Danny: ”En anna valtaa pelolle”
Sydäninfarkti ja pallolaajennus eivät saa Dannya jättämään keikkailua. Hän haluaa elää täysillä ja olla optimisti, vaikka oma isä kuoli sydäninfarktiin.
Lehmuskuja vie Lipsasten sukutilalle, Vanhalahden kartanolle. Siellä vietettiin Dannyn ja Liisa Seppälän häät vuonna 1972. Kuva: Kari Santala.
Danny kantaa kesähuvilansa pöytään muovisen työkalupakin.
”Tällainen laatikollinen romua tarvitaan päivittäishuoltoon”, hän myhäilee.
Pakin kyljessä on punainen risti. Sisällä on askelmittari, värkkejä verenpaineen ja insuliinin mittaukseen ja suuri sinikantinen ruutuvihko. Sinne laulaja merkitsee joka päivä mittaustulokset pulssista alkaen.
”Tulosten mukaan määrään itselleni eripituisia kävelylenkkejä.”
Harvinaisen pitkän uran tehnyt laulaja kuulosti vielä puhelimessa uupuneelta, mutta Rauman-kodissa on vastassa pirteä mies. Ei näy merkkiäkään siitä, että hän olisi pelästynyt saamaansa sydäninfarktia ja sitä seurannutta pallolaajennusta. Aivan kuin päivän päällimmäisenä harmina olisi vain ikävä vesisade.
Tämä mies ei heitä pyyhettä kehään.
Järki voitti
Infarkti tuli aivan yllättäen. Danny ei ollut huomannut mitään erityistä. Tai oli hän viime viikkoina tarvinnut aiempaa enemmän happea laulamiseen. Ei hän ajatellut, että sillä olisi mitään tekemistä sydämen kanssa.
Mennessään laivakeikalle yhdessä taustaryhmänsä D’Voicesin laulajien Katja Lukinin ja Varpu Virran kanssa Danny tunsi uupumusta.
”Katja sanoi, että olin tuhkanharmaa ja ehdotti, että lähdetään sairaalaan. Minä kielsin, ettei isoa miestä mihinkään sairaalaan viedä.”
Mutta järki voitti. Sairaalaan saavuttiin kello 23.45.
Kardiologi hälytettiin paikalle, ja leikkaussalijoukkue kerättiin kasaan. Dannylle tehtiin pallolaajennus 67-vuotiaana.
Elämä kulkee ohi
Ilkka Lipsanen eli Danny syntyi Porissa vuonna 1942. Kun hän oli seitsemän, vanhemmat erosivat. Isä lähti Brasiliaan, äiti Helsinkiin. Ilkka ja hänen veljensä Pekka jäivät isovanhempien ja tätien hoiviin.
”Se suurperhe oli äärettömän turvallinen.”
Isovanhemmille oli syntynyt 14 lasta, joista 12 oli hengissä. Perhe oli vauras, sillä Lipsasilla oli menestyvä tukkukauppa. Isoisä oli yksi Suomen varakkaimmista miehistä, mutta myös äärettömän nuuka. Isoisä osti 30-luvulla ison siivun Raumaa – kartanon, 26 saarta ja paljon merenrantaa – ja niin Raumasta tuli tärkeä osa Ilkka Lipsasen tarinaa.
Sitten onnellinen lapsuus loppui. Isä oli palannut takaisin Suomeen ja mennyt uusiin naimisiin. Pojat lähtivät äidin luokse Helsinkiin, kun Ilkka oli 10-vuotias.
”Se oli totaalinen elämänmuutos. Muutimme Pekan kanssa äidin 14 neliön yksiöön.”
Yhtäkkiä elämä oli yksinäistä ja köyhää.
”Muistan, miten seisoin Liisankadun ja Unioninkadun kulmassa porttikongissa yksin. Ajattelin, että elämä kulkee ohi ilman minua. Ei ollut kavereita. Silloin musiikista tuli kaveri.”
Rokkiherätys
Rock’n’roll oli tullut Suomeen. Isoäiti antoi pojille rahaa levyjen ostoon, ja Danny hankki 12-vuotiaana Pat Boonen ja Little Richardin levyt. Molemmissa oli sama kappale:
Tutti Frutti.
”Ne olivat aivan erilaisia tulkintoja. Se avasi silmät: saman laulun voi tulkita niin eri tavoin.”
Hieman myöhemmin Danny meni koulukavereiden bändiin. Se harjoitteli samalla treenikämpällä silloin nousussa olleen The Islandersin kanssa. Joulukuussa 1963 Danny pyydettiin siihen solistiksi. Samoihin aikoihin hän oli sovittanut kappaleen East Virginia ja tarjosi sitä levy-yhtiö Scandialle. Suomessa ei tuolloin levytetty englanniksi. Levy-yhtiön pomo taipui levytykseen yhdellä ehdolla: Dannyn piti myydä tekijänoikeudet.
”Sain 30 markkaa.”
Niukka korvaus ei harmita yhtään.
”Se oli ehto, että pääsin ovesta sisään. Olin jo kouluaikana päättänyt, että jos saan elämässäni edes yhden tilaisuuden, panen jalan oven väliin enkä anna periksi.”
East Virginiasta tuli hitti maaliskuussa 1964, ja Dannystä tuli tunnettu laulaja. Mutta lokakuussa edessä oli armeijaan meno. Danny pelkäsi sen katkaisevan uransa nousukiidon. Levy-yhtiöstä sanottiin, että jos haluat jatkaa uraasi, pitää laulaa suomeksi.
”Niin levytin kappaleen Kauan.”
Dannyllä oli 60-luvulla 60 kappaletta Suomen hittilistalla. Silti mielessä oli koko ajan pelko.
”Ajattelin aina, että Luoja ei voi lähettää enempää säteitä, että saisin lisää menestystä.”
Pythonit kaulassa
Aika pian ura jakautui kahdelle raiteelle. ”Levyllä lauloin Vähän ennen kyyneleitä ja keikoilla Satisfactionia.”
Danny oli tutustunut Jyrki Hämäläiseen, joka toi vastapainoa levy-yhtiön vaatimalle softille popmusiikille.
”Jyrki oli suuri henkinen tuki. Hän auttoi minua hakemaan uusia juttuja.”
Jyrki oli takapiruna Danny-show’n synnyllekin. He halusivat tehdä suureellisia, teatterinomaisia spektaakkeleja, joissa suomalaiselle nuorisolle tuotaisiin uusimmat trendi- ja musiikkivirtaukset maailmalta.
”Kun Danny-show tuli paikkakunnalle, nuoriso sai täyden annoksen ajankohtaisia nuorisoilmiöitä.”
Siihen aikaan tv:ssä ja radiossa esitettiin vain vähän nuorisomusiikkia. Niinpä Danny kokee olleensa viestintuoja nuorisolle, silta kansainvälisyyteen.
Danny-show’sta tuli legendaarinen. Yhä muistetaan, miten Dannyllä oli 40 vuotta sitten keikoilla mukana kaksi seitsemänmetristä tiikeripythonia, Elvis ja Urkki. Käärmeitä piti ruokkia elävillä kaneilla. Kesällä suomujen väliin meni muurahaisia, ja käärmeistä tuli äksyjä.
”Kylvetimme Elvistä ja Urkkia joskus hotellin kylpyammeessa.”
Irmeli Sariola opetti Dannylle käärmeen käsittelyä.
”Minun piti suggeroida itseni ajattelemaan, että olen käärmeen kotipuu. En saanut pelätä, sillä eläimet vaistoavat sen ja saattavat hyökätä. Sitten ovi aukaistiin ja Elvis lipui minua kohti kieltä lipoen, pää noin kaksi metriä koholla. Se laski päänsä rinnalleni ja nousi rintakehää pitkin ja kaulan ympäri. Kun sen häntä irtosi maasta, putosi koko 70 kilon paino niskaani. Käärmeen häntä piti pitää mahdollisimman suorana ja irti reidestä, ettei se saa voimaa nykäisyyn; silloin siitä tulee vaarallinen.”
Kun python kieputtaa keskivartalonsa kerälle, se saa voimaa tempaista ja räjäyttää uhrinsa sydämen.
Mutta sydän sai vielä silloin jäädä rauhaan.
Laulajasta liikemieheksi
Danny nautti show’n tekemisestä alusta alkaen. Hän halusi jatkaa, mutta keikanjärjestäjä Tappi Suojanen kieltäytyi: ei tullut kuulemma tarpeeksi rahaa. Kävi ilmi, että kiertueen johtaja oli vienyt rahat.
Saadakseen jatkaa Danny perusti oman yrityksen, D-tuotannon. Hän halusi hoitaa artistiensa veroasiat ja vakuutukset oikein. Se oli siihen aikaan tavatonta. Pian Dannyn talliin oli tungosta.
”Olin 26-vuotiaana toimitusjohtaja, jonka yritys myi esimerkiksi Olavi Virtaa, Tauno Paloa ja Ansa Ikosta.”
Kuriositeettina Danny mainitsee, että oli vuosia ohjelmatoimistojen työnantajayhdistyksen varapuheenjohtaja. Paljon myöhemmin hänestä tuli Solo ry:n puheenjohtaja.
”Olen siis ollut sekä alan työnantaja- että työntekijäyhdistysten puheenjohtajahommissa.”
Millä eväillä nuori poppari oppi liikemieheksi?
Danny kertoo opiskelleensa seitsemän vuotta markkinointia ja taloutta keikka-auton takapenkillä.
”Ehkä tärkein opettajani oli kuitenkin Liisa Lipsanen. Hänhän oli valmis ekonomi.”
Seppälän klaani
Tulevan vaimonsa Liisa Seppälän Danny tapasi vuonna 1968 työn yhteydessä. Seppälän klaani hurmasi hänet.
”He olivat italialaistyyppinen perhe, joka piti toistensa puolta. Minulla ei ollut sellaista. Heillä oli valtavasti keskinäistä välittämistä. Asiat puhuttiin loppuun saakka. Arvostan sitä. Se oli oikea unelmadynastia, vaikka olihan siinäkin draamaa, esimerkiksi silloin kun Liisan veli Hannu luopui elämästä.”
Hannusta tuli Dannylle tärkeä ystävä ja Liisasta vaimo. Avioliitto solmittiin vuonna 1972. Perheeseen syntyi kolme lasta, Turo (1972), Heidi (1976) ja Juha (1977).
Seppälöillä oli kiihkeä laajentumisvaihe, ja kouvolalaisesta vaatefirmasta tuli pian valtakunnallinen.
”Sillä oli oma hintansa. Liisa matkusti 150 päivää vuodesta. Minulla oli samanlainen matkatyö. Hiljalleen tiemme erkanivat.”
Avioeroon päädyttiin 2005. Vaatealan jättänyt Liisa Lipsanen halusi saada Ruotsissa sijaitsevan Mauritzbergin linnan toimimaan hotellina. Hän halusi muuttaa Ruotsiin.
”Kumpikin lähti omaa tietään. Liisa joutui kärsimään paljon suhteestani Armiin. Ajattelin, että oli parempi, etteivät tekemiseni voi enää vaurioittaa Liisaa ja lapsia.”
Kaikesta koetusta huolimatta välit ovat säilyneet hyvinä. Tänäkin kesänä on tarkoitus kyläillä puolin ja toisin.
Kotinsa seinälle Danny on koonnut sukupuun. Siihen hän on kirjoittanut ajatuksen: ”Ihmissuhteemme ovat kuin puu. Kuin vanha mänty, jonka kuivat alaoksat karsiutuvat vuosien myötä pois. Monet ihmissuhteet syntyvät elämän varrella juuri sen hetken tarpeeseen. Ei niitä kaikkia voi pitää elävänä lopun ikää, mutta yrittää toki saa, ja pitää.”
Armin kanssa
Armi Aavikko tuli Danny-show’hun tuoreena Miss Suomena vuonna 1977. Oli tarkoitus tehdä 50 yhteistä keikkaa, joilla haettaisiin uutta Miss Suomea.
Armi halusi tehdä muutakin kuin juontaa. Siitä lähti ajatus laulamisesta. Loppu on historiaa. Tahdon olla sulle hyvin hellä oli vuosikymmenen tapaus. Suosio oli valtava. Niin yhteistyö jatkui, ja syveni.
”Kun olimme tehneet toista vuotta yhdessä työtä, meille alkoi syntyä ihmissuhde.”
Danny eli kaksoiselämää.
”Ei se ollut helppoa. Seppälän klaani oli niin ylivertaisen lahjakasta. Tunsin, etten ollut oikein hyödyllinen heille. Armille olin tarpeellinen.”
Danny uskoo, että jokaiselle on tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi.
”Minulle se on välttämätöntä.”
Suhde jatkui vuoteen 1992, mutta vielä senkin jälkeen tehtiin yhdessä show’ta vuoteen 1995 asti.
Danny näyttää kuvan Armista vuodelta 1995. Kuvan Armi on kaunis ja huoliteltu.
”Olen joskus näyttänyt kyselijöille tämän kuvan ihan sen takia, että näkevät, miten hyvässä iskussa Armi oli silloin.”
Dannya on syyllistetty Armin kohtalosta: alkoholisoitumisesta ja ennenaikaisesta kuolemasta.
”Olen hyvin pahoillani hänen kohtalostaan, mutta ne ratkaisut eivät ole olleet minun. En jaksa enää vatkata tätä. Haluan vain sanoa: kun meidän tiemme erosivat, Armi oli vielä hyvässä kuosissa ja hallitsi elämäänsä.”
Kolme varjoa
Yhtä kaikki, Armista jäi varjo Dannyn uralle. Se ei ollut ainoa varjo. Alussa häntä pidettiin ”rikkaan Lipsasen jälkeläisenä”.
”Isäni suku oli rikasta, mutta minä en.”
Toinen varjo lankesi, kun Danny ”meni naimisiin miljonäärin kanssa”.
”Sanottiin, että teen työtä vain huvikseni. Ja se kolmas varjo oli sitten Armi. Suhde herätti sekä ihastusta että paheksuntaa.”
Varjoista huolimatta Dannyn ura on kestänyt 46 vuotta. Eläkkeelle hän ei ole koskaan halunnut. Nytkin pää on täynnä suunnitelmia ja unelmia uusista projekteista.
Eikö infarkti hiljennä Dannyn vauhtia?
Ei siltä näytä. Jos lääkäri antaa luvan, hän nousee Kauhavan ilmasotakoulun lavalle juhannusaattona.
Elävä legenda kaivaa esille lehtiön. Hän lukee ääneen pohdintojaan.
”Elämä näyttää nyt toisenlaista. Se antoi uuden mahdollisuuden. Koen tämän hetken varoitushuutona, punaisena valona elämän ja kuoleman risteyksessä, sireeninhuutona elämän ambulanssissa.”
Tunnevaltaisten lauseiden jälkeen Danny alkaa luennoida sydämen verisuonista ja rasvan kovettumisesta kuin lääkäri.
Isän lähtö
Dannyn isä kuoli vuonna 1978 sydäninfarktiin.
”Se oli hänen kolmas infarktinsa. Muistan, miten äitipuoli kertoi toisen infarktin jälkeen, että hän aina heräilee yöllä ja kokeilee, onko Pentti vielä lämmin.”
Dannyn mielestä isä eli hyvän, täyden elämän. Hän kuolikin itselleen rakkaan Rauman pursiseuran juhlissa.
”Isä lyyhistyi kesken oman juhlapuheensa. Siihen jäi.”
Isän kohtalo on ollut mielessä, sillä Dannyn sydänvaiva on selkeästi perinnöllinen.
”Tiesin, että meillä on sitä suvussa, mutta en ole koskaan huolestunut siitä. Olen elänyt terveellisesti enkä ole hirveästi ryypännyt.”
Eikä hän aio elää huolen painamana nytkään.
”Ei ole syytä huolestua. Eihän sillä voita mitään.”
Eikö olisi vain inhimillistä pelätä?
”En pelkää kuolemaa. Jos sille antaisi vallan, en olisi enää optimisti enkä myönteinen. En anna valtaa epäluulolle ja pelolle. Haluan elää kuin kunnon purjehtija, kulkea kohti vastatuulta ja tuntea tuulen voiman.”
Vesisade on tauonnut, ja Danny sytyttää kauko-ohjaimellaan ulkotakat kuvauksia varten. Tänne kauniiseen Rauman-kotiinsa hän suunnittelee nyt juhlia ystävilleen, vähän kuin pieniä rockfestareita omalle hiekkarannalleen. Onhan kiitosjuhlan aika.
Dannylle tehtiin pallolaajennus 67-vuotiaana. Seura teki jutun juhannustuplaan 25–26/2010.