Antti Tuomas Heikkinen pääsi Teatterikorkeakouluun viidennellä yrittämällä: ”Karsiutuminen oli joka kerta kova paikka”

Jaa artikkeliTilaa Seura
”Rakkaus luontoon ja metsässä olemiseen on peruja lapsuudesta”, sanoo Antti Tuomas Heikkinen.
”Rakkaus luontoon ja metsässä olemiseen on peruja lapsuudesta”, sanoo Antti Tuomas Heikkinen. © Sampo Korhonen/Otavamedia
Näyttelijä Antti Tuomas Heikkinen, 34, rakastaa luonnossa liikkumista ja retkeilyä. Lapsesta lähtien näyttelijäksi halunnut Putous-tähti pääsi teatterikouluun viidennellä yrittämällä.

Näyttelijä Antti Tuomas Heikkinen syntyi Jyväskylässä, jossa asui elämänsä ensimmäiset 20 vuotta.

”Viehätyin teat­terista jo pienenä. Kipinä lähti teatterikatsomoista, kun olin seitsemänvuotias”, Antti Tuomas Heikkinen kertoo.

Teatterin maailma kiehtoi pientä poikaa kovasti.

”Muistan hyvin Jyväskylän kaupunginteatterin Pekka Töpöhäntä -näytelmän: halusin nähdä sen kolme kertaa. Esityksessä oli musiikkia ja teatteri teki siitä myöhemmin kasetin. Se kasetti oli tehosoitossa sitten vielä kotona.”

Kulttuurituottajaksi ennen Teatterikorkeakoulua

”Pyrin teatterikorkeakouluun viisi kertaa. Niinä vuosina kun en päässyt sisälle, jouduin miettimään muitakin vaihtoehtoja, ja siksi olenkin toiselta koulutukseltani kulttuurintuottaja.

Henkisesti pääsykokeissa karsiutuminen oli joka kerta kova paikka. Joinakin vuosina olin enemmän synkemmissä vesissä kuin toisina. Vuosi 2010 oli pahin, silloin tipuin heti alussa pois pelistä. Se oli iso kolahdus. Siihen saakka käyräni oli ollut nousujohteinen.

Olin joka vuosi päässyt pääsykokeissa vähän pidemmälle. Tuolloin puntaroin, että oliko minun enää järkeä jatkaa hakemista.

Näin jälkikäteen ajateltuna minun piti elää vähän lisää elämää ja kasvaa, että lopulta olin valmis teatterikorkeakouluun. Seuraavana vuonna pääsin sisälle. Olin silloin 25-vuotias.”

Laiskuus ja huolimattomuus ärsyttää

”Koen olevani itseäni kohtaan aika armollinen. Taiteen tekeminen on hirmuisen mielenkiintoista, koska tässä touhussa ei ole oikeaa tai väärää.

Ärsyynnyn itselleni siitä, jos olen ollut jonkin asian suhteen huolimaton. Yleensä ne liittyvät työelämään esimerkiksi niin, että menen koekuvauksiin enkä olekaan opetellut hyvin repliikkejäni. Sellainen laiskuus ärsyttää. Taiteessa ei kuitenkaan voi mitata paremmuutta samalla tapaa kuin vaikkapa urheilussa.

Lapsena toinen haaveammattini oli rallikartturi. Jyväskylä on rallikaupunki ja yksi erikoiskoe meni aivan meidän kesämökkimme ohi. Siellä keräsin kaikki nimmarit sen aikaisilta huippunimiltä. Seuraan kyllä edelleen urheilua, jääkiekon tiimoilta kotijoukkue JYPiä aika tarkastikin.”

Rakkaus luontoon peräisin lapsuudesta

”Rakastan retkeilyä ja luonnossa liikkumista. Rakkaus luontoon ja metsässä olemiseen on peruja lapsuudesta. Leikin pienenä paljon kotimme lähimetsissä, jossa touhusimme kaikenlaista. Ajoimme polkupyörillä rallia ja rakentelimme majoja.

Vielä suurempi vaikutus on ollut kesämökillämme, joka sijaitsee Hankasalmella. Olen viettänyt siellä tosi paljon aikaa. Mökki sijaitsee ihan metsän keskellä ja siellä olen innostunut myös kalastuksesta. Se on paikka, joka on säilynyt edelleen minulle todella rakkaana alueena.

Helsinkiin muuton myötä huomasin kaipuuni luontoon ja nyt korona-aikana innostuin ennen kaikkea päiväretkistä. Usein tuli vietettyä koko päivä luonnon helmassa. Joskus mukana oli vielä riippumattokin. Ulkona olemiseen liittyy vahvasti myös ystävät, joiden kanssa olen retkeillyt muun muassa Lapissa ja Norjassa.”

”Jännitin omaa sketsihahmoa ja sen pärjäämistä”

”Tunnustan, että nukun yleensä hyvin, mutta välillä jännittävissä paikoissa unen päästä kiinni saaminen voi kestää. Kun lähdin viime vuonna Putoukseen mukaan ensimmäistä kertaa, ajattelin, että en juurikaan jännittäisi sitä.

Jälkeenpäin voin myöntää, että kyllähän sitä jännitti. Jännitin omaa sketsihahmoa ja sen pärjäämistä. Yölintu pärjäsi kuitenkin hyvin ja nyt huomaan, että suhtaudun toisen sketsihahmon tekemiseen paljon rennommin.

Viime vuoden kokemus opetti, että loppupelissä hahmo loksahtaa kohdalleen vasta muutamaa päivää ennen lähetystä. Jännittävintä Putouksessa on se, kun pitää olla oma itsensä. Se on minulle vaikeata. Heti kun pääsee roolin taakse, on kaikki taas helpompaa.”

Topi Sorsakoskesta näytelmä

”Ennustan ja toivon, että nuoret jaksavat ylläpitää tanssilavakulttuuria. Olen viime keväästä asti käsikirjoittanut näytelmää Topi Sorsakoskesta. Näytelmä tulee ensi-iltaan tammikuussa Teatteri Eurooppa Neljään.

Olen itse soittanut rumpuja iskelmäbändissä nimeltä Tanssiorkesteri Veijarit. Siitä on jo yli 10 vuotta aikaa, mutta tunnen hyvin sen genren.

Näytelmän kirjoittaminen sen sijaan on minulle uutta. En halunnut lähteä perinteiseen taiteilijakuvaukseen Topista, vaan halusin löytää vähän joitain muitakin tasoja.”

Lue myös: Satu Silvo kamppaili häpeää ja ulkopuolisuutta vastaan Teatterikorkeakoulussa – ”Oli saatava puhua psykologille tai kuolisin”

X