Kotiliesi: Bettina Sågbom-Ek joutui kohtaamaan kaksi elämänsä suurinta menetystä kuukauden sisällä
Bettina Sågbom-Ek, 55, eli elämänsä vaikeimman kevään, kun hänen miehensä ja äitinsä menehtyivät kumpikin tahoillaan syöpään.
Bettina viettää toista kesää ilman aviomiestään. ”Välillä tuntuu siltä kuin Tomasin kuolemasta olisi ikuisuus, ja toisinaan tuntuu, kuin se olisi ollut eilen.”
Bettina Sågbom-Ek kertoo Kotilieden haastattelussa uskovansa, että pahin vaihe on jo takana. Suru ottaa edelleen vallan, mutta vähitellen se muuttaa muotoaan kaipaukseksi.
”Ihmisille tapahtuu paljon pahempiakin asioita. Joku menettää kerralla koko perheensä – ja selviää siitäkin. Elämässä on niin paljon hauskoja juttuja ja rökälenaurua, ettei katkeruuteen kannata jäädä”, Sågbom-Ek sanoo.
Elämänsä vaikeimman vuoden jälkeen Sågbom-Ek haluaa keskittyä iloon, vaikkei se surua poistakkaan.
Kahden rakkaan rinnalla kulkeminen oli liikaa
Loppusyksystä 2019 Bettina Sågbom-Ekin puoliso Tomas Ek alkoi saada outoja oireita. Väsymys, kuume ja ruokahaluttomuus vaivasivat, kunnes tammikuussa Ek oli jo menettänyt niin paljon painoakin, että vaimo passitti hänet lääkäriin.
Tilanne oli alusta alkaen vakava. Syöpäkasvaimet löydettiin sekä keuhkoista että lisämunuaisesta. Kasvaimia ei voitu leikata heti ja koronapandemian vuoksi Ek vietti sairaalassa vain lyhyitä jaksoja.
Sågbom-Ek jättäytyi pois töistä hoitaakseen miestään, jonka kipuja oli tuskallista seurata vierestä.
Kaiken huolen keskellä Sågbom-Ekin 81-vuotias, syöpää sairastava äiti hiipui hitaasti pois hoitokodissa Pernajassa.
”Olisin halunnut olla molempien läheisteni luona, mutta koronavirustartuntaa piti vältellä kaikin keinoin.”
Kun äidin vointi huononi, Sågbom-Ek ajoi edestakaisin äitinsä ja miehensä välillä. Hän vuorotteli vierailuja lähipiirinsä kanssa: joku oli aina Tomas Ekin seurana ja joku äidin luona. Kahden rakkaan rinnalla kulkeminen oli liikaa yhdelle ihmiselle.
”Kokonaisuus oli kaoottinen ja absurdi. Välillä minusta tuntui kuin olisin ollut scifi-elokuvassa. Tuo kevät oli elämäni raskainta aikaa. Muistikuvani siitä eivät ole kovin selkeitä”, Sågbom-Ek sanoo.
Saattohoidosta ei puhuttu suoraan
Bettina Sågbom-Ekin äiti menehtyi huhtikuun alussa vuonna 2020. Sågbom-Ek laittoi myrskyn silmässä surunsa hyllylle.
”Järkeistin äidin kuoleman. Minun oli pakko pitää itseni kasassa, jotta pystyin tukemaan Tomasia. En antanut surun tulla lävitseni.”
Muutama päivä äidin kuoleman jälkeen Tomas Ek pääsi leikkaukseen. Laajalle levinnyt syöpä vaati suuren operaation, mutta Ek vaikutti toipuvan hyvin.
Viikkoa myöhemmin miehen kunto romahti. Vaimolle ei sanottu suoraan, että Tomas Ek oli nyt saattohoidossa.
”Tajusin nopeasti, että loppu on lähellä, kun minut ja poikani päästettiin yhtäkkiä vierailemaan sairaalassa koronatilanteesta huolimatta”, Sågbom-Ek kertoo.
Tomas Ek nukkui pois 2.5.2020.
Bettina Sågbom-Ek oli yllättynyt siitä, miten eleettömästi kaikki tapahtui. Viimeinen hengenveto, ja yhtäkkiä mies, joka vietti vielä puoli vuotta sitten aktiivista elämää, oli poissa.
”Luulin, että rakkaan menettäminen olisi dramaattisempaa ja suurieleisempää. Enemmänkin kuvailisin kokemusta mykistymisenä. En enää tiennyt, mitä sanoa tai tehdä. Olin kuin jähmettynyt paikoilleni.”
Selviytymiskeinona kiire
Selviytymistaistelu alkoi paperisodalla. Surun keskellä piti hoitaa valtaisa määrä asioita, kuten perunkirjoituksia ja vakuutusselvittelyjä. Sågbom-Ekin mieleen hiipii ajatus, kuinka yksin hän asioiden kanssa on.
Huolta aiheutti esimerkiksi asuntolaina, jonka lyhentäminen jäi nyt yksille harteille.
Bettina Sågbom-Ek koki itsensä kiireisenä pitämisen hyvänä tapana käsitellä surua. Itkeminen ei niinkään tuntunut luonnolliselta.
Puutarhanhoito, purjehtiminen, koirien kanssa lenkkeily ja arkiset askareet ovat minulle parasta surutyötä.”
Kun vaikeat tunteet vyöryvät päälle, Sågbom-Ekin on saatava ajatuksena muualle. Paras keino siihen on kepeät komediasarjat, kuten Frendit tai Frasier. Tutut vitsit antavat lohtua ja kohottavat mielialaa.
Vaikeinta surussa on ollut käsitellä kahta menetystä yhtä aikaa. Sågbom-Ek sulki äidin kuoleman pois mielestään selvitäkseen puolisonsa viimeisistä kuukausista, eikä suru ole vieläkään tullut esiin voimalla.
”Mieli on sellainen, että se suojelee ihmistä. Viime keväänä minulla oli yksinkertaisesti liikaa mietittävää. Yritin vain selvitä tunnista toiseen. Äidin kuoleman käsittely on minulla varmasti vielä edessä.”
Lue lisää Kotiliedestä! Bettina Sågbom-Ek kertoo myös suhtautumisestaan kuolemaan ja viesteihin tuonpuoleisesta. Lisäksi hän syventyy suhteeseen, joka oli, mutta ei ole enää. Miten perhe, harrastukset ja työ sopivat dramaattisesti muuttuneeseen eläään?