Aurallinen migreeni laukaisi aivoinfarktin – Piia Koriseva kävi lähellä kuolemaa ja oivalsi: ”Elämä on liian lyhyt kiukutteluun”

Luennoitsija-hyvinvointivalmentaja Piia Koriseva sai yllättäen aivoinfarktin ja halvaantui. Piia oli jo varautunut jäämään loppuelämäkseen pyörätuoliin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Suuttumaan minua on enää vaikea saada! Elämä on liian lyhyt kiukutteluun", Piia Koriseva sanoo kokemansa jälkeen.

Luennoitsija-hyvinvointivalmentaja Piia Koriseva sai yllättäen aivoinfarktin ja halvaantui. Piia oli jo varautunut jäämään loppuelämäkseen pyörätuoliin.
Teksti:  Linda Martikainen 

Piia Koriseva sai vuonna 2008 aivo­infarktin ollessaan teatterin lavalla. Sitä ennen hän oli kärsinyt jo kolmen päivän migreenikohtauksesta, kun yhtäkkiä alkoi kaatua oikealle puolelleen. Piia Koriseva luuli, että hänellä oli vain aurallinen migreeni, mutta hänet vietiin heti aivohalvausyksikköön.

”Infarktin seurauksena oikea puoleni halvaantui. Kotiuduttuani lääkäri varoitti, että saatan istua loppuikäni pyörätuolissa ilman oikean puolen raajojen tuntoaistia. Asennoiduin siihen, että toinen puoleni olisi ikuisesti tunnoton.

Oikean käteni sormet saattoivat jäädä pyörätuolin pinnojen väliin, jolloin vain ihmettelin, miksei tuoli liiku. Käsi saattoi jäädä myös kuumalle hellalle, ja havahduin vasta käryyn.”

”Päätin, että minähän nousen tästä tuolista vielä”

”Sitten kohdalleni osui ihmeentekijä-Ville, joka tuli minulle hermoratahierojaksi Spede-yhtiöiden silloisen meikkaajani Susannan pyynnöstä.

Kun Ville sanoi, että selkäytimessäni ei ole ongelmia vaan minun pitäisi opetella kaikki pienimmätkin liikkeet uudestaan, syttyi sisälläni toivo. Tunne voitti siinä kohtaa järjen. Siihen loppui samalla itsesäälissä ja masennuksessa vellominen. Päätin, että minähän nousen tästä tuolista vielä.

Kuntoutuminen alkoi hiljalleen. Ihan ensin minulla alkoi tahdonalaisesti liikkua oikean jalan pikkuvarvas. Tunne oli ihana: pikkuvarvas ei nykinyt itsekseen, vaan minä käskytin sitä, ja se toimi.”

”Aina ei tarvitse pärjätä yksin”

”Matka oli pitkä, mutta otin ilon irti pienestäkin etapista. Tajusin, että niin kauan, kun on uskoa, voin tehdä mitä vain. Jos menettäisin uskoni, ei kehonikaan toimisi.

Lapseni olivat ihan sinut sen ajatuksen kanssa, että heidän äitinsä olisi pyörätuolissa. Omaa kotiamme jouduimme muuttamaan esteettömäksi, jotta pääsin liikkumaan. Hissiä oli mahdoton asentaa, mutta lasteni isä oli äärimmäisen kiltti ja kantoi minua aina ylös ja alas portaita. Se lähensi meitä, vaikka minusta oli ihan hirveää olla riippuvainen toisen avusta.

Meidät on rakennettu niin, että yksin pitää pärjätä. Sitten kun apua tarvitsee, tietty nöyryys nostaa päätään. Läheiseni eivät kohdelleet minua halvaantuneena, vaan minulle annettiin tilaa olla. Avun pyytäminen oli opettavaista. Aina ei tarvitse pärjätä yksin.

Nyt saan mentaalivalmentaa Heidi Foxellia. Me autamme häntä Villen kanssa nousemaan ylös. Vertaistuki on iso juttu. Itse soitin usein itkun hetkellä nyt jo edesmenneelle ystävälleni Uma Aaltoselle, joka taisteli MS-taudin kanssa. Sparrasimme toisiamme.”

Aurallinen migreeni epikriisiin merkitty aivoinfarktin syy

”Kovasta paikasta ei selvitä nössöilyllä. Töitä pitää tehdä, mutta sillä on valtava voima, kun toinen valaa uskoa.

Epikriisissäni lukee, että aurallinen migreenini aiheutti oletettavasti aivoinfarktin. Normaalisti aivoinfarkti osuu yhteen suoneen, mutta migreenissä se osuu aivorungolla moneen pieneen. En tarvinnut liuotushoitoa, mutta halvaus sattui osumaan juuri siihen toiminnalliseen puoleen.

Elin hurjan kiireistä elämää: olin radiossa ohjelmapäällikkönä, minulla oli kolme alle kouluikäistä lasta ja lisäksi näyttelin kuutena iltana viikossa. Tiesin koko ajan eläväni veitsen terällä. Olin typerä ja tiesin puskevani itseäni vain ojasta allikkoon. Lasteni isä oli jo varoittanut, että kohta jotain sattuu, ellen yhtään hidasta.

Aurallinen migreeni oireilee minulla aina klassisesti: näen sahalaitoja, tunnen pistelyä ja tuntuu kuin eläisin jossain kuplassa. Kaiken päälle tulee vielä valtava pääkipu. Kivut ovat olleet niin pahoja, että olen joskus purrut poskeni rikki. Pari kertaa olen myös lopettanut hengittämisen, koska hengitysäänet sattuvat.”

Kehoa pitää rakastaa ja kunnioittaa

”Nyt luennoin hyvinvoinnista komiikan keinoin. Muistutan ihmisiä, että omaa kehoa ja mieltä pitää rakastaa ja kunnioittaa. Uudet kengät voi ostaa, mutta kehoa ja mieltä ei.

Nykyään minulla on hyvä estolääkitys migreeniin, mutta olen aina vähän varpaillani, jos siitä huolimatta kohtaus tulee. Migreenini on stressiperäinen, joten kiinnitän huomiota siihen, että muistan syödä, juoda ja nukkua tarpeeksi.

Suuttumaan minua on enää vaikea saada! Elämä on liian lyhyt kiukutteluun. Kun käy näinkin lähellä kuolemaa, ei halua enää tuhlata aikaa. Haluan mennä ja tehdä asioita. Sisäinen pikkutyttöni on syntynyt taas eloon!”

Lue myös: Työuupumus ja massiivinen aivoinfarkti pysäyttivät – Tv-toimittaja Nicklas Wancke: ”Uupumus on saanut miettimään, miten paljon annan elämästäni työlle”

X