Blind Channel -yhtyeen Niko Vilhelm paljastaa, mistä laulaja itse unelmoi: ”Se on ainoa paikka, jossa voi sielua myöten rentoutua”

Niko Vilhelm kertoo, kuinka fanit reagoivat häneen kadulla. Hän kertoo myös unelmistaan ja siitä, kuinka rentoutuu.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Niko Vilhelmillä on selvät sävelet mitä tehdä sen jälkeen, kun bänditouhuista aika jättää.

Niko Vilhelm kertoo, kuinka fanit reagoivat häneen kadulla. Hän kertoo myös unelmistaan ja siitä, kuinka rentoutuu.
Teksti:
Jesse Raatikainen

Blind Channel -yhtyeen nokkamies, laulaja-lauluntekijä Niko Vilhelm, 28, kertoo olevansa yksityiselämässään hyvin erilainen persoona, kuin lavalla.

Tunnistetaanko Blind Channelin jäsenet jo kaduilla?

”Suomessa varsinkin, lähikaupassa käyminen on välillä haastavaa. Meidät on tunnistettu pari kertaa jopa Amerikassa, mikä tuntuu todella uskomattomalta. Siellä se vaatii enimmäkseen sen, että olemme porukalla liikenteessä. Kun kuusi jätkää on pukeutunut mustiin, niin jengi hoksaa.”

Minkälaisia reaktiot ovat olleet?

”Meidän kuuntelijamme ovat todella kohteliaita. Saatetaan pyytää kohteliaasti kuvaa tai nimmaria. Joskus ihmiset häkeltyvät ja saattavat purskahtaa itkuun, mennä jonkinlaiseen shokkiin siitä jännittävästä tilanteesta. Meistä on todella erikoista, että näkemisemme voi saada aikaan niin vahvoja tunteita.”

Blind Channel on lähtenyt juuri mittavalle Euroopan kiertueelle. © Joona Mäki

Imarteleeko se, vai onko se raskasta?

”Onhan se imartelevaakin, että musiikistamme tykätään niin paljon, että se aiheuttaa tunteita. Olemme sanoneetkin, että aina saa tulla pyytämään kuvaa tai nimmaria.

Toki on sellaisia hetkiä, että kuvataan vaikka ruokakaupassa salaa tai seurataan kotiin. Kerran rappukäytävässä asti on ollut ihmisiä pyytämässä yhteiskuvia. Silloin olen kieltäytynyt, koska en halua ihmisten ajattelevan, että oven taakse saa tulla hakemaan kuvaa. Jonkinlainen yksityisyys pitää säilyttää.

Opimme näistä koko ajan lisää. Fiilis oli mahtava ensimmäiset puoli vuotta, kun meidät tunnistettiin kadulla musiikin takia. Se on kuitenkin kääntynyt siihen, että nykyään saatan vältellä ostoskeskuksia tai julkisia paikkoja, jos ei sillä hetkellä halua, että joku tulisi pyytämään kuvaa.”

Pystytkö elämään normaalia elämää, käydä vaikka kavereiden kanssa kahvilla?

”Kyllä pystyn, olen yrittänyt taistella erakoitumista vastaan. Jos joku tulee pyytämään kuvaa, se on yleensä harmitonta. Kahteen vuoteen ei vaan ole kauheasti ollut aikaa käydä muualla kuin keikkabusseissa ja studiossa.”

Lue myös: Blind Channel lähti kiertueelleen ja keikoissa tahkotaan ennätystahtia – Solisti Niko Vilhelm: ”Päätimme, ettemme jää viisukuplayhtyeeksi”

Mistä unelmoit yksityiselämässä?

”Yksityiselämä ja bändi ovat välillä vaarallisen kietoutuneita yhteen. Olen joutunut opetella bändi-imagosta irrottautumista. On muutakin elämää, joka unohtuu niin helposti.

Olen pyrkinyt siihen, ettei kiikkustuolissa tarvitsisi miettiä, että vitsi, meistä olisi voinut tulla isoja, jos olisimme jaksaneet tehdä töitä. En halua katua mitään tekemättä jätettyä, vaan tehdä bändistä niin ison, kun siitä on mahdollista tulla. Haluan tietää, että teimme kaikkemme.

Haluan vielä jonakin päivänä olla julkaiseva kirjailija. Olen yhtyeemme sanoittaja ja kirjoittaminen on ollut pakopaikkani. Muutaman vuoden olen kirjoittanut tarinoita kirjamuotoon, jotka haluan ehdottomasti julkaista, kun minusta tuntuu, että ne ovat tarpeeksi hyviä. Keikkabussissa pitää tappaa aikaa, niin tulee kirjoitettua paljon.”

Kuinka rentoudut?

”Lappi on minulle tosi rakas paikka. Olen myös luvannut bändin pojille, että kun jonakin päivänä lyömme pillit pussiin, lähden Lappiin ja jään sinne. Se on ainoa paikka, jossa voi sielua myöten rentoutua. Tykkään käydä vaeltamassa tuntureilla, mahdollisimman kaukana ihmisistä.”

Oletko introvertti?

”Vähän. Bändiroolin perusteella vaikuttaisi, että olen kaikkea muuta. Olemme äänekkäitä ja lavalla yllyttäjiä, mutta minut tuntevat tietävät, että viihdyn yksin ja vietän paljon aikaa itsekseni ja omassa päässäni, mikä on ollut monelle minut vain bändin kautta tunteville vaikea uskoa.”

Ketkä ovat esikuviasi?

Linkin Park on pakko mainita. Se on syy miksi Blind Channel on olemassa. Linkin Parkin laulaja Chester Bennington on ääretön esikuva, kun taas biisinkirjoitus- ja musiikintekemisen puolella toinen vokalisti Mike Shinoda on suuri esikuva.

Ed Sheeran oli iso juttu joskus, tykkäsin, miten hän pystyi omana itsenään tekemään niin suuren uran. Se oli todella rohkaisevaa teini-ikäiselle, omaa artisti-identiteettiä hakevalle. Post Malone on tämänhetkinen suosikki. Hän tekee omaa juttuaan omana itsenään. Olen kaikkiruokainen musiikin suhteen.”

Niko Vilhelm kertoo, että Blind Channelilla on erilainen fanikunta Suomessa, kuin Euroopassa tai Yhdysvalloissa. © Sampo Korhonen

Lue myös: Blind Channel ei halua jäädä Euroviisu-yhtyeeksi – Niko Vilhelm: ”Päätimme, ettemme jää viisukuplayhtyeeksi”

X