Arto Hietanen ja Anne Pohtamo viettävät 40-vuotishääpäiväänsä lokakuussa. Perhepiirissä pidettävien juhlien silmäteriä ovat kolme lapsenlasta.
Arto Hietanen ja Anne Pohtamo viettävät 40-vuotishääpäiväänsä lokakuussa. Perhepiirissä pidettävien juhlien silmäteriä ovat kolme lapsenlasta. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Anne Pohtamo ja Arto Hietanen – Aviossa jo 40 vuotta

Jaa artikkeliTilaa Seura
Anne Pohtamo ja Arto Hietanen juhlivat lokakuussa 40-vuotista avioliittoaan. Vaikka he ovat hioneet toistensa särmiä, he ottavat yhä tulisesti yhteen. Tänä keväänä parin elämästä poistui vakituinen riidan aihe samalla kun kotia remontoitiin.

Eleet ovat lähes huomaamattomia. Ohi kulkiessaan Anne Pohtamo sipaisee hellästi miehensä Arto Hietasen hiuksia.

Hellittelevät sanat soljuvat luontevasti arkisissa lauseissa: ”Rakas, otatko kahvia?” ja ”Mitä mieltä olet, kulta, tästä asusta?”.

Kun paria valokuvataan, vuosikymmeniä ammattimallinakin toiminut Anne syttyy aviomiehensä rinnalla uudenlaiseen hehkuun. Arton silmissä välkehtii lämpö, kun hän katsoo vaimoaan.

Anne Pohtamo ja Arto Hietanen viettävät 40. hääpäiväänsä 11. lokakuuta. Alunperin heidän oli tarkoitus juhlia sitä kaksin Liisa Lipsasen luotsaamassa Mauritzbergin linnassa Ruotsissa, mutta koronapandemia muutti suunnitelmat.

”Se oli oikeastaan onni, sillä lapset perheineen ovat meille kaikkein tärkeintä. Haluamme juhlia hääpäivää yhdessä heidän kanssaan”, sanoo Anne.

Vuosien varrella ensimmäisten yhteisten vuosien huuma on muuttunut rakkaudeksi, luottamukseksi ja kunnioitukseksi.

Aika ajoin heistä kuoriutuu silti taistelevat Hietaset.

1973 Rodoksella ensimmäisellä yhteisellä ulkomaan­matkalla. ”Olimme rannalla ja alkoi ripotella vettä. Pääsin sateensuojaan Arton kengurupussiin.”

Rodoksella ensimmäisellä yhteisellä ulkomaan­matkalla vuonna 1973. ”Olimme rannalla ja alkoi ripotella vettä. Pääsin sateensuojaan Arton kengurupussiin.” © Hietasten kotialbumi

Arto Hietanen

Arto kävi Sanelma Vuorteen mannekiinikurssin vuonna 1975 ja teki Annen tavoin mallin töitä vuosia opiskelun ohella. ”Kuvan susiturkki muistuttaa minua siitä, kun näin Arton ensimmäisen kerran talvitamineissa. Hänellä oli silloin yllään aivan ihana lammasturkki, jossa oli luonnonvalkoinen kaulus. Hän oli komea ilmestys.” © Hietasten kotialbumi

Kohtalo vieritti pesäpallon Arton auton alle

Keväällä 1971 tuolloin 16-vuotias Anne pelasi pesäpalloa Helsingin Munkkiniemen kentällä. Torpan poikien mestaruussarjassa koripalloa pelannut 20-vuotias Arto harjoitteli viereisellä heittopaikalla. Pesäpallo lensi kentän toiseen päähän ja liukui Arton punaisen Fiatin alle. Arto noukki pallon, heitti sen Annelle ja heidän katseensa kohtasivat.

Anne: Luokkakaverini Sirpa järjesti sitten kotibileet, joihin kutsui molemmat. Sen illan jälkeen olimme erottamattomat.

Arto: Olin huomannut Annen jo aiemmin Riikinkukko-kahvilassa, jossa hän ystävänsä kanssa kävi koulun jälkeen. Hän oli kaunis, mutta kun aloimme käymään ulkona yhdessä, huomasin hänen olevan myös ihana ja lämmin ihminen. Minua riivasi kuitenkin hirveä mustasukkaisuus. Anne ei antanut siihen mitään aihetta, se oli nuoren miehen epävarmuutta.

Anne: Vanhempieni mielestä olin liian nuori seurustelemaan niin tiiviisti. He pelkäsivät, että jätän opiskelut ja ryhdyn perustamaan perhettä.

Arto: Kosin ensimmäisen kerran ja menimme kihloihin todistaakseni Annen vanhemmille, että olen tosissani. Häitä emme siinä vaiheessa suunnitelleet, vaikka olimmekin toisiimme sitoutuneet.

Anne: Tavoitteeni oli päästä opiskelemaan kauppakorkeakouluun. Mallin töillä hankin taskurahaa. Arto ilmoitti minut Miss Suomi -kilpailuun yhteisestä sopimuksesta, sillä voittajan ilmoittajalle oli luvassa palkkio ja sitä toivottiin Arton opiskelukassaan.

Tapiola Gardenin illallisilla vuonna 1975. Anne ja Arto juhlivat yhdessä Miss Suomi -kruunua.

Tapiola Gardenin illallisilla vuonna 1975. Anne ja Arto juhlivat yhdessä Miss Suomi -kruunua. © Hietasten kotialbumi

Anne Pohtamo ja Arto Hietanen vuonna 1975

Anne Pohtamo palasi Miss Universumina San Salvadorista vuonna 1975. Suomen viranomaiset kielsivät ilmoittamasta saapumisaikaa Etyk-kokouksen vuoksi. ”Arto ja vanhempani lensivät minua vastaan Amsterdamiin, jossa tein välilaskun. Pääsimme vaihtamaan rauhassa kuulumisia.” © Hietasten kotialbumi

Miss Universum ja eron vuodet

Anne voitti Miss Suomi -kisan vuonna 1975. Puoli vuotta myöhemmin hänet kruunattiin Miss Universumiksi. Sopimus velvoitti Annen asumaan Yhdysvalloissa ja tekemään työtä kilpailun järjestäneen organisaation palveluksessa seuraavan vuoden ajan. Arto lähti mukaan.

Arto: Asuin ensin Ritva Castillon (os. Aho) luona. Sitten löysin yksiön Lexington-hotellin ullakolta. Hissi ei kulkenut perille, vaan loppumatka piti kivuta portaita. Kukaan muu olisi tuskin asunut siellä, mutta asunto oli halpa ja loistavalla paikalla. Tarkoitus oli, että olisin ottanut kuvia aikakauslehdelle ja kävin myös joissain koekuvauksissa. En kuitenkaan saanut työlupaa, ja Annekin oli koko ajan työnsä vuoksi muualla. Näimme vain silloin tällöin ja tuntui kurjalta olla yksin.

Anne: Totesimme yhdessä, että Arton on parempi palata takaisin Suomeen. Molemmat saisivat elää omaa elämäänsä. Sen päätöksen tekeminen oli kummallekin rankkaa.

Annen vuosi Yhdysvalloissa venyi neljäksi, kun mallitoimistoa luotsannut Wilhelmina Cooper houkutteli hänet jäämään töihin New Yorkiin. Liikuntatieteiden maisteriksi valmistunut Arto vaihtoi liikunnanopettajan työt yrittäjyyteen ja perusti alan edelläkävijänä toimineen Lauttasaaren Liikuntakeskuksen Helsinkiin.

Arto: Tykkäsin Annesta, mutta en odottanut häntä takaisin. Elämässä oli paljon muuta; pyöritin liikuntakeskusta, tienasin hyvin ja elin vain itselleni. Oli ihastumisia ja rakastumisia. Sain itsevarmuutta ja pääsin eroon mustasukkaisuudesta. Ne olivat kasvun vuosia. Erossa olo teki hyvää molemmille.

”Jos lähtisin, emme enää tapaisi”

Anne: Tapasin Arton aina Suomessa käydessäni. Kerran hän kutsui minut liikuntakeskuksen juhliin. Ajattelin, että on kiva nähdä pitkästä aikaa ja ehkä sitäkin, että hän ihailee minua edelleen. Etukäteen varoittamatta Arto toi juhliin senhetkisen tyttöystävänsä. Se oli sokki. Juhlat olivat minulta pilalla. Ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässäni join muutaman viinilasillisen liikaa. Arto oli kiltti ja varmisti, että pääsin turvallisesti kotiin.

Arto: Annen veli Timo on ollut aina hyvä ystäväni ja välit Annen vanhempiin säilyivät lämpiminä eronkin aikana. Timon kutsusta menin juhannuksena 1980 Annen vanhempien mökille ja sattumalta Anne oli siellä samaan aikaan. Opetin naapurissa olevaa ystävääni surffaamaan ja kun hän meni merelle, jäimme Annen kanssa kahdestaan. Oli kuin olisimme olleet erossa vain vähän aikaa, niin luonnollista oli olla yhdessä jälleen.

Anne: Olin varannut lennon takaisin New Yorkiin kesän lopulle. Arto esitti vaatimuksensa: jos lähtisin, emme enää tapaisi. Herätin jo nukkumaan menneet vanhempani ja sanoin, että nyt pitää päättää hääpäivä. Meidät vihittiin 11.10.1980 Kemiön kirkossa.

Anne ja Arto vihittiin Kemiön kirkossa 11.10.1980. ”Pidän kuvasta, koska siinä molemmat ovat keskittyneet kuuntelemaan papin sanoja. Avioliitto merkitsee meille paljon. Se ei ole mikä tahansa liitto, vaan siinä on Jumala kolmantena osapuolena läsnä ja siunaamassa sitä. Kemiön kirkosta tuli minulle tärkeä jo lapsuudessa. Olin veljeni ja serkkujeni kanssa kaikki kesät isoäidin ja isoisän luona Kemiössä ja he veivät meidät pyhinä kirkkoon.”

Anne ja Arto vihittiin Kemiön kirkossa 11.10.1980. Annella oli yllään itse suunnittelema ja Kirjokankaan valmistama silkkinen hääpuku, joka on nyt Kansallismuseon kokoelmissa. ”Pidän kuvasta, koska siinä molemmat ovat keskittyneet kuuntelemaan papin sanoja. Avioliitto merkitsee meille paljon. Se ei ole mikä tahansa liitto, vaan siinä on Jumala kolmantena osapuolena läsnä ja siunaamassa sitä. Kemiön kirkosta tuli minulle tärkeä jo lapsuudessa. Olin veljeni ja serkkujeni kanssa kaikki kesät isoäidin ja isoisän luona Kemiössä ja he veivät meidät pyhinä kirkkoon.” © Hietasten kotialbumi

Hääpäivä 1980 Arto Hietanen ja Anne Pohtamo

Annen ja Arton vanhempien, Ulla ja Pauli Pohtamon sekä Pirkko ja Pauli Hietasen, vaikutus kantaa yli sukupolvien. ”Saimme heiltä huolenpitoa, välittämistä ja rakkautta ja sen vuoksi meidän on ollut helppo antaa sitä eteenpäin lapsillemme.” © Hietasten kotialbumi

Anne Pohtamo

”Olin Valion maitokampanjan mallina 80-luvulla ja sain kuvan siitä muistoksi.” © Hietasten kotialbumi

Arto Hietasen liikuntakeskuksen juhlat joulukuussa 1981.

Arton liikuntakeskuksen juhlissa joulukuussa 1981. ”Minulla oli valtava vatsa. Tanssin illan vimmatusti diskomusiikin tahdissa ja sain synnytyksen käynnistymään. Menimme juhlista suoraan Jorvin sairaalaan. Jesse syntyi 16 tuntia myöhemmin.” © Hietasten kotialbumi

Arto Hietanen ja Anne Pohtamo vuonna 1983

Marlboro Country Club vei junavaunullisen kutsuvieraitaan Helsingistä Lahteen Johnny Cashin konserttiin 1983. ”Pidämme molemmat hänen musiikistaan ja on ihanaa kuunnella, kun nykyään Joni välillä laulaa hänen biisejään.” © Hietasten kotialbumi

Elämän ruuhkavuodet

Esikoispoika Jesse syntyi vuonna 1981, Joni 1984, Jasmin 1987 ja Jimi 1994. Lapsiarjen lisäksi Anne ja Arto ahkeroivat yhteisen yrityksen töissä: muotinäytökset kiersivät ympäri Suomea, syntyi Kiinteytä ja kaunista -kirja, kaksi levyä aerojumppaa, mammajumppalevy sekä lastenvaateliike. Anne toimi myös mallina ja juontajana, Arto yrittäjänä rakennusalalla.

Arto: Meille syntyi koko ajan uusia ideoita siitä, mitä voimme tehdä. Jälkeenpäin on ollut vaikea kuvitella, miten pystyimme hoitamaan kaiken lasten ollessa pieniä. Ehkä se oli rankkaa, mutta ei se sellaiselta silloin tuntunut. Saimme olla ja tehdä työtä yhdessä.

Anne: Jokainen lapsi, uusi ja ihana rakkauden kohde, nivoi Artoa ja minua aina vain tiiviimmin yhteen. Äitiys on ollut elämäni tärkein asia, eikä sen kanssa kilpaile yksikään saavutus tai työ.

”Jokainen lapsi, uusi ja ihana rakkauden kohde, nivoi Artoa ja minua aina vain tiiviimmin yhteen.”

Arto: Töistä huolimatta osallistuin lasten harrastuksiin, kuskasin ja toimin joukkueen johtajana. Pojat pelasivat sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. Myös Jasmin halusi pelata jalkapalloa, koska isä on siellä mukana, mutta pian hän siirtyi tanssiharrastuksen pariin.

Idylli löytyi maalta

1983 Anne ja kultainen noutaja Byron, jonka Anne toi New Yorkista Suomeen. ”Byronin jälkeen ajattelin, etten halua enää uutta koiraa, koska se oli täydellinen. Mutta on meillä Byronin jälkeenkin ollut koiria. Kaikki ihania, mutta kyllä Byron oli se koira ja Anne on se nainen”, Arto Hietanen kirjoitti taannoin Facebook-sivullaan.

Vuonna 1983 Anne ja kultainennoutaja Byron, jonka toi New Yorkista. ”On meillä Byronin jälkeenkin ollut koiria. Kaikki ihania, mutta kyllä Byron oli se koira ja Anne on se nainen”, Arto Hietanen kirjoitti taannoin Facebook-sivullaan. © Hietasten kotialbumi

Anne: Olin lapsena viettänyt isovanhempien luona Kemiössä kesiä, joista jäi ihanat muistot. Halusin tarjota myös lapsillemme mahdollisuuden viettää lomia maalla. Meillä

oli aika paljon asuntolainaa ja piti miettiä tarkasti, mihin on varaa. Löysimme vanhan maalaistalon Rengosta vuonna 1990. Omaa rantaa ei ole, mutta lapset kävivät ahkerasti kylän uimarannassa.

Arto: En voinut kuvitella viihtyväni maalla, mutta erehdyin. Kaupunkilaisena en tiennyt mistään mitään, mutta mukavat ja ystävälliset maalaisihmiset auttoivat kaikessa. Saimme hyviä ystäviä ja lähinaapurimme on kuopuksemme Jimin kummi. Välillä on silti päästävä golfaamaan, mutta onneksi lähistöllä on monia kenttiä. Talo on iso, siinä on kaksi sisäänkäyntiäkin. Lisäksi on aitta, saunarakennus ja navetta. Voimme mainiosti majoittaa lapset perheineen yhtä aikaa.

Anne: Olen hyvin onnellinen siitä, että meillä on aina ollut läheiset välit lasten kanssa ja he asuvat lähellä, Jasmin puolisonsa ja heidän pian vuoden ikäisen poikansa kanssa jopa seinänaapurina. On ihanaa, että lapset puolisoineen ovat hyviä ystäviä keskenäänkin.

Arto: Lapset eivät ole lähteneet luotamme, vaikka ovat muuttaneet asumaan muualle.

Anne Pohtamo ja perhe

Jessen ja Jonin ensimmäinen matka New Yorkiin 1985. ”Olimme kylässä ystäväni Maiju Growickin (os. Leskinen, kuvassa oikealla) luona. Kuvanottohetkellä olimme lähdössä Maijun ystävän lapsen syntymäpäiväjuhlille.” © Hietasten kotialbumi

Leijona ja härkä – Anne Pohtamo ja Arto Hietanen

Yhteen hitsautunut pari osaa myös riidellä. Tänä koronakeväänä poistui vakituinen riidan aihe, kun Kauniaisten kodin keittiö remontoitiin. Sitä ei ollut uudistettu sitten 80-luvun.

Arto: Vanhassa keittiössä ei ollut jätteille lajittelujärjestelmää. Inhosin sitä, että Anne keräsi muovit ja pahvit Ikean kasseihin keittiön nurkkaan sekä päivän biojätteet pussiin tasolle. Se oli vakituinen riidan aihe.

Anne: Nyt keittiössä on viisi jäteastiaa ja hankimme yhdessä Jasminin perheen kanssa jätekatokseen energia- ja sekajäteastioiden lisäksi bio-, kartonki- ja muovijätteille omansa. Lajittelen myös metallijätteet, irrotan jopa vanukaspurkkien kannet.

Anne: Olen kierrättäjä henkeen ja vereen. Uuden keittiön lisäksi minut teki lähes yhtä onnelliseksi se, että vanhan keittiön kaapit ja tasot päätyivät uusiokäyttöön ystävän autotalliin.

Arto: Anne suuttuu välittömästi, jos ehdotan, että heitetään jotain pois. Ymmärrän hänen kiinnostuksensa antiikkiin, mutta en tykkää siitä, että meillä on niin paljon tavaraa. Kyse ei ole rahasta, vaan siitä, että haluaisin hänen luopuvan jostain ostaessaan uutta.

Arto Hietanen surffaa

Arto surffaamassa Lauttasaaren rannassa. ”Arto harrasti lajia ja myös opetti sitä liikuntakeskuksessaan. Kultainen noutaja Byron istui toisinaan laudalla ja he surffasivat yhdessä.” © Hietasten kotialbumi

1987 joululomalla Floridassa. ”Se oli Jasminin, 8 kk, ensimmäinen reissu. Hän sai tallustella hiekassa ja yritti sitä maistellakin. Arton vieressä Jesse ja sylissäni Joni.”

1987 joululomalla Floridassa. ”Se oli Jasminin, 8 kk, ensimmäinen reissu. Hän sai tallustella hiekassa ja yritti sitä maistellakin. Arton vieressä Jesse ja sylissäni Joni.” © Hietasten kotialbumi

1990 juhannus, jolloin Anne otti Arton, Jasminin ja Jessen mukaan työkeikalle Ahvenistolle.

Juhannuksena 1990 Anne otti Arton, Jasminin ja Jessen mukaan työkeikalle Ahvenistolle. © Hietasten kotialbumi

Anne: Rakastan sisustamista, se on harrastukseni. Jos jollekin tavaralle ei ole heti paikkaa, se löytyy aikanaan. Jokaisen lapsenkin kodissa on löytämiäni aarteita.

Arto: Otamme joskus tulisestikin yhteen, horoskooppimerkeiltä Leijona ja Härkä kun olemme.

Anne: Olemme taistelevat Hietaset. Voimme huutaakin, mutta emme kiroile. Kun asia on selvitetty, kaikki on hyvin. Meillä salamoi, mutta sen jälkeen on poutaa.

Arto: Rakkautta on antaa toisen olla sellainen kuin hän on. Emme ole aina samaa mieltä, mutta kumpikaan ei halua loukata toista. Jos niin vahingossa käy, pyydämme anteeksi.

Olen huono ostamaan lahjoja, mutta yritän kertoa Annelle usein sen, että rakastan häntä”, Arto Hietanen tunnustaa.

Olen huono ostamaan lahjoja, mutta yritän kertoa Annelle usein sen, että rakastan häntä”, Arto Hietanen tunnustaa. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Omaa aikaa molemmille – ”Tunne eron jälkeen on sanoinkuvaamaton”

Anne jatkaa osa-aikatyössä Suomen Raamattuopiston naistyön koordinaattorina. Vapaa-aikana hän harrastaa antiikin keräämistä ja kiertelee mielellään kirpputoreja. Hän on myös ahkera lukija.

Arto treenaa kuntosalilla tunnin ja sen päälle pelaa lentopalloa puolitoista tuntia kaksi kertaa viikossa, lenkkeilee ja kesäisin golfaa kolme kertaa viikossa nelisen tuntia kerrallaan. Hän on myös työstänyt yli 20 vuotta kirjaa Suomen listahiteistä vuosina 1950–2010. Kokoelmassa on jo 12 000 kappaletta.

Anne: Lapset ja lapsenlapset ovat yhteinen harrastuksemme. Yhdessä myös laitamme ruokaa ja kuuntelemme Arton keräämää musiikkia. Joskus houkuttelen hänet katsomaan kanssani elokuvaa, mutta yleensä hän nukahtaa viiden minuutin jälkeen.

Anne Pohtamo Dannyn syntymäpäivillä

Anne Dannyn 70-vuotispäivillä Rokinnokassa Raumalla 2012. ”Ihanasti järjestetyt juhlat ja hurmaava paikka.” © Hietasten kotialbumi

Anne Pohtamo, Arto Hietanen ja Jasmin Hietanen

Anne ja Arto katsomassa Jasminin lukion Vanhojen tansseja 2004. ”Jasminilla on yllään 40-luvun taftinen ja leveähelmainen iltapuku. Se on yksi aidoista, vanhoista glamourasuista, joihin sijoitin New Yorkin vuosina. Puku jäi Jasminille muistoksi, kun luovutin suurimman osan kokoelmastani Kansallismuseoon vuonna 2014.” © Hietasten kotialbumi

Anne: En ikinä pyydä Artoa jäämään kotiin, jos hän haluaa lähteä pelaamaan golfia. Oma aika on tärkeää molemmille.

Arto: Se on varmasti yksi syy sille, että avioliittomme voi hyvin. Meillä on yhteisiä ystäviä ja tekemisiä, mutta myös omia juttuja.

Anne: Pisin aika erossa 40 vuoden aikana on kolme viikkoa, jolloin Arto oli Floridassa. Loppuaikana hänen Facebook-sivullaan alkoi olla sellaisia lemmenlurituksia, että lapsia jo nolotti.

Arto: Erillään olo tekee välillä hyvää, sillä tunne eron jälkeen on sanoinkuvaamaton. Minua sykähdyttää vähän väliä, kun katson Annea, mutta erityisesti tavatessani hänet oltuamme erossa.

Yhteinen elämä – 40 vuotishääpäivä

Anne ja Arto viettävät 40-vuotishääpäiväänsä 11.10.2020 Virstanpylvästä he haluavat juhlia yhdessä lastensa ja heidän perheidensä kanssa. Silmäteriä ovat 5- sekä pian 2- ja 1-vuotiaat lapsenlapset.

Anne: Rakastuminen on hullaantumista ja huumaa. Avioliittoa rakennetaan kuin kiipeäisi portaita: kovin monta askelmaa ei voi harpata kerralla. Palkitsevaa on se, että olemme saaneet yhteisen arjen toimimaan.

Arto: Olemme saaneet toteuttaa yhdessä yhteisiä unelmia, mutta Annen kanssa olen onnellinen arjessakin.

Parin pisin aika erossa on Arton kolmen viikon matka Floridaan. ”Loppuaikana hänen Facebook-sivullaan alkoi olla sellaisia lemmenlurituksia, että lapsia jo nolotti.”

Parin pisin aika erossa on Arton kolmen viikon matka Floridaan. ”Loppuaikana hänen Facebook-sivullaan alkoi olla sellaisia lemmenlurituksia, että lapsia jo nolotti.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Leijonaemo on samanlainen vaimo

Anne: Isovanhemmuus on nivonut meitä aina vain enemmän yhteen. Rakkautta on kodikas ja levollinen olo. Enää en pelkää, että tämä loppuisi. Minulla on vahva luottamus Artoon enkä koskaan murehdi, että hän muuttaisi mielensä ja etsisi minua nuoremman. Voin oikeasti nojata Artoon aina.

Arto: Anne on hyvä äiti, kuin leijonaemo. Katson ihaillen, kuinka hän tekee mitä vain lastemme vuoksi. Hän on samanlainen vaimona. Anne osaa antaa rakkautta, hänen kanssaan olen onnellinen koko ajan. Olen huono ostamaan lahjoja, mutta yritän kertoa Annelle usein sen, että rakastan häntä.

”En koskaan murehdi, että Arto muuttaisi mielensä ja etsisi minua nuoremman. Voin oikeasti nojata Artoon aina.”

Anne: Pyrin näyttämään rakkauteni monin pienin teoin. Yritän olla kiva ostamalla uudet housut tai takin, mutta sitä Arto ei niin arvosta. Sen sijaan hänestä on ihanaa, kun vien hänelle kahvikupillisen ja keksejä hänen katsoessaan televisiosta formulakisoja.

Anne: Tässä iässä miettii toisinaan loppuelämää. Rukouksissani on se, että saisimme pysyä terveinä ja nähdä lastenlasten kasvavan. Olisi ihanaa olla mukana heidän rippijuhlissaan, lakkiaisissaan ja häissään.

Arto: Annen uskoontulo oli aikanaan yllätys, mutta koin saman vuotta myöhemmin. Helpottaa tietää, että meillä on pyrkimys samaan kotiin.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/20.

Lue myös: Anne Pohtamo ja Arto Hietanen: ”Suhteemme on tasaantunut ystävyydeksi ja elämän jakamiseksi – tunteen palo ei ole ihan sellaista kuin alkuaikoina”

Kuvausvaatteet: Annen pusero, housut ja neule Muotikuu. Kengät Red Shoe. Arton asu Sandstore Mikonkatu.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X