Apteekkariliiton Merja Hirvonen tentissä – ”Ei vakavasti sairasta ihmistä voi laittaa juoksemaan apteekista toiseen ja etsimään, mistä saisi lääkkeensä halvimmalla”
Mitä tarkoittaa nykypäivänä sanonta ”kuin apteekin hyllyltä”? Apteekkariliiton toimitusjohtaja Merja Hirvosen mielestä ihan muuta kuin vain lääkepaketin siirtämistä hyllyltä asiakkaalle.
Hirvonen käy säännöllisesti apteekeissa ympäri Suomea. "Uskon, että tulevaisuudenkin apteekki on fyysinen ja tarjoaa asiantuntevaa palvelua. Lääkkeet eivät helposti muutu biteiksi."
Käärme luikertelee Merja Hirvosen pään yllä. Mutta ei hätää, se on myrkytön lehtikäärme, ei ollenkaan vaarallinen, päinvastoin. Käärme symboloi nahkojaan luovana matelijana uudelleensyntymistä ja voimien palauttamista ja komeilee siksi
Apteekkariliiton seinässä, jäsenapteekkitunnuksen keskellä. Se muistuttaa edelleen apteekkien perustehtävästä, ihmisten lääkitsemisestä.
”Julkisuudessa puhutaan hurjan paljon apteekkibisneksestä. Usein ajatellaan, että apteekkiala on vain lääkepakettien siirtämistä paikasta toiseen mahdollisimman halpaan hintaan, mutta se on väärä mielikuva. Me olemme tärkeä osa perusterveydenhuoltoa”, Apteekkariliiton toimitusjohtaja Merja Hirvonen toteaa.
Hän napauttaa kokoushuoneen pöytään sanojensa painoksi paperipinollisen lukuja. Se on hänen työtään, esittää eri alan ihmisille faktoja apteekin tehtävästä, miten käärmeen nahanluonti onnistuu.
Heti ensimmäisenä nivaskasta osuu silmiin vaikuttava luku, miljardi euroa. Se on summa, jonka apteekkien tarjoama neuvonta säästää vuosittain valtiolta vähentyneinä lääkäri- ja päivystyskäynteinä sekä lääkemääräyksinä. Siitä on Hirvosen mielestä hyvä aloittaa.
Osalle rahaa, osalle terveyttä
Kun Merja Hirvonen neljä vuotta sitten aloitti työnsä Apteekkariliitossa, hän tiesi apteekkien perustyöstä suurin piirtein sen, minkä tavallinen kansalainenkin. Apteekissa hän näki ensimmäisinä itsehoitotuotteet ja jonotti sitten tiskiltä reseptilääkkeensä. Se oli siinä.
”Minut yllätti se, miten paljon työstä tapahtuu asiakkaiden näkymättömissä ja miten valtavasti työssä vaaditaan ammattitaitoa. 60 prosentilla apteekkien henkilökunnasta on korkeakoulututkinto ja niin pitääkin olla, sillä apteekeille on lääkelaissa määrätty tarkkoja velvotteita avohuollon lääkejakelun järjestämisestä ja lääkkeiden saatavuudesta. Apteekeissa annetaan myös paljon terveysneuvontaa ja opastetaan lääkkeiden yhteisvaikutuksista.”
Kun Hirvonen alkoi perehtyä tarkemmin apteekkialaan, häntä hämmästytti, kuinka polarisoituneeksi keskustelu apteekeista herkästi muodostui: osa puhui vain rahasta, osa terveydenhuollosta.
Hirvonen puhuu mieluummin terveydenhuollosta.
Hän vastaa silti neuvottelupöydän takaa selkeästi, jopa sitkeän kärsivällisesti jokaiseen kysymykseen lääkkeiden hinnoista apteekkilupiin ja apteekkareiden tuloihin. Eikä tarkasta mitään papereistaan. Niitä hän sitä vastoin ojentaa pöydän yli tasaiseen tahtiin.
Hirvonen on koulutukseltaan juristi. Itse asiassa hän on juristi jo kolmannessa polvessa.
Ammatti ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys eikä sukuvelvoite. Kun hän keravalaisabiturienttina aikoinaan suunnitteli tulevaisuuttaan, hänellä oli kolme vaihtoehtoa: oikeustiede, valtiotiede tai kirjallisuus ja suomen kieli, sillä hän rakastaa intohimoisesti niin yhteiskunnallisia aiheita kuin äidinkieltään.
”Oikeastaan kielitieteissä ja lainsäädännössä on paljon samaa sanojen merkityksillä pelaamista.”
Sanoista on paljon kyse myös Merja Hirvosen nykyisessäkin työssä. Hän selvittää apteekkialan koukeroita milloin poliitikoille tai vaikka vastapäätä istuvalle toimittajalle.
Hirvonen pitää työstään valtavasti juuri siksi, että se on niin monipuolista ja monimutkaista. Hän pitää haasteista ja kokee paloa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ei hän muuten olisi viihtynyt koko työuraansa järjestötyössä ja hakeutunut niissä vielä johtotehtäviin.
Hirvonen luonnehtii itseään dynaamiseksi johtajaksi, tosin joskus se voi muiden silmissä näyttäytyä myös jonkinlaisena hetkellisenä kärsimättömyytenä.
Hän antaa esimerkin:
”Aloittaessani täällä halusin tuoda meidän kokoustarjottavissa esiin kansanterveysnäkökulman. Kekseistä siirryttiin ruisleipiin ja lounailla vaihdettiin jälkiruuan tilalle salaatti. En olisi voinut uskoa, miten kauan tämän muutoksen kanssa kipuiltiin, vähän ehkä vieläkin”, Hirvonen nauraa.
Ahneutta vai vastuullisuutta?
Kun Merja Hirvonen aamuisin käynnistää autonsa kotipihassaan Nurmijärvellä, usein hänen puhelimensa alkaa piristä.
Apteekkarit ovat oppineet, että Hirvoselle kannattaa soittaa, kun hän tunnin verran ajaa Helsingin-toimistolle. Soittojen aiheina on usein ihan arkiset pulmat, mutta myös soten jaloissa käsittelyvuoroaan eduskunnassa odottavat lääkelain muutokset, apteekkien uudet palvelumuodot tai tulevat apteekkiluvat.
Apteekkiluvat ovat aihe, joka kiinnostaa myös ihan tavallista apteekkikävijää. Miksi lähin apteekki on niin kaukana? Tai miksi apteekkarit nostavat säännöllisin väliajoin niin suuren porun uusista apteekeista?
Espoossakin uutisoitiin pari vuotta sitten suorastaan apteekkisodasta, kun kaupunkiin myönnettiin kuusi uutta lupaa.
”Toivottavasti sinulla on tähän aiheseen hyvin aikaa?” Hirvonen hymähtää.
On ja niin aloitamme Fimeasta, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta, joka on jokaisen apteekkiluvan takana.
”On totta, että viime vuosina on ollut painetta lupien myöntämisen löyhentämiseen ja järjestelmää pitääkin uudistaa, mutta niin, ettei apteekkijärjestelmä lähde hapertumaan.”
Hirvonen perustelee eurooppalaisittain tiukkaa lupajärjestelmää lääkitysturvallisuudella.
”Jos apteekkiverkostoa tihennettäisiin reilusti, monet apteekit supistuisivat kovin pieniksi ja silloin lääkkeiden saatavuus ei olisi enää taattua.”
On myös asioita, joissa tiukka valvonta on Hirvosen mielestä erittäin perusteltua. Niin kuin vaikka se, ettei apteekkilupia omista sellainen, jolla on jo lääketukkukauppaoikeudet.
Tästä on varoittavia esimerkkejä muun muassa Norjasta, jossa tukut ovat ohjanneet apteekkien hyllyille parhaan katteen omaavia tuotteita.
Tästä päästäänkin lääkkeiden hintoihin, joista Hirvonen jatkaa:
”Ihan ensin kannattaa muistaa, että lääkkeiden hinnoista päättää meillä valtioneuvosto. Monesti ajatellaan, että jos lupajärjestelmä puretaan, niin myös lääkkeiden hinnat laskisivat. Fimean selvityksen mukaan näin ei Euroopassa ole kuitenkaan käynyt.”
Lääkkeiden hintakilpailuun liittyy Hirvosen mielestä myös eettisiä kysymyksiä.
”Ei vakavasti sairasta ihmistä voi laittaa juoksemaan apteekista toiseen ja etsimään, mistä saisi lääkkeensä halvimmalla.”
Hirvonen vetoaa puhuessaan useaan otteeseen eettisyyteen ja lääkitysturvallisuuteen, mutta myöntää, että apteekkien täytyy olla myös kannattavia. Vähintääkin kannattavia.
Monet apteekkarithan keikkuvat kuntiensa verokalentereiden kärjessä.
Eivät läheskään aina, Hirvonen korjaa ja osoittaa tilastoa viimeisestä paperinivaskastaan.
Siitä löytyy apteekkareiden tulojakauma. On totta, että osa tienaa hyvin, mutta prosenteissa on kyse pienestä porukasta, vain neljän prosentin tulot ylittävät 300 000 euroa. Myös niitä apteekkareita on paljon, joiden tulot eivät pääse edes proviisoreiden keskiansioille.
”Täytyy myös muistaa, että apteekkeja verotetaan apteekkarin henkilökohtaisena tulona, koska apteekin yritysmuoto on lääkelain takia aina toiminimi. Verokalenterikeskustelu on siinä mielessä epäreilua: kun osakeyhtiöissä päätetään, mitä tuloina nostetaan, apteekkarin kohdalla näkyvät koko apteekin tulot.”
”Jos lääkehoidossa on sopimatta työ- ja vastuunjako, se voi johtaa potilasvahinkoihin ja hallitsemattomiin lääkehoidon kustannuksiin.” Pekka Nieminen / Otavamedia
Lääkehuolet katovat hiihtolenkille
Nyt Hirvonen on jakanut kaiken suunnittelemansa tilastotiedon. Aiheita olisi silti vielä todella paljon. Niin kuin apteekkien tulevaisuuden työ vaikkapa rokotteiden antajana tai lääkekaaos.
Kuka oikein ottaa loppupelissä vastuun vaikkapa laitoshoidosta avohoitoon siirtyvän lääkkeistä kuin apteekin henkilökunta? Tai kuinka lääkkeiden kotiinkuljetus voidaan saada mahdolliseksi satunnaisten sijaan kaikkiin apteekkeihin, kun väestö ikääntyy ja välimatkat ovat pitkiä?
Keväällä julkaistavan apteekkien uuden verkkopalvelualustan on tosin tarkoitus kaksinkertaistaa verkkoapteekkien määrä. Verkossa valittavaksi tulevat kaikki yleiset toimitustavat, myös kotiovelle kuljetus suurimmissa kaupungeissa jopa parissa tunnissa.
Tai kokonainen oma aiheensa olisi se, kuinka Hirvonen ei yllättynyt juuri lainkaan, kun hoivakotikriisi pulpahti pintaan. Hän on kuullut jo niin pitkään hoivakotien ongelmista apteekkareilta, että pikemminkin ihmetteli, miksi aiheesta keskustellaan näin kiivaasti vasta nyt.
”Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka vanhukset ovat saattaneet saada lääkkeitä, joita heille ei ole määrätty tai että lääkkeet ovat menneet sekaisin huonekaverin kanssa”, Hirvonen kertoo.
”Lääkkeitä on myös annosteltu väärin, säilytetty väärin tai nautittu yhteensopimattomien lääkkeiden kanssa samanaikaisesti. Tämä on mahdollista, kun laki ei edellytä hoivakodeilta farmaseuttista osaamista.”
Siksi Hirvonen haluaakin, että välillä rahan sijaan katse kääntyisi apteekkien vastuullisuuteen. Ja siihen, että kyseessä on ylivoimaisesti käytetyin terveyspalvelu, Hirvonen vielä huomauttaa. Siitäkin hän on näyttänyt laskelmat.
Täytyy myöntää, että Merja Hirvonen on vakuuttava.
Viekö kaikki tämä apteekkiasioiden ajaminen ja alan seuraaminen leijonanosan elämästä?
”En ihan pysy virka-ajoissa, mutta en myöskään paiski hommia vuorokauden ympäri ja naputa kotona tietokonetta. Minulla on muutakin elämää, mihin työ ei läiky.”
Muuhun elämään kuuluu kaksi kouluikäistä lasta, omakotitalo ja puutarhatyöt, tyttären futisporukan joukkueenjohtajuus, lapsuudesta lähtenyt hevosharrastus ja viime kesänä aloitettu juokseminen.
Vähän hengästyttävää. Niin joskus Hirvosenkin mielestä, mutta hän ei osaa juuri vain olla.
Siihenkin tarvitaan vähintään kirja. Ja toisaalta työhuolet katoavat mielestä multaa lapioidessa tai hevosen selässä.
”Olen toimen ihminen, vähän kaikessa. Tykkään tehdä päätöksiä. Innostuimme kaverin kanssa tässä taannoin hiihtämisestä. Kun me aina vähän pähkäillään mihin hiihtäisimme, niin totesin että vaikka tiedän kaveriani vähemmän hiihtämisestä, reittivalinnan voin aina tehdä.”