Arttu Wiskari avautuu suhteestaan Juha-isäänsä: ”Isäksi tuloni lähensi välejämme”

Juha Wiskari toivoi Artusta jääkiekkoilijaa, mutta poika ryhtyi isän tavoin muusikoksi ja yrittäjäksi. Kun Artusta tuli isä seitsemän vuotta sitten, Juhasta tuli leikkisä taatto.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Arttu Wiskarin lapsuudenkodissa Juha Wiskari antoi lasten kasvatusvastuun vaimolleen. Arttu valitsi toisin. ”Kun esikoinen täytti kolme kuukautta, jäin sen kanssa kotiin.”

Juha Wiskari toivoi Artusta jääkiekkoilijaa, mutta poika ryhtyi isän tavoin muusikoksi ja yrittäjäksi. Kun Artusta tuli isä seitsemän vuotta sitten, Juhasta tuli leikkisä taatto.
Teksti: Kimmo Rantanen

Laulaja Arttu Wiskari, 37, istuu Espoossa sijaitsevan ravintolansa Wiskarilan loosissa. Vieressä on isä Juha Wiskari, 67. Muusikkoja molemmat, ja yrittäjiä. Siinä mielessä samasta puusta veistettyjä. Arttu on koko kansan tuntema iskelmätähti ja ravintoloitsija. Juha yrittäjä, luennoitsija, muusikko ja aktiivinen Back To The Sixties -tapahtumien puuhamies.

Juha: Arttu on meidän lapsistamme ensimmäinen, joka syntyi Espoossa. Olimme juuri muuttaneet Vaasasta Espoon Haukilahteen. Oli vuosi 1984. Tein töitä musiikin parissa, mutta olin siirtymässä laivabisnekseen. Se oli ensimmäisiä yrittäjävuosiani.

Arttu: Ensimmäiset muistikuvat liittyvät perheen lomareissuihin. Muistan ne senkin takia, että niistä on aika paljon videoita. Neljävuotiaana kävin Ahvenanmaalla. Vuonna 1992 menin Barcelonan olympialaisiin Sally Albatrossilla.

Juha: Olin silloin Sally-varustamon toimitusjohtaja. Barcelonaan meno oli risteilymatka, mutta paikan päällä laivaan majoittui ruotsalaisia kisaturisteja. Ruotsin kuningaskin kävi laivalla. Omat lapset erottuivat helposti. Baaritiskiltä kuului aina kovaan ääneen, että Juha Wiskarin laskuun, kun lapset hakivat virvoitusjuomia.

Arttu: Olympialaisista muistan hienon uimastadionin ja uintikisat, joita kävimme katsomassa. Jani Sievinen ja Antti Kasvio uivat silloin. Kasvion sisko oli siskoni Aijan paras kaveri.

Juha: Niinä vuosina meillä ei ollut muuta pysyvää kuin Haukilahden koti. Reissasin ympäri maata. Se oli raskasta aikaa minulle ja perheelle.

Arttu: Kun olin pieni, meillä oli lastenhoitaja, koska äitikin oli yrittäjä: hän veti lasten iltapäiväkerhoa. Ei isää paljon kotona näkynyt. Kun faija vuonna 1993 jäi pois laivahommista, häntä näki enemmän. Pelasin jalkapalloa, ja isä oli mukana pelireissuilla. Harvemmin oli yhteisiä koti-iltoja, kun kaikilla oli tuhottomasti harrastuksia: minulla jalkapallo, jääkiekko, basson soitto ja tanssi.

Vuonna 1988 isä ja poika Wiskari Linnanmäellä.

Vuonna 1988 isä ja poika Wiskari Linnanmäellä. © Pekka Nieminen/Otavamedia

Kilpatanssia ja lätkää

Arttu harrasti 14-vuotiaaksi kilpatanssia Merengue-seurassa. Kipinä tuli siskoilta, jotka tanssivat.

Arttu: Olin tanssissa yllättävän hyvä, parini kanssa voitimme sarjamme melkein aina. Tanssin kaikissa koulun kevätjuhlissa. Se oli niin röyhkeää, ettei kukaan sanonut mitään. Silloin ei ollut samanlaisia paineita kuin nyt ehkä somen kautta. Sain tanssia rauhassa.

Juha: Tanssi oli hyvä harrastus: Arttu oppi olemaan tyttöjen kanssa. Siinä vaiheessa löin hanttiin, kun Artulle tarjottiin meikkiä C-junioreissa.

Arttu: En itsekään suostunut käyttämään itseruskettavaa ainetta.

Juha: Kun sitten piti valita musiikki tai jääkiekko, Arttu oli nousemassa Espoon Bluesin edustusjoukkueeseen. Sydämessäni toivoin, että lätkä, mutta pidin suuni kiinni. Ajattelin, että se on pojan oma päätös.

Arttu: En edes kysynyt sinulta. Kesällä 2001 menin hallille ja palautin kamat. Jääkiekon pelaamiseni perustui siihen, että oli kivoja kavereita. Edustusjoukkueeseen pääsi meidän jengistä lisäkseni vain yksi kaveri. Treenit oli 14 kertaa viikossa, myös kesällä. Se ei kiinnostanut. Enkä ollut niin hyvä, että olisin voinut tehdä jääkiekosta itselleni uran. Sen jälkeen soittelin vain bassoa. Laulamisenkin olin jo löytänyt, kun ysiluokalla esiinnyin koulun musikaalissa.

Kun Arttu sai ensimmäisen lapsensa vuonna 2013, Juha ei halunnut nimitystä ukki tai vaari. Omasta toivomuksestaan hän on taatto.

Kun Arttu sai ensimmäisen lapsensa vuonna 2013, Juha ei halunnut nimitystä ukki tai vaari. Omasta toivomuksestaan hän on taatto. © Pekka Nieminen/Otavamedia

Repäisyjä ja riitoja

Kun koulu ei maistunut, Arttu meni lukion sijasta rautakauppaan töihin.

Arttu: Vietin välivuoden, kun muut menivät lukioon. Siskot olivat hyviä koulussa, minua ei kiinnostanut oikein mikään. Musa ei ollut silloin vaihtoehto. Halusin tienata rahaa, ja menin rautakauppaan töihin. Sitten oli intti, ja 18-vuotiaana muutin omilleni. Siitä alkoi aikuisuus.

Juha: Olin ylpeä siitä, että Arttu meni hommiin. Siinä vaiheessa olimme kyllä aika huonoissa väleissä. Emme mistään erityisestä syytä, ihan vain joku isä-poika-syndrooma. Mulla oli omat menoni, karriäärini eikä avioliitossa mennyt hyvin.

Arttu: Teini-iässä oli vaihe, etten halunnut tehdä mitään. Faijan neuvot tuntuivat tarpeettomilta. Halusin tallata omaa polkua. Nukuin kolmeen asti päivällä ja olin yöt poissa. En kuunnellut isää enkä äitiä. Ajan kanssa se vaihe meni ohi.

”Teini-iässä oli vaihe, etten halunnut tehdä mitään. Faijan neuvot tuntuivat tarpeettomilta. Halusin tallata omaa polkua.”

Juha: Olin aina askeleen jäljessä. Jos sanoin, ettei noin saa tehdä, Arttu vastasi, että tein jo. Yhteistä meille on kummallakin ollut nuorena se, että mikä ei ollut kiellettyä, oli sallittua.

Juha: Siitä ne välit korjaantuivat, nykyään tulemme hyvin toimeen. Olen jumalattoman ylpeä Artun urasta. Aina muljahtaa sydänalassa, kun kuulen radiosta Artun laulavan. Identiteettini olen tosin menettänyt. Pidän itseäni jonkin sortin organisaatioammattilaisena, mutta ihmisille olen Arttu Wiskarin isä.

Mikä biisi Juha olisi? Arttu: ”Juha on Roll Over Beethoven. Faija nukkui aina sohvalla kaukosäätimen päällä. Me skidit yritimme rullata häntä siitä sivuun.”

Mikä biisi Juha olisi? Arttu: ”Juha on Roll Over Beethoven. Faija nukkui aina sohvalla kaukosäätimen päällä. Me skidit yritimme rullata häntä siitä sivuun.” © Pekka Nieminen/Otavamedia

Isän perintöä

Musiikki kulkee Wiskarien suvussa. Juhan isä oli musiikinopettaja, ja kotitaloon Pelkosenniemelle hankittiin piano ennen kuin kylälle saatiin sähköt. Juha on soittanut koko elämänsä.

Juha: Wiskarien suvussa mikään ei ole ollut seesteisen normaalia. Minäkin lähdin kotoa 18-vuotiaana. Ryhdyin muusikoksi, kun en päässyt opiskelemaan. Kiersin pari vuotta tanssilavoja Dannyn D-tuotannolla. Säestin melkein kaikkia paitsi Dannyä ja Kirkaa. Sitten pääsin Vaasan kauppakorkeakouluun opiskelemaan.

Arttu: Isä soitti kotona levyiltä rockia ja bluesia. Keikoilla nähtiin yhdessä muun muassa Chuck Berry, Little Richards ja B.B. King. Kingin keikalla pääsin lavallekin 6-vuotiaana. Olin lavan edessä seisomasssa, kun King nosti mut hetkeksi ylös rämpyttämään kitaraa. Sain plektran ja pinssin.

Mikä biisi Arttu olisi? Juha: ”B.B. Kingin Let The Good Times Roll. Laulun teksti kuvaa Arttua. Vaikka kuinka tulisi turpaan, aina menee hyvin. Lisäksi Arttu pääsi pikkupoikana Kingin kanssa lavalle. ”

Mikä biisi Arttu olisi? Juha: ”B.B. Kingin Let The Good Times Roll. Laulun teksti kuvaa Arttua. Vaikka kuinka tulisi turpaan, aina menee hyvin. Lisäksi Arttu pääsi pikkupoikana Kingin kanssa lavalle. ” © Pekka Nieminen/Otavamedia

Juha: Lapsena Arttu oli kitaristi Heikki Laurilan vaimon Ritva Mustosen musiikkileikkikoulussa. Ritva sanoi, että toi poika on esiintyjä ja laulaja.

Arttu: Pelleily kiinnosti aina. Muskarin yhteiskuvassa olen mennyt penkin alle ja näytän keskisormea. Aikoinaan intissä myin itseni Kaartin soittokuntaan laulajaksi. Muilla oli kaiken maailman suosituksia, mulla luki papereissa vain, että olen laulanut faijan bändissä ja karaokessa. Myyntipuheen perusteella pääsin soittokuntaan. Siitä lähti musahommat. En ole lahjakas. Olen vain tehnyt kaikkea.

Juha: Se on isältä perittyä. Arttu on äärimmäisen vakuuttava teeskentelijä.

Arttu: Vasta parikymppisenä heräsi todellinen innostus musiikkia kohtaan. Se oli ainoa asia, joka tuntui kivalta. Ajattelin, että siitä voi tulla jotain. Hyvä ominaisuuteni on, että olen aina osannut hakeutua oikeaan seuraan. Kun on hyvä tiimi ympärillä, pääsee pitkälle. Artistin työkin on ison tiimin keulakuvana olemista.

Juha: Arttu tietää, että kaikkea ei tarvitse hoitaa itse. Kun siihen, minkä itse hoitaa liittää sen, että on kivaa, niin homma rokkaa. Sen Arttu osaa.

Taaton taidot

Arttu: Vaikka isää ei 90-luvun alussa näkynyt paljon kotona, näkyi varmaan enemmän kuin minua nykyään. En mene samoja jalanjälkiä kuin isä, mutta silti itsellä on hyvin samanlainen tilanne. Omassa ravintolassa käydessä muksut ovat melkein aina mukana, mutta keikkojen takia olen joka viikko kolme yötä poissa kotoa.

Juha: Meillä lasten kotikasvatuksesta vastasi vaimo.

Arttu: Se on meillä ollut toisinpäin. Kun esikoinen täytti kolme kuukautta, jäin sen kanssa kotiin. Se, että minusta tuli isä, lähensi minun ja isän välejä. Vähän kuin isästäkin olisi tullut isä uudestaan. Faija tekee lastenlastensa kanssa samoja juttuja, joita teki minun kanssani lapsena, vie esimerkiksi kalaan. Lapset ovat aivan fiiliksissä. Taatto on se, joka jaksaa aina olla hauska, eikä koskaan sano ei.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/20.

Lue myös: Arttu Wiskari paljastaa: ”Olli Lindolm piti minun puoliani tapauksessa, jossa koin kiusaamista toiselta artistilta”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X