Laulaja Eini ei ole menettänyt uskoa ihmisyyteen – vaikka elämä on koetellut ankarastikin: ”Kokemani on tehnyt minusta todella vahvan”

Yli 40 vuotta keikkaillut Eini on säilyttänyt uskon ihmisten hyvyyteen. Vaikka elämä on koetellut joskus ankarastikin, Eini uskoo koettelemusten vahvistaneen häntä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Eini otti elämänsä ohjat haltuun nelikymppisenä. Hän uskalsi kieltäytyä töistä, jotka eivät tuntuneet omilta ja lakkasi vähättelemästä itseään. ”Se oli riemukasta.”

Yli 40 vuotta keikkaillut Eini on säilyttänyt uskon ihmisten hyvyyteen. Vaikka elämä on koetellut joskus ankarastikin, Eini uskoo koettelemusten vahvistaneen häntä.
Teksti: Pirjo Kemppinen

Sen piti olla vain harmitonta huvia. Eini ei nimittäin uskonut, että selvännäkijä pystyisi kertomaan hänelle mitään todellista.

Hän yllättyi.

”Näen sotapukuisen miehen. Jätä tämä suhde, sillä se ei ole sinulle hyväksi.”

Eini oli 20-vuotias ja seurusteli silloin armeijan harmaissa olevan kaverin kanssa.

Selvännäkijä jatkoi:

”Tulet saamaan kaksi lasta, tytön ja pojan, joilla on suuri ikäero. Näen elämässäsi myös paljon laastareita.”

Eini, 58, myöntää nyt, että sanoista paljon on käynyt toteen.

”Olen saanut elää hyvän, mutta en helppoa elämää. Minua on koeteltu, mutta se on tehnyt minusta vahvan ja elämää tuntevan ihmisen.”

Rakkauden ja sylin kaipuu lapsuudessa

Lapsuuskoti oli maatalo Tornionjokilaaksossa, Pellon Orajärven kylässä. Töitä tehtiin paljon, liikaakin. Äidin sydän oireili ja hän sai sydän- ja verisuonisairauteen lääkityksen jo ennen Einin syntymää.

”Pelko äidin menettämisestä oli aina vahvasti läsnä. Hän sairasti paljon.”

Äiti oli kuitenkin läheinen. Eini ei ikinä epäillyt, etteivät vanhemmat olisi välittäneet hänestä. Kahdeksasta lapsesta toiseksi nuorimpana hän sai huomiota enemmän kuin vanhimmat sisarukset, jotka jopa teitittelivät vanhempiaan.

Silti jotain jäi puuttumaan.

”Muistan, ettei vanhemmilla ollut aikaa pitää sylissä. Sen vuoksi minulla on ollut aina rakkauden ja sylin kaipuu. Olisin tarvinnut paijauksia ja läheisyyttä enemmän kuin sain.”

Jälkeenpäin lapsuus tuntuu kahtia jakaantuneelta.

”Ensin oli aika, jolloin leikin nukeilla ja kirmasin vapaana pelloilla.”

Se päättyi 9-vuotiaana. Sen jälkeen oli aika osallistua töihin, pestä ja syöttää vasikoita, viedä karjaa laitumella ja pestä pyykkiä. Lakanat keitettiin valkoisiksi kiehuvassa vedessä saunan padassa, josta ne nostettiin pois tulikuumina kepeillä, virutettiin huuhdevedessä ja vietiin kuivumaan.

Kuumina kesäpäivinä Eini olisi mieluummin mennyt uimaan kylän muiden lasten tavoin kuin seisonut höyryävän padan äärellä. Nyt hän on myös kiitollinen saamastaan opista.

”En ainakaan pelkää työtä.”

Ei leikkiminen kokonaan loppunut. Eini ehti edelleen hoitaa serkkunsa Katri Helenaksi nimeämää nukkea. Joskus hän innostui myös laulamaan vinttikamarissa vispilä mikrofonina.

”Mutta koskaan en haaveillut laulajan urasta.”

Se tuli vahingossa.

Laulaja Eini

Einin debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1978. Samana kesänä hän lauloi Tapani Kansan kiertueen vierailevana tähtenä. ”Vielä silloinkin ajattelin, että tämä kestää vain hetken.” Fred Ohert / Skoy

”Seurasin elämääni kuin vierestä enkä ollut siinä itse läsnä”

Kun kitaristina ja laulajana toiminut veli menetti äänensä, 14-vuotias Eini lupasi tuurata häntä neljän biisin verran, mutta pesti bändin solistina jatkui 1,5 vuotta. Eräällä keikalla Ylläksellä istui kuulijoiden joukossa levy-yhtiö Finnlevyä luotsanneen Toivo Kärjen tuttava. Hän kehotti Einiä lähettämään demonauhan Kärjelle.

Sitä seurasivat koelaulu, levytyssopimus ja muutto Helsinkiin. Varsinainen läpilyönti oli käännöshitti Yes sir, alkaa polttaa, jonka Eini levytti vuonna 1977. Hän oli 17-vuotias.

”Vielä kauan sen jälkeenkin ajattelin, että levylaulajan ura kestää hetken, sen jälkeen opiskelen ammatin ja perustan perheen.”

Omaa työtä ei osannut arvostaa, koska sen oli saanut tavoittelematta, luonnonlahjoilla.

”Seurasin elämääni kuin vierestä enkä ollut siinä itse läsnä. Tein, mitä käskettiin ja menin, minne ohjattiin.”

Ensimmäistä hittiä seurasivat muun muassa Xanadu, Kesä ja yö sekä Vie, vie, vie. Suomi tanssi Einin ja diskomusiikin tahdissa 80-luvun puoliväliin asti. Sitten huuma hiipui.

1990-luvun Eini jättäisi väliin, jos voisi.

”Alkoi lama ja synkistelyvaihe, jolloin laulettiin viikonloppuisistä. Se vuosikymmen oli pelkkää melankoliaa eikä sopinut minulle.”

Laulaja Eini

Vuonna 1979 Einin paikka musiikkimaailmassa oli jo vakiintunut. Hän myös osti ensimmäisen oman keikkabussinsa. ”Tulevaisuuteni taitaakin olla levylaulajana”, hän arveli. Fred Ohert / kuva-arkisto

Tuli myös tangobuumi. Tanssilavojen suosikkeja olivat tangokuninkaalliset sekä Topi Sorsakoski ja Agents. Einikin siirtyi perinteisen tanssimusiikin pariin ja vaihtoi paljetit jakkupukuihin.

”Olin hiljainen puurtaja, kakkossolisti, joka teki keikkoja tappavan tasaiseen tahtiin.”

Käänne tapahtui, kun Eini täytti 40 vuotta. Siihen tarvittiin kaksi tekijää. Yleisö alkoi toivoa, että Eini laulaisi omia, vanhoja hittejään. Toiseksi Eini uskalsi ensimmäisen kerran sanoa ei. Hänet haluttiin laulamaan paikkaan, joka tuntui täysin väärältä.

”Kieltäydyin, vaikka pelkäsin, että työt loppuvat.”

Kävikin päinvastoin.

”Herätin henkiin oikean, alkuperäisen Einin ja palasin diskomusiikin pariin. Jengi meni ihan sekaisin. Ja mitä enemmän lauloin omia hittejä, sitä suoremmassa lavalla seisoin.”
Jokin aikaa sitten Einin pojalta kysyttiin, onko hänen äitinsä iskelmälaulaja. Vieressä ollut kaveri vastasi hänen puolestaan:

”V-tut se mikään iskelmälaulaja on, se on Suomen kovin diskokuningatar.”

Ja sitä Eini edelleen on.

Einin, Dannyn, Tapani Kansan, Vicky Rostin ja Frederikin yhteinen Finnhits-konsertti

Einin, Dannyn, Tapani Kansan, Vicky Rostin ja Frederikin yhteinen Finnhits-konsertti Isojano-tapahtumassa elokuussa 2012. Pekka Mustonen / Kuvaryhmä / Skoy

Rakkaus löytyi – Frederik löi vetoa, ettei liitto kestä vuottakaan

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Eini oli esiintymässä vuonna 1988 Lapualla hotellissa, jonka ravintolan hovimestarin olemus vastasi unelmaa: Tapio Rautavaaran ulkonäkö, miehekäs, raamikas, suoraselkäinen…

”Eikä hän ollut moksiskaan minusta.”

Niinpä Eini viikon kuluttua keikkamatkalla Seinäjoella soitti samaiseen hotelliin ja pyysi hovimestaria puhelimeen. Vasta silloin hän kuuli, että miehen nimi on Lars Pajumäki.

Illan päätteeksi Eini nukkui Lasseksi kutsumansa miehen kainalossa ja itki.

”Siinä oli niin hyvä olla.”

Viiden kuukauden kuluttua, heinäkuussa 1988 vietettiin häitä. Vieraana ollut laulaja Frederik löi vetoa, ettei liitto kestä vuottakaan. Sen sijaan Einillä ei ollut epäilyksiä.

”Alusta asti näin meidän syöttävän lintuja ja kulkevan yhdessä vanhoinakin.”

Einin ja Lassen tytär Ida, 28, vihittiin kesäkuun lopulla. Puhuessaan morsiusparille Lasse kehotti:

”Tehkää yhdessä asioita ja kunnioittakaa toisianne.”

Se on ollut Einin ja Lassenkin jo 31 vuotta jatkuneen avioliiton ohjenuora alusta asti.
Liekö lapsuuden perua, mutta Eini on ollut aina liian kiltti ja halunnut miellyttää kaikkia.

”Siskot sanoivat minua saippuakuplaksi, josta ei saa otetta. En koskaan sanonut omaa mielipidettä. Aina myöntelin ja olin samaa mieltä tai hiljaa siinä pelossa, että joku suuttuisi tai pahottaisi mielensä.”

Lassen kannustaessa Einin itsetunto on karttunut.

”Minun jahkailu ja hänen määrätietoisuutensa ottivat monesti yhteen, kun en osannut kertoa, mitä haluan. Sano suoraan äläkä kiertele, hän ohjeisti. Hän on myös tukenut sitä, minkälainen olen ja haluan olla.”

Eini ja Lars Pajumäki

Eini ja Lars Pajumäki vihittiin 30.7.1988. Juha Reunanen / Skoy

Äitiys mullisti elämän

Tyttären syntymä vuonna 1990 mullisti Einin elämän. Hänestä tuli emo, joka oli valmis tekemään mitä tahansa omaansa suojellakseen. Lapsi toi mukanaan myös ennen kokemattomat kauhut.

”Namusetien pelossa menin tytärtä vastaan koulusta, kunnes hän reilut 10-vuotiaana ei enää sallinut sitä.”

Eini kutsui mielellään kotiinsa myös tyttären ystävät.

”Paistoin heille lettuja ja voisilmäpullia. Olin onnellinen tietäessäni, missä lapset ovat, turvassa.”

Toinen raskaus päättyi keskenmenoon, kun sitä oli jatkunut reilun kolme kuukautta.

Sitten tuli toinen keskenmeno. Eini uskoi, ettei perheeseen syntyisi toista lasta.

”Kun vihdoin aloin odottaa kuopusta, pelkäsin koko raskauden ajan että se päättyy kesken.”

Nyt 20-vuotias Lauri muutti pois kotoa kesän alussa.

”Hän oli jo varmaan kurkkuaan myöten täynnä holhoamistani. Yrityksistäni huolimatta en voi itselleni mitään. Melkein syöttäisinkin häntä vielä, jos se sallittaisiin.”
Einiä naurattaa.

Haikeutta kuopuksen muutto ei aiheuta.

”Lasten kuuluu lähteä omilleen ja ottaa oma elämä haltuun.”

Eini riemuitsee uudesta elämänvaiheesta. Siihen kuuluu myös uusi koti, yksitasoinen omakotitalo, joka on sisustettu kahdelle aikuiselle.

”Kylpypyyhkeetkin asettelen kuin ne olisivat ihanassa kylpylässä.”
Tilaa on saman verran kuin edellisessä, joten lapsilla on omat huoneet vierailuja varten.

”Tuntuu ihanalta, kun poika käydessään haluaa halata. Sitä hän ei tehnyt kotona asuessaan.”

Laulaja Eini ja Baccara

Eini nousi lavalle yhdessä Baccaran Mayte Mateosin ja toisen alkuperäislaulajan korvanneen Paloma Blancon kanssa 40-vuotisjuhlakonsertissaan.

 ”Löydän aina jostain voiman tehdä asioita”

Einin äiti kuoli vain 12 tuntia kuopuksen syntymän jälkeen vuonna 1999. Eini sulki surun sisäänsä yrittäessään keskittyä vauvaan. Se purkautui vasta isän hautajaisissa vuonna 2007.

”Tuska tuli räjähtävänä ulos. Ensin kuvittelin, että vastoin kuvitelmiani olin rakastanut isää enemmän kuin äitiä. Sitten tajusin, että vasta silloin surin myös äidin menetystä.”

Eini nousi lavalle sekä isän kuolin- että hautajaisiltana ja hoiti niiden välissä sovitusti muutkin keikat. 1,5 viikkoa hautajaisten jälkeen häneltä hävisi ääni. Suru ja stressi olivat aiheuttaneet refluksitaudin, jonka hoitaminen vei nelisen vuotta.

Äidin kuolemaa ja perheen kuopuksen syntymää seuranneen ajan§ muisteleminen saa yhä kyyneleet vuotamaan ja kädet vapisemaan.

Äidin kuolema oli ymmärrettävissä, sillä hän oli vanha ja sairas.

”Mutta oliko väärin iloita vauvasta? Tarkoittiko se, etten sure äidin kuolemaa? Jokin uuteen elämään ja kuolemaan liittyvä tunne on lukittuna sisälläni. Kun yritän avata sitä, alan täristä sisältä päin.”

Jotain hyvääkin kaikesta on seurannut.

”Kaikki kokemani on tehnyt minusta todella vahvan. Löydän aina jostain voiman tehdä asioita. Olen myös onnistunut säilyttämään uskoni ihmisen hyvyyteen. Luotan ihmisiin ja nautin siitä.”

Laulaja Eini

Suomen diskokuningattareksi kutsutun Einin suosiolle ei näy loppua. Voiko hän esiintyä vielä 70-vuotiaana? Vastaus tulee nauraen: ”Voin, mutta ehkä en enää mikroissa.” Pekka Holmström / Kuvaryhmä / SKOY

Viisikymppisenä Eini mietti, voiko hän enää käyttää minihametta. Sitten television Tanssii tähtien kanssa -ohjelman katsomossa viereen istui hänen suuri idolinsa, yli 30 vuotta vanhempi Aira Samulin.

”Hänellä oli lyhyempi hame kuin minulla, kuviosukkahousut ja korkokengät.”

Sen nähtyään Eini ei ole epäröinyt minihameeseen tai mikrosortseihin pukeutumista.

”Tiedostan ikäni ja hyväksyn vanhenemisen jossain määrin. Alalla on ulkonäköpaineita, mutta sanon itselleni, että olen ikäisekseni ihan hyvin säilynyt. Enemmän mietin sitä, mitä teen ajalla, joka on vielä jäljellä.”

Esiintymistä hän aikoo jatkaa niin kauan kuin kysyntää riittää.

”En ole narsisti, mutta huomaan, että olen vähän aplodien kipeä.”

Eini nauraa.

”Toivon, että uran loppuessa minulla on lapsenlapsia, joille voin olla ihana, laulava mummo, ja jotka taputtavat käsiään yhteen mummon laulun jälkeen.”

Pääkuvan T-paita ja housut Maranello, kengät Zio, kaulakoru ja korvikset Destiny.

Kirje sinulle, jota arvostan

Arvoisa Aira Samulin,

ihailen sinua suunnattomasti. Sinunkaupathan teimme joskus kauan sitten ja silloinkin tapaamisemme oli vapautunut ja iloinen. Juuri tämä piirre sinussa riisuu ihmisen kaikista aseista. Seurassasi aika suorastaan hurahtaa silmissä.

Ihailen myös sitä sitkeyttä, jolla olet elämääsi vienyt eteenpäin kaikki nämä vuosikymmenet, luottaen itse elämään. Joskus tuntuu, että jollekin ihmiselle kertyy harteille liiaksi taakkaa kannettavaksi. Kun sinua katselee ja kuuntelee, ei voi millään muulla kuin suurella kunnioituksella ja arvostuksella ihailla tapaasi suhtautua elämään.

Olet aina ollut nuorten asialla ja ottanut myös vanhukset hyvin huomioon, tehnyt seniorityötä heidän luonaan.

Olet minulle suuri esikuva ja haluaisin olla samanlainen rohkea nainen kuin sinä olet, niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Lämmöllä Eini

X