Armi Aavikko elää Dannyn muistoissa – ”Naisia on ollut paljon mutta suuria rakkauksia vain kaksi”

Musiikkineuvos Danny, 73, tunnustaa kunnioittaneensa naisia koko elämänsä ajan. Suuria rakkauksia laulajalegendalla on ollut kaksi – toistaiseksi.
Linda Martikainen
Julkkikset 2.1.2017 15:01

Danny

  • Oikealta nimeltään Ilkka Lipsanen.

  • Suomalainen laulajalegenda ja musiikkineuvos.

  • Syntynyt 24. syyskuuta 1942 Porissa.

  • Avioitui Liisa Seppälän kanssa 1972, mutta pari erosi 2005.

  • Teki yhteistyötä vuoden 1977 Miss Suomen Armi Aavikon kanssa, joka menehtyi 2002.

  • Julkaisee syksyllä studiolevyn yhdeksän vuoden levytystauon jälkeen.

TUNNUSTAN, että minusta on vuosien myötä tullut entistä enemmän perfektionisti. Kurinalaisuus, keskittyminen, aikataulujen noudattaminen ja kärsivällisyys ovat ihan ehdottomia rakennuspalikoita mikäli meinaa viihdealalla selvitä ja luoda pitkän uran.

Viihdebisnes edellyttää jatkuvaa uudistumista. Se on mahdotonta, jos omat rajat ja tavoitteet eivät ole selvillä.

Olen nähnyt monen kollegan kuolevan jo pelkkään yritykseen uudistua, sillä riittämättömyyden tunteella on tappava voima. Olen vuosien myötä myös oppinut sen, ettei suunnitelmallisuus rajoita luovuutta.

ENNUSTAN , että jos ja kun täytän ensi vuonna 75 vuotta, niin etenen silloinkin eteenpäin kiitollisena jokaisesta päivästä. Olen saanut tehdä ja nähdä jo niin valtavan paljon.

Toivon tulevaisuudelta terveyttä. Sitä, että osaan elää niin, että tämä olemus pysyy hengissä, eikä mikään dementia tai muu vakava sairaus iske.

Sain sydänkohtauksen kuusi vuotta sitten, mutta siitä ei jäänyt minulle sen kummempia traumoja. Lääkäri vain totesi, että hoida itsesi kuntoon, valvo elämäntapaasi ja muista ottaa lääkkeesi. Näin tässä sitten mennään.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että työnteko pitää ihmisen terveenä. Kun terveys viedään pois, niin ihminen masentuu ja passivoituu. Arvostan kyllä heitäkin, jotka tästä syystä ovat jääneet eläkkeelle ja keksineet jotain muuta mieluisaa tekemistä. Pääasia on, että pysyy virkeänä, oli ikä mikä hyvänsä.

TUNNUSTAN, että rakkaus on minulle tärkeä, mutta myös mystinen voima. Välillä tuntuu, että en tiedä rakkaudesta mitään. Sen olen kuitenkin oppinut, että jotta voisi toista rakastaa, on tärkeää osata olla myös yksin.

Uskon ensisilmäyksellä ihastumiseen. Rakastuminen on niin syvä tunne, että se ei ensisilmäyksellä ole mielestäni mahdollista, mutta ihastuminen on.

Minulla on ollut elämässäni monia naisia, joihin olen jäänyt henkisesti kiinni. Nämä ihastukset ovat porautuneet tunteisiini ja aivoihini varmaan ikuisiksi ajoiksi.

Suuria rakkauksia minulla on toistaiseksi ollut kaksi, Liisa ja Armi. Olen koko ikäni saanut nauttia kumppanuudesta ja olen myös tarvinnut naisia läpi elämäni.

Elämäni on aina perustunut naisten kunnioittamiseen. Lapsuudessa keskeisimmät kouluttajani olivat molemmat isoäitini ja oma äitini, jotka siirsivät rakkauttaan, tietojaan ja asennetta minulle. Miten voinkaan heitä kyllin kiittää?

ENNUSTAN, että saan vielä ainakin pari laulua nousemaan top-listoille. Ainakin pyrin siihen. Uusin sinkkuni, Sekaisin susta, on 98:s listakappaleeni, joten kyllä ainakin sata listahittiä on tavoitteenani.

TUNNUSTAN, että olen seurakunnan jäsen. Kirkollisverosta huolimatta. Tunnen, että pohjimmiltani haluan uskoa, toivoa ja rakastaa. Ajattelen, että seurakuntaan kuuluminen on eräänlainen yhteiskunnallinen etu ja velvollisuus.

Viisaat isoäitini siirsivät minuun paljon tietoa ja kunnioitusta uskontoja kohtaan. He olivat itse uskossa ja minä arvostin heidän kykyään vakuuttaa itsensä uskon opeista.

ENNUSTAN, että toisten vähättelyn ilmapiiri vielä muuttuu Suomessa. Meillä on aina arvostettu hyvin paljon viihdetaiteilijoita, jotka ovat olleet esimerkiksi alkoholisteja, kuten Olavi Virta ja Laila Kinnunen. Toisten epäonnistumisista ja sielujen haavoista on tehty viihdettä.

Tänä päivänä kaikkialla seurataan ihmisten markkina-arvoa, ei niinkään enää työn tuloksia. Viihdebisneksessä se on tullut esiin – etenkin nyt valloilla olevan rap-ilmiön aikana –, kun joku pääsee markkina-arvolla mitattuna hyvään asemaan. Tiedetään, että se on vain hetkittäistä. Missä on esimerkiksi takavuosien Pikku G? Ei tunnu olevan missään.

En halua mestaroida, mutta olen kiitollinen siitä, että olen selvinnyt tällä alalla näin pitkään ja saanut työllistettyä myös muita. Viihdetaiteilijan saama käsittely yhteiskunnassamme on kuitenkin aika raju. Urheilumaailmasta tuttu termi pätee laulajiinkin. Silloin kun meillä on meneillään ”paras kausi”, on kaikki hyvin.

Artikkeli on ilmestynyt Seurassa 30/2016