kaikkea sitä, mitä olen halunnut. Lempipaikkani on parveke, koska sieltä on aivan ihanat näköalat suoraan merelle. Palaan Espanjaan treenileirille ehkä loppuvuodesta. Ikävää sinne en niinkään tunne. Suomessa minulla on ystävät ja perhe.
Millaiset tavoitteet sinulla on tälle kesälle?
Isoin tavoitteeni on oman ennätykseni rikkominen. Viime kesänä juoksin Suomen ennätyksen 12,72, eli sen alle yritän päästä. Olen onneksi päässyt koko vuoden treenaamaan terveenä. Ennätyksen rikkominen vaatii, ettei mitään loukkaantumisia tule, ja totta kai myös hyviä kisoja ja olosuhteita. Ne vaikuttavat paljon.
Olet joutunut kamppailemaan terveyden kanssa aika paljonkin menneinä vuosina. Mistä sisukkuutesi on peräisin?
Eiköhän se ole verenperintöä! Sukuni tulee Karjalasta, Kaukolan Kortesuolta, josta he tulivat evakkoina Suomeen. Ukkini on kirjoittanut kirjankin evakkoelämästä. Se on minulle sellainen tärkeä asia. Joka joulu meillä oli myös tapana, että evakkovuosilta kerrottiin jokin tarina. Se oli tosi kiva perinne.
Miten hemmottelet itseäsi? Käytkö paljon esimerkiksi hieronnassa?
No hieronnassa käyminen ei sinällään ole hemmottelua, vaan se on osa työtäni. Hemmottelen itseäni syömällä hyvää ruokaa. Kokkailen oikein mielelläni ja hyvä medium-pihvi on suosikkiruokani. Kisakaudella valikoin aika tarkasti, mitä syön, mutta muuten pyrin vain syömään tarpeeksi paljon. Treenikaudella tarpeeksi syöminen on joskus vähän vaikeaa, varsinkin kun minulla on kaksi treeniä päivässä. Ennen treeniä syöminen on välillä haastavaa, joten illalla syön sitten tosi paljon.
Mitä pelkäät?
Olen aina pelännyt lentämistä! Se on ollut iso haaste, jonka yli minun on vain pitänyt päästä, koska esimerkiksi Jenkeissä asuessani minun piti lentää aina kisoihin. Syynä pelkoon on varmaan se, kun olin aikoinaan pahassa auto-onnettomuudessa ja pian sen jälkeen lennolla, jossa oli kova turbulenssi. Siedättäminen on kyllä auttanut!