Diandra Flores hahmottaa maailman eri tavalla kuin moni muu: ”Synestesia on auttanut urallani”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Laulaja Diandra Flores on ollut synesteetikko koko elämänsä. Lapsena hän näki kuumeen ahdistavana oranssina värinä.
Laulaja Diandra Flores on ollut synesteetikko koko elämänsä. Lapsena hän näki kuumeen ahdistavana oranssina värinä. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Väreinä näkeminen on luultavasti tukenut huomattavan paljon muistia, laulaja sanoo.

Tämä se on! Täydellisesti kappaleeni värinen mekko!

Näin ajattelee Diandra Flores Idols-ohjelman kulisseissa ennen illan esitystä vuonna 2012.

Stylisti on tuonut toinen toistaan ihanampia iltapukuja Idols-kokelaalle sovitettaviksi. Diandralle valinta on helppo.

Hän poimii päällensä hennon vaaleansinisen tyllihelmaisen mekon. Väri on Diandran mielestä täsmälleen sama kuin hänen Listen-niminen kilpailukappaleensa.

Beyonce on esittänyt kappaletta viininpunaisessa mekossa. Minusta se ei käy ollenkaan päinsä, sillä synestesian takia minun päässäni hänen hameensa väri riitelee kappaleen hennon sinisen sävyn kanssa”, Diandra kuvailee tunnelmiaan viisi vuotta myöhemmin.

Jonkun mielestä ajatus saattaa kuulostaa hassulta, mutta Diandralle se on looginen. Diandra on synesteetikko. Hän aistii maailman eri tavalla kuin suurin osa ihmisistä.

Synestesia määritellään neurologiseksi aistien sekoittumiseksi. Jokin aistiärsyke aiheuttaa synesteetikolle toisen aistin alueelle kuuluvan tuntemuksen.

Diandra on lapsesta lähtien nähnyt kuulemansa sanat ja äänet erilaisina väreinä ja muotoina. S-kirjain on hänelle keltainen, ja numero kolme on väriltään vihreä.

”Värit ovat olleet samat niin pitkään kuin muistan. Synesteetikkojen välillä värit voivat vaihdella. Jos minulle jokin kirjain on ilmiselvästi punainen, toiselle se voi olla violetti.”

Oranssia kuumetta

Kahdeksanvuotiaana Diandra valitteli äidilleen oranssia oloa vatsassa. Mahaan sattui. Vielä vahvemmin oranssi olo tuli silloin, kun Diandralle nousi kuume.

”Muistan edelleen sen puistattavan tunteen. Minua paleli ja vedin peittoa korvilleni. Samaan aikaan näin, kuinka vaaleanpunaiseen taittuva oranssi massa ryöppysi päälleni. Se teki spiraalimaisia kuvioita ja kiehui kuin valtava pata. Tunsin suussani inhottavia oransseja muotoja.”

Synestesia vaikutti myös pienen tytön leikkeihin. Kun Diandra leikki siskonsa kanssa Barbieilla, hänen ajastaan suurin osa kului nimien keksimiseen. Jos sisko ehdotti nuken nimeksi Matildaa, Diandralle tämä ei sopinut. Matilda oli Diandran mielestä väärän värinen nimi vaaleahiuksiselle ja siniseen mekkoon sonnustautuneelle Barbielle.

Oranssia väriä kammoavan tytön vanhemmat alkoivat hankkia tietoa lapsen käytöksestä. He ymmärsivät pian, että kyse on synestesiasta.

”Muistan, että äitini tulosti minulle paksun väitöskirjan, joka käsitteli synestesiaa. Kahdeksanvuotiasta tyttöä paperipumaska ei kiinnostanut. En pitänyt ominaisuuttani mitenkään erityisenä.”

Nykyään asia on toisin. Tutkimusten mukaan moni synesteetikko menettää kykynsä nähdä asioita väreinä jo lapsuudessa. Diandra toivoo, että kyky säilyisi hänellä koko elämän ajan.

”Olen vasta aikuisena tajunnut, kuinka paljon hyötyä synestesiasta on minulle ollut. Se on auttanut muun muassa musiikkiurallani.”

Tukea muistille

Synestesia on Diandralle paljon muutakin kuin kykyä löytää laulun värinen esiintymisleninki. Diandra on tottunut painamaan asiat mieleen värien avulla.

”Koulutehtäviä tehdessä opettelin tarkoituksella muistamaan uusien asioiden värin tai muodon. Jos kokeessa en muistanut vaikkapa muinaisen faaraon nimeä, aloin miettiä, minkä väriseltä ja muotoiselta faaraon nimi näytti. Mieleeni tuli ehkä aluksi muutama kirjain. Kirjaimia ja värejä yhdistelemällä muistin pian koko nimen.”

Diandra Flores oppii synestesian avulla helposti asioita ulkoa.

Diandra oppii synestesian avulla helposti asioita ulkoa. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Samaa metodia Diandra on käyttänyt musiikkiopinnoissaan. Hän aloitti viulunsoiton 5-vuotiaana. Viulunsoitonopettaja oivalsi nopeasti nuoren oppilaansa poikkeuksellisen kyvyn.

”Synestesia auttoi minua erityisesti musiikin tulkinnassa. En viisivuotiaana osannut ajatella kaikkia Mozartin säveltämän kappaleen nyansseja. Kun opettajani pyysi minua soittamaan niitä värejä, joita näen, musiikintulkintani parani huikeasti.”

Synestesian kyky auttoi Diandraa myös oppimaan nopeasti ulkoa yli 30-sivuisia viulukappaleita ja myöhemmin yli satasivuisia musikaalien käsikirjoituksia.

”Väreinä näkeminen on luultavasti tukenut huomattavan paljon muistiani. Opin vaivatta asioita ulkoa.”

Kun Diandra kuulee musiikkia, hän alkaa välittömästi nähdä erilaisia värejä ja muotoja. Värit tanssivat ilmassa kuin revontulet taivaalla. Kaikkein selkeimmin värit näkyvät klassista musiikkia kuunnellessa, jolloin aistit eivät harhaile kappaleiden sanoissa. Diandra näkee värit riippumatta siitä, ovatko hänen silmänsä auki vai kiinni. Silmien sulkeminen voimistaa kokemusta.

Monet kappaleet ovat hänelle tietyn värisiä. Kirkan Varrella virran on vaaleanvihreä, Antti Tuiskun Keinutaan tummanpunainen ja Kaija Koon Tinakenkätyttö tumma, lähes musta. Diandra ei voi päättää, miltä mikäkin kappale tai kirjain näyttää.

”Jos voisin valita, oma nimeni olisi tietysti vaaleanpunainen. Mutta Diandra ei ole ollenkaan hempeä väri, vaan tummanpuhuva. Värit ovat minulle absoluuttisia kuten numerot matematiikassa.”

Värien liike

Ajattele puisia erivärisiä kirjaimia, joilla kirjoitetaan piltin nimi lastenhuoneen oveen. Diandra ei näe kirjaimia tällä tavalla.

”Kirjaimet näyttäytyvät minulle enemminkin vesiväreillä maalatuilta. A-kirjain on vaalea, muttei vitivalkoinen, ja e-kirjaimessa tummansininen taittuu vihreään. Kirjaimet ikään kuin liukuvat väristä toiseen sanan sisällä.”

Diandralle sanan väri riippuu sitä dominoivista kirjaimista. Mimmi-nimi on punainen monen m-kirjaimen takia. Sini-nimi näyttää keltaiselta, koska se alkaa keltaisella ässällä.

Kun Diandralta kysyy, missä kohtaa kirjainta värit näkyvät, hän joutuu hetken miettimään.

”Jos katson mustalla kirjoitettua lehtiotsikkoa, näen kyllä, että teksti on mustaa. Värit näkyvät minulle mustan tekstin alaosassa. Jokainen kirjain hohtaa omaa väriään”, Diandra selittää.

Hyödyn lisäksi synestesia tuo Diandralle iloa. Lentokoneessa hän viihdyttää itseään vaihtamalla puhelimensa applikaatiolla eri kappaleiden sävellajeja. Silloin myös kappaleiden värit ja muodot muuttuvat.

”Tämä voi kuulostaa vähän hullulta, mutta viihdyn pitkiä aikoja kuunnellen musiikkia silmät kiinni ja katsellen värien liikettä. Se on kuin kaunis, juoneton elokuva, joka alkaa näkyä päässäni heti, kun kuulen musiikkia.”

Diandra tykkää myös googlata netistä nimiä, koska ne ovat niin kauniin värisiä.

”Saatan sommitella nimiä peräkkäin ja katsoa, miltä ne näyttävät. Jos saan joskus lapsen, minulle on tärkeää, että hänen nimensä sointuvat myös värien puolesta kauniisti yhteen.”

Kivun lievitystä

Nykyään kuume ei enää kiedo Diandraa oranssiin viittaansa, kuten lapsena. Kivut kyllä edelleen näkyvät hänelle väreinä. Olkapään jomotus saattaa olla vihreää. Diandra on oppinut lievittämään kipuja ajatuksen voimalla.

”Ajattelen kipeän kohdan päälle jotain toista väriä. En tiedä, onko kyse vain uskomuksesta, mutta tällä konstilla kipuni hieman hellittää.”

Diandra ei keksi lapsuuden ahdistavan kuumekokemuksen lisäksi juuri mitään muuta asiaa, jossa synestesiasta olisi ollut hänelle harmia.

”Siitä en tosin pitänyt, kun synestesiastani kirjoitettiin ensimmäisen kerran lehdissä ja ihmiset alkoivat kysellä asiasta. Jotkut luulivat, että kärsin sairaudesta. Kerroin synestesiasta, koska jostain oli levinnyt huhu, että minulla olisi absoluuttinen sävelkorva. En todellakaan ole mikään Sibelius, vaan asia sekoitettiin synestesiaan”, Diandra sanoo ja naurahtaa.

Hän korostaa, ettei synestesia ole sairaus eikä yliluonnollinen kyky.

”Kirjaimet, numerot ja melodiat vain aiheuttavat päässäni kuvan tietystä väristä johtuen ilmeisesti hermoverkkojeni rakenteesta.”

Miltä maailma näyttäisi, jos sitä ei hahmottaisi värien kautta? Sitä Diandra aina välillä miettii.

”Jos satuttaisin vaikka pääni pahasti, voihan olla, että kyky katoaisi. Tuntuisi varmaan oudolta, kun yksi iso ulottuvuus puuttuisi elämästä. En tiedä, olisinko esimerkiksi silloin enää niin kiinnostunut musiikista kuin nykyään.”

Diandran kaikki suurimmat haaveet liittyvät tällä hetkellä musiikkiuraan. Hän rakastaa tulkita yleisön edessä kappaleita ja heittäytyä tunnelmasta toiseen.

”Yleensä keikoilla en ehdi juuri katsella värejä. Jotkut kappaleet ovat kuitenkin niin voimakkaan värisiä, että alan väkisin nähdä silmieni edessä liikettä ja muotoja.”

”Oikein odotan, kun keikallani tulee Liukuovia-kappaleeni. Se vie minut siniseen hetkeen.”

 

Juttu on julkaistu Kotilääkärissä 10 /2017.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X