Arja Koriseva on tarvittaessa jätkä jätkien joukossa: ”En heittäydy naiseuden varjoon – voin tehdä kaikkea, mitä miehetkin”

Laulaja Arja Koriseva kasvatettiin uskomaan, että hänestä on vaikka mihin. Kasvuun vahvaksi naiseksi on kuulunut myös kipupisteitä, mutta ikä on antanut yhä enemmän itsevarmuutta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Viisikymppinen Arja Koriseva on paljon rohkeampi kuin kolmekymppinen. ”Tässä iässä uskallan heittäytyä. Minua ei enää hävetä, enkä ajattele, että minun pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla. Uskallan olla se, kuka olen.”

Laulaja Arja Koriseva kasvatettiin uskomaan, että hänestä on vaikka mihin. Kasvuun vahvaksi naiseksi on kuulunut myös kipupisteitä, mutta ikä on antanut yhä enemmän itsevarmuutta.
Teksti: Eveliina Lauhio

Jätkä jätkien joukossa. Sellainen Arja Koriseva, 57, osaa tarvittaessa olla. Suomalaisen iskelmätaivaan kiintotähdeksi noussut laulaja on viihdyttänyt tanssilavoilla, konserttisaleissa ja teatteriareenoilla jo yli 30 vuotta. Se on ollut pitkään miesten maailmaa, mutta Arja on tottunut toimimaan siinä.

”En heittäydy naiseuden varjoon niin, etten haluaisi tai osaisi tehdä jotain. Voin tehdä kaikkea, mitä miehetkin tekevät. Tulin jo kouluaikoina hyvin toimeen poikaporukoissa.”

Nykyään artistin vapaapäivinä Toivakan tontilla saattaa pärähtää käyntiin Arjan oranssi raivaussaha.

”Sienestän, marjastan, hiihdän ja touhuan metsässä raivaussahan kanssa. Yhtä mukavaa kuin laittautua esiintymislavalle on heittäytyä rönttövaatteissa luonnonlapseksi. Sieluni hymyilee, kun näen kätteni jäljen lähiympäristössäni. Fyysinen tekeminen on parasta vastapainoa työlleni.”

Arjan perheessä ei ole miesten ja naisten töitä, vaan ne jakautuvat puoliso Pekka Karmalan kanssa mieltymysten mukaan.

Arja vaihtaa tarvittaessa renkaat ja pesee auton. Häneltä luonnistuu myös pieni pintaremontti hiomisineen, maalaamisineen ja lattialistan laittamisineen.

”Pekka taas on muun muassa loistava sisustaja ja tyylitaituri. Olemme tehneet hänen kanssaan aina kaiken yhdessä, ja arki on luistanut todella hyvin.”

Vastapainoa esiintymiselle: puiden raivaus omalla tontilla. © Arja Korisevan kotialbumi

Vastapainoa esiintymiselle: puiden raivaus omalla tontilla. © Arja Korisevan kotialbumi

Suvun perintö

Toimeliaan naisen mallin Arja Koriseva sai jo lapsuudenkodistaan Toivakasta Keski-Suomesta. Kolmen siskoksen kauppiasperheessä heillä oli ”akkavalta”. Isä Erkki ajoi myymäläautoa, ja Senja-äiti oli myymälänhoitajana kyläkaupassa. Vanhemmat ja lapset olivat aktiivisia puuhahenkilöitä Heiskan kylän yhteisissä tapahtumissa.

”Minut kasvatettiin vahvuuteen. Sain vanhemmiltani sellaisen mallin, että osaan ja pystyn. Minua ja sisaruksiani Eijaa sekä Piiaa kannustettiin aina tarttumaan toimeen.”

Lapsuudenkodissa oli selkeämmät sukupuolijaot kotitöissä kuin Arjan nykyisessä perheessä. Kummassakin mummolassa Arja oppi tekemään maataloustöitä.

”Esimerkiksi heinätöissä ja perunapellolla huhkivat kaikki. Olen ollut pikkulikasta lähtien mukana talkoissa ja muissa askareissa. Tuntui hyvältä, kun meidät lapset otettiin mukaan.”

Arja kävi Heiskan pikkuruista kyläkoulua, jossa oli noin 30 oppilasta. Arjalla oli kaksi luokkakaveria, Raija ja Markku. Pienellä kylällä ei ollut erikseen tyttöjen ja poikien joukkueita, vaan pallopelejä pelattiin sekajoukkueissa ja eri-ikäisten lasten kesken.

Koska resursseja oli vähän, monet asiat luotiin itse. Oppilaat olivat mukana tekemässä luistinrataa järven jäälle. Kun myrsky kaatoi koulun pihapuun, lähdettiin porukalla raivaustalkoisiin.

Arjan kotona korostettiin, että epäonnistumista ei tarvitse pelätä. Riittää, että yrittää parhaansa.

Samaa mallia Arja on halunnut antaa omille lapsilleen Patrikille, 26, Karlalle, 20, ja Vernalle, 15.

”Epäonnistumisen pelko ei saa olla kokeilemisen esteenä. Tappiotkin kuuluvat elämään. Niistä opitaan ja mennään eteenpäin. Pääasia on, että toteuttaa itseään.”

Vahvan naisen malli kulkee Arjan sukulinjassa. Isänäiti kasvatti sodan jaloissa kahdeksan lasta ja rakennutti talon. Isoisä palasi sodan jälkeen kotiin Toivakkaan. Äidinäiti taas opetti Arjalle, mitä ovat tasa-arvo, ystävällisyys ja ihmisten kunnioittaminen.

”Oli vastassa kuningas tai kerjäläinen, mummoni kohteli jokaista samalla tavalla. Kaikki olivat tervetulleita kylään. Opin häneltä, että tittelit eivät määrittele ihmistä.”

”Olen luonteeltani sellainen, etten ujostele, vaan uskallan avata suuni epäkohdista.”

Äitiys niveltyi uraan

Ensimmäisiä askeliaan naiseksi Arja otti 13-vuotiaana, kun hän alkoi esiintyä sisarensa Eijan kanssa tanssilavoilla. Juuri teini-ikään ehtineet tytöt opettelivat meikkaamaan ja olivat tarkkoja tyylistään. Poikien kanssa jalkapalloa potkiva farkkutyttö puki esiintymislavalle aina leningin.

”Halusin näyttää esiintyjältä ihmisten edessä.”

Kun Arja kruunattiin vuonna 1989 tangokuningattareksi, hän tuli tunnetuksi naisellisesta tyylistään. Oli kukkamekkoja, pillerihattuja, pitsiä ja röyhelöitä.

”Tulen hyvin toimeen miesvaltaisessa yhteisössä ja nautin naiseudestani. Minusta on mukavaa, kun tulen kohdelluksi työporukassamme naisena. En esimerkiksi ole koskaan ajanut keikkabussia.”

Tasa-arvo on Arjalle tärkeää myös toisinpäin: miesten on saatava sama kohtelu kuin hänen. Jos keikkapaikalla on tuotu tarjoilua vain hänelle, hän menee pyytämään huikopalaa myös Fortuna-orkesterinsa miehille.

”Olen luonteeltani sellainen, etten ujostele, vaan uskallan avata suuni epäkohdista.”

Merkittävä mullistus naiseudessa tapahtui, kun Arja sai 30-vuotiaana esikoisensa Patrikin. Sisaruskolmikon keskimmäisenä kasvanut Arja oli aina toivonut omaa perhettä. Mutta kun laulajan ura oli lähtenyt Seinäjoen Tangomarkkinoilta lentoon, perheen perustaminen ei ollut tuntunut ajankohtaiselta.

”Elin työelämäni hulluja vuosia 90-luvun alkupuolen. Omistauduin työlleni.”

Kerran eräs viisikymppinen naisartisti sanoi Arjalle katuvansa sitä, ettei ennättänyt työltään perustamaan perhettä.

Lause jäi kummittelemaan Arjan mieleen. Hän ei halunnut samaa.

Arja piti esikoisen kanssa vain kolmen kuukauden äitiysloman. Sen jälkeen Patrik kulki äidin mukana keikkapaikoilla. Työmatkoilla Arja pysähtyi aina välillä imettämään vauvaa, kunnes taas matka jatkui. Nyt Arjaa hirvittää haipakka.

”Silloin vähän pelkäsin, mitä uralleni käy, kun minusta tulee äiti. Mietin, että kaipaako kukaan minua enää, jos olen pitkään kotona.”

Huoli oli onneksi turha. Seuraavien lastensa kanssa Arja uskalsi nauttia täysillä vauva-ajasta.

”Kannustan naisia uskomaan siihen, että uran ja äitiyden voi todellakin yhdistää.”

Lapsiaan Arja kannustaa opiskelemaan ja toteuttamaan itseään.

”Olen luottanut, kiittänyt ja kehunut. Olen luonut uskoa siihen, että siivet kantavat ja rohkeus palkitaan. Perheessämme kuulee epäonnistumisen jälkeen yleensä sanat: Ei muuta kuin nenä pystyyn ja uutta päin.”

Ei-sanan opettelua

Arja on kiitollinen siitä, että hän on saanut elää suurimman osan elämästään terveenä. Naiseus ja käsitys omasta jaksamisesta kokivat kolhun, kun rinnan kipeä kyhmy paljastui rintasyöväksi vuonna 2015.

Kun lääkärin puhelu tavoitti Arjan, tämä oli nousemassa esiintymislavalle. Hän viihdytti tanssikansaa iloisena, vaikka ajatukset harhailivat. Reilun viikon päästä hän oli jo operoitavana. Leikkauksesta tuli aiottua laajempi, sillä myös parista imusolmukkeesta löytyi syöpää.

Aluksi syöpä tuntui Arjasta epäreilulta. Hän mietti, miksi juuri hän.

”Nopeasti muutin näkökulmani. Laajasta ystäväpiiristäni olin harvoja, joka oli saanut elää terveenä. Ajattelin, että nyt oli minun vuoroni kokea elämän rajallisuuden läheisyys.”

Rankoista hoidoista huolimatta Arja pysyi hyvävointisena.

Lepäillessään Arja ehti pohtia mennyttä ja tulevaa. Hän lupasi kuunnella itseään yhä herkemmällä korvalla.

”Uskon, että stressi vaikuttaa monien sairauksien puhkeamiseen. Sairauslomani aikana päätin, että rajaan vastedes tarkemmin sitä, minkälaisiin työtehtäviin lähden ja keskityn enemmän hyvinvointiini.

Arja harjoitteli sanomaan ei.

”Jämäkkyys ei tarkoita negatiivisuutta, vaan omien rajojen vetämistä.”

Arja on tottunut siihen, että hänellä on monta rautaa tulessa yhtä aikaa.

”Joskus on otettava omaa aikaa itselleen niin, ettei kukaan keskeytä tai tarvitse sinua.”

Nykyään Arja pysähtyy säännöllisesti kysymään, mitä hänelle kuuluu.

”Kysyn itseltäni, olenko tyytyväinen arkeeni ja teenkö sellaisia asioita, joista saan voimaa. Jos en, mietin, miten korjaan tilanteen. Olen elänyt niin paljon muita ihmisiä ja töitäni varten, että nyt on aika keskittyä myös minuun.”

Arjan voimapaikka on koti järven rannalla, jossa perhe on asunut jo 29 vuotta. Kun Arja sytyttää takkaan tulen, heittäytyy villasukat jalassa pitkäkseen sohvalle ja ottaa puikot ja lankaa käteensä, mieli rentoutuu.

Lue myös: ”Naiseus ei ole rinnoista kiinni” – Laulaja Arja Koriseva on sinut kehonsa kanssa

Arjan kaksi vanhinta lasta on jo lentänyt pesästä. ”Katson luottavaisena tulevaan. Lähestyvä elämänvaihe, jossa minulla on paljon yhteistä aikaa mieheni Pekan kanssa, tuntuu hyvältä”. © Tommi Tuomi

Arjan kaksi vanhinta lasta on jo lentänyt pesästä. ”Katson luottavaisena tulevaan. Lähestyvä elämänvaihe, jossa minulla on paljon yhteistä aikaa mieheni Pekan kanssa, tuntuu hyvältä”. © Tommi Tuomi

Uutta rohkeutta

Aleksanterin teatterin Menopaussi-musikaalissa Arja nousee lavalle laulamaan ylistystä naisille parhaassa iässä.

”Heittäydymme musikaalissa pohtimaan naiseutta riemullisesti ja rohkeasti. Viestimme yleisölle kuuluu: Olemme täydellisiä juuri tällaisina.”

Ikääntyminen ei Arjaa ahdista.

”Tiedän, että on työtilaisuuksia, joihin halutaan minua nuorempi artisti. Se on luonnollista. Liikun ja syön terveellisesti pysyäkseni hyvässä kunnossa ja jotta elämä olisi edelleen täynnä mahdollisuuksia. En ole enää nuori, mutta uskon, että minulle tarkoitetut työt löytävät luokseni.”

Viisikymppisenä naisena oleminen on Arjan mielestä mahtavaa aikaa. Hän on paljon rohkeampi nykyään kuin nuorempana.

”Tässä iässä uskallan heittäytyä. Minua ei enää hävetä, enkä ajattele, että minun pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla. Uskallan olla se, kuka olen.”

Arjasta on ihanaa, että viisikymppinen nainen voi nykyään tallata tennareissa tai korkokengissä oman fiiliksen mukaan. Ja että ulkonäköön liittyvät ihanteet vaihtuvat muodin mukana.

”Urani alkuaikoina en mielelläni näyttänyt sääriäni, kun pohkeeni ovat niin voimakkaat. Tänä päivänähän minulla on lihaksikkaat muotisääret.”

Arja uskoo, että elämme naiseuden ja iän arvostuksen nousukautta. Hän ei ole kokenut viisikymppisen naisen vähättelyä.

”Asenneilmapiiri on muuttumassa. Miehet voivat harmaantua charmikkaasti – ja niin voivat naisetkin. Ihmisen sisältä huokuva hyvä olo on tärkeämpää kuin ikä, ne numerot.”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 4 /22.

Lue myös: Arja Koriseva on oppinut, miten kaikki voi muuttua hetkessä – ”Olen aina ollut hetkestä nauttija”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X