Costello Hautamäki paljastaa: ”Popedalla oli viisi todella mustaa vuotta”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Muusikko Costello Hautamäki
”Into musiikin tekemiseen ja esittämiseen ei ole koskaan lopahtanut, vaikka huonoja vuosia on toki mahtunut.” Kuva: Sara Pihlaja
Muusikko Costello Hautamäki, 56, että Popeda on hänen mielestään nyt erittäin hyvä rokkibändi, eikä tiedä millä sitä saisi enää paremmaksi.

Popedan kitaristi Costello Hautamäki kertoo musiikista, matkailusta ja vähän avioliitostaankin.

Prätkäilijä palasi maanteille

”Olin aika kova prätkäilijä nuorempana. Lasten jälkeen siihen tuli 15 vuoden tauko, mutta pari vuotta sitten innostuin moottoripyöristä uudestaan. Keksin kaverini kanssa idean: ajoimme Via Baltican ja Euroopan läpi Pohjois-Italiaan, jossa kävimme pizzalla ja ajoimme takaisin. Reissuun meni parisen viikkoa.

Viime vuonna ajoin toista kuukautta Euroopassa. Popedan vanha rumpali vei rekkafirmansa kyydissä minun ja kaverini moottoripyörät Malagaan, jonne lensimme perässä. Sitten ajoimme Välimeren rantaa pitkin Portugalista Sloveniaan.

Ihmiset, etenkin vanhemmat herrasmiehet, tulevat usein juttelemaan kun näkevät Harley-Davidsonini. Se on Harrikan yksi hienoista puolista: se kiinnostaa ihmisiä ja herättää keskustelua.”

Näin pysyy avioliittokin kunnossa

”Tunnustan, että en noudata mitään erityistä ruokavaliota. 40 vuotta kun on istunut keikkabussissa, ei oikein ole voinut valikoida mitä syö. Kun miettii, millaista tarjonta huoltoasemilla oli 1980- ja 90-luvulla, kyllä sitä joutui syömään ihan mitä sai.

Onneksi minulla on rouva, joka pitää huolta terveellisestä ruoka­valiosta ja päivän vitamiineista. Hän lyö joka aamu nenäni eteen pienen vitamiineja täynnä olevan kupin, jonka vetelen kyselemättä.

Avioliittokin pysyy paremmin kunnossa kun en kyseenalaista mitään!”

”Esiintyminen on aina yhtä kutkuttavaa”

”Rakastan musiikin tekemistä ja sen livenä esittämistä. Esiintyminen on aina yhtä kutkuttavaa, mutta kymmenisen vuotta sitten iski rimakauhu, kun odottelin takahuoneessa vuoroani. Jännitti ja oli epävarma olo.

Keksin ajatuksen, että mitä jos järkkäri tulisi sanomaan, että ei minun tarvitsekaan esiintyä. Harmittaisiko minua? Tulin siihen tulokseen, että kyllä ja rankasti. Into musiikin tekemiseen ja esittämiseen ei ole koskaan lopahtanut, vaikka huonoja vuosia on toki mahtunut.

Popedan kanssa meillä oli viisi todella mustaa vuotta 2000-luvun alussa. Luotin silloinkin, että vaikeuksista selvitään ja nyt viimeiset seitsemän vuotta on ollut pelkkää nousua. Jos olisimme lyöneet hanskat tiskiin, emme olisi päässeet kokemaan suuria areenakeikkoja.”

Maailman paras Popedan kitaristi

”Julkaisin hiljattain pitkästä aikaa soolobiisin, Märkä betoni, ja lisää kappaleita on luvassa myöhemmin. Tulossa on muun muassa juuri 25 vuotta täyttäneen poikani Jimi Hautamäen tekemä kappale.

Treenaan kitaransoittoa ja laulua jatkuvasti. Minulla ei ole kilpailuviettiä ollenkaan, eikä minun tarvitse olla muusikkona maailman paras. Minulle riittää se, että olen itselleni riittävällä tasolla. Olen tällä hetkellä maailman paras Popedan kitaristi.

Popeda on tällä hetkellä mielestäni erittäin hyvä rokkibändi, enkä tiedä millä sitä saisi enää paremmaksi. 40 vuotta siihen meni.

Nyt bändi on sellainen kuin olen aina halunnut. Jotain on tehty oikein. Tiedän omat rajani, enkä ole ikinä piiskannut itseäni liiaksi. Ymmärrän myös, ettei kolmen minuutin rokkibiisi maailmoja muuta.”

Denguekuume vei puolet tukastakin

”Sairastuin neljä vuotta sitten Balilla denguekuumeeseen. Minulla ei ollut niin pahoja särkyjä kuin joillakin muilla, mutta tukka kyllä lähti puoliksi päästä.

Olin kyllä ihan poissa kuvioista. Kaikki voimat katosivat ja pystyin vain makaamaan sängyssä. Joka paikkaan koski. En kyennyt syömään mitään, koska ruokahalua ei ollut. Päinvastoin, kaikki meinasi tulla ylös.

Sitä oloa kesti kymmenen päivää, jonka jälkeen vasta voitiin sanoa oliko kyseessä dengue vai ei. Se on siitä vaarallinen tauti, että ihmisen verisuonisto varpaista aivoihin alkaa vuotaa.

Siihen ei ole parannuskeinoa, vaan siitä joko selviää tai sitten ei.

Ennustan, että palaan Balille viimeistään ensi talvena. Minulla on ollut Balilla muutaman vuoden ajan oma rokkibändi, Thunder Balls. Rokki on kansainvälinen kieli. Sanoja ei tarvita kun musiikki puhuu.

Bali on hyvä mesta, ihan erilainen kuin Thaimaa. Tykkään temppeleistä ja kun rouva lisäksi joogaa. Joogaan olen itse vähän liian levoton. Surffaaminen sen sijaan on minulle yksi voimalajeista. Siinä saa vedettyä itsensä ihan piippuun parissa tunnissa. Pelkäsin ennen vettä, mutta surffauksella olen päässyt siitä yli.”

Lue myös: Evakkojen lapsi Pelle Miljoona: ”Ilman historiaa me vaan leijutaan tässä höttöisessä ajassa”

X