Antti Litja joutui evakkotaipaleelle, teki hanttihommia ja nousi koko kansan suosikiksi – Tarinaniskijä on poissa, mutta muistoissa läsnä

Antti Litja tulkitsi vähäeleisen tarkasti suomalaisen miehen kokemuksia ja tunteita. Palkittu näyttelijä teki mittavan uran elokuvien lisäksi myös televisiossa ja teatterissa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Antti Litja kotonaan Lallukassa vuonna 2008.

Antti Litja tulkitsi vähäeleisen tarkasti suomalaisen miehen kokemuksia ja tunteita. Palkittu näyttelijä teki mittavan uran elokuvien lisäksi myös televisiossa ja teatterissa.
Teksti:
Jesse Raatikainen

Kun Antti Litja oli lapsi, hänen perheensä joutui lähtemään evakkoon kotoaan, Karjalankannaksen Antreasta, heidät majoitettiin väliaikaisesti Lopelle. Näyttelijä muisteli lapsuuttaan Jorma Ojaharjun kirjoittamassa elämäkerrassa Mies, joka oppi sanomaan ei (WSOY, 2003).

Vuonna 1942 Litjat pääsivät hetkeksi takaisin kotiin Antreaan, kunnes joutuivat pari vuotta myöhemmin lähtemään lopullisesti. Venäläiset joukot lähestyivät Heinjoen kohdilla, noin 50 kilometrin päässä. Suurilta osin koko omaisuus jäi rajan taakse.

Ennen pakomatkaa arki ­Antreassa tuntui isoäitinsä seurassa viihtyneestä lapsesta rauhalliselta.

Kansakoulun Antti ­Litja aloitti Viljakkalassa, jossa hän tutustui sattumalta tulevaan kollegaansa, ”jumalaisen ­kauniiseen” Tea Istaan.

Litja muutti 16-vuotiaana Helsinkiin, jossa hän teki hanttihommia laidasta laitaan.

Litja työskenteli muun muas­sa sähkömiehenä ja auton­asentajana. Hän oli mukana Kellariteatterin toiminnassa, joka vielä siihen aikaan tunnettiin nimellä Helsingin Nuorisoteatteri.

Harrastuksesta tuli ammatti, kun 22-vuotias Litja valittiin Suomen teatterikouluun vuonna 1960.

Ahkera työmies

Teatterista tuli olennainen osa Litjan elämää. Hän teki rooleja Tampereen ja Helsingin suurissa teattereissa kuudella vuosikymmenellä, vuosina 1963–2014.

Yksi merkittävimmistä näytelmistä oli Helsingin Kaupunginteatterin ­Kvartetti. Neil Hardwickin ohjausta esitettiin täysille katsomoille yli ­yhdeksän vuotta, vuosina 2002–2011.

Ikääntyvistä oopperalaulajista kertovan komedian päärooleissa nähtiin myös Ritva Valkama, Lasse Pöysti ja Kyllikki Forssell. Litja tuli näytelmään mukaan 2008, kun hän korvasi neljännessä roolissa nähdyn Pentti Siimeksen.

Suuri yleisö muistaa Litjan erityisesti Risto Jarvan kolmesta viimeisestä elokuvasta: Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975), Loma (1976) ja Jäniksen vuosi (1977), jonka myötä hän toi Arto Paasilinnan rakastetun henkilöhahmon Kaarlo ­Vatasen eloon.

Minimalismin mestari

Suomalaiskatsojat tunnistivat Litjan hahmot – tällainen on suomalainen mies.

Litja oli kuuluisissa rooleissaan usein vaitonainen ja sisu­kas tekijämies, joka ei koskaan valittanut. Aivan kuten viimeisessä elokuvaroolissaan, Dome Karukosken Mielensäpahoittajassa (2014), jota voidaan pitää täydellisenä päätöksenä Litjan pitkälle uralle.

Mielensäpahoittajan ­hahmo syntyi radiossa. Kirjailija ­Tuomas Kyrön toiveesta Litja pestattiin rooliin jo silloin.

Elokuvan jälkeen näyttelijän piti vielä uusia rooli Kansallisteatterin näyttämöllä, ­mutta heikon terveytensä vuoksi ­Litja joutui jättämään näyttelijäntyöt kokonaan taakseen.

Näytteleminen oli Litjan mukaan ajattelemista. Minimalismin mestari teki kome­diaa totisesti, mutta häntä ei koskaan kuvailtu tosikoksi. Kollegat muistavat Litjan erittäin huumorintajuiseksi mieheksi, joka taitoi myös itseironian.

Litja kuoli 84-vuotiaana 12. heinäkuuta ja 13. heinäkuuta välisenä yönä 2022. Tarinaniskijä on poissa, mutta läsnä muistoissa ja kotimaisen elokuvan historiassa aina.

Lue myös: Seela Sella paljastaa rakkaimman muistonsa: ”Niin täydellinen yllätys voi onnistua vain kerran”

X