Arja Saijonmaa: Mikiksen ja minun välillä oli syvää rakkautta

Jaa artikkeliTilaa Seura
”Elämä on niin jännittävää, kun on vapaa. Kunpa naiset tietäisivät, kuinka paljon ihanampaa on olla sinkku kuin kurjassa suhteessa”, hehkuu Arja. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Arja Saijonmaa käänsi selkänsä valmiiksi viitoitetulle tulevaisuudelle. Oma elämä löytyi näyttämöltä tavoitteena muuttaa maailmaa.

Arja Saijonmaa, 70, on riemuissaan. Helsinkiläinen kulttuurikapakka Kosmos näyttää lähes sellaiselta kuin se oli 60-luvulla.

”Minä asuin täällä”, hän toteaa ja rientää tuttuun looshiin.

Sitäkin merkittävämpi koti, vasemmistoradikaali Ylioppilasteatteri, oli kivenheiton päässä. Saijonmaa tunsi paloa teatteriin jo ennen kuin oli osa sitä.

”Minusta piti tulla pianisti, elokuvaohjaaja tai kirjoittaja.”

Mutta hänestä tuli laulaja.

Arja Saijonmaa on Helsingissä järjestämässä kreikkalaisen säveltäjälegenda Mikis Theodorakiksen 90-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Arja & Mikis -kiertuettaan.

On aika palata lähtöpisteeseen.

Ensimmäinen vapaustaisto

Arjan lapsuudenkodissa Mikkelissä harrastettiin teatteria ja musiikkia. Isä soitti selloa ja äiti pianoa. Arja oppi soittamaan pianoa ennen kuin lukemaan ja selviytyi Mozartin pianokonsertosta kaksitoistavuotiaana.

”Mutta musiikki ja taiteet olivat soveliaita vain harrastuksena.”

Hammaslääkäri-isällä ja pianistiäidillä oli Arjan tulevaisuudelle selkeät suunnitelmat. Lukion jälkeen tyttö jatkaisi yliopistoon, viettäisi hieman villiä opiskelijaelämää, valmistuisi ja eläisi akateemisen arvosanan turvaaman loppuelämän.

Arjan tulevaisuudenkuva oli erilainen. Hänessä paloi halu nähdä maailmaa.

Hän halusi lähteä jo lukioaikana vaihto-oppilaaksi, mutta vanhemmat eivät päästäneet. Kiellot eivät tepsineet enää, kun Arja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1964.

Hän lähti vuodeksi stipendiaatiksi Yhdysvaltoihin.

”Se oli ensimmäinen vapaustaisteluni. Taistelin itseni pois kotoa.”

Vapaus maistui jopa paremmalle kuin hän oli haaveillut.

”En opiskellut ollenkaan sitä mitä piti. Tiesin oppivani englannin kielen joka tapauksessa, joten sen sijaan ahmin kirjallisuutta, luovaa kirjoittamista, teatteria, kreikkalaista mytologiaa ja maailman eri uskontoja.”

Lukuvuoden jälkeen Arja uhmasi yhä vanhempiaan eikä palannut heti kotiin. Hän tienasi hotelleja siivoamalla greyhound-bussilipun ja matkusti ristiin rastiin osavaltioita kesän ajan.

Vähällä oli, ettei hän jäänyt Yhdysvaltoihin seuraavaksikin vuodeksi.

”Voitin Atlantic Monthly Review -lehden kirjoituskilpailun ja minulle tarjottiin stipendiä kirjoittajana.”

Arja palasi kuitenkin Suomeen.

Laulun lahja

Arja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Hän kirjoittautui lukemaan kaikkia mahdollisia teatterialaa tukevia aineita.

Hän pääsi opiskelemaan myös pianistiksi Sibelius-Akatemian solistilinjalle ja ohjaajaksi Taideteolliseen korkeakouluun.

”Otin elämäni omiin käsiini.”

Hän eli vanhemmiltaan saamansa pienen kuukausirahan turvin.

”Välillä sekin lopetettiin, kun radikaalivuosieni aikana välit vanhempiin menivät poikki kokonaan.”

Arja liittyi vasemmistoradikaaliin Ylioppilasteatteriin.

”Sydämeni oli teatterissa. Me loimme uutta.”

Euroopasta Suomeen saapui brechtiläinen, eeppinen teatteri, joka keskitti huomion yhteiskunnallisiin ja eettisiin kysymyksiin.

”Maailmankuva avautui uudelleen.”

Teatterissa esitetty musiikkikin muuttui kantaaottavaksi. Lähtökohta oli rauhan puolesta sotaa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

”Arvot pistettiin päälaelleen. Lauluissa haukuttiin äiti, isä, uskonto ja isänmaa.”

Ylioppilasteatterissa kaikki lauloivat. Kaj Chydenius kiinnitti huomionsa Arjan ääneen:

”Jumalauta, sun ääni ei mahdu tähän huoneeseen.”

Ja niin Arjasta tuli Ylioppilasteatterin tähtilaulaja.

Muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli laulajana tähti myös maailmalla.

Vastarintataiteilijan matkassa

Arjan elämä muuttui peruuttamattomasti 16. marraskuuta 1970.

Hän lauloi Helsingin Vanhan ylioppilastalon näyttämöllä Suomessa vierailleelle, maanpaossa olevalle kreikkalaiselle säveltäjä Mikis Theodorakikselle. Kun mies kuuli Arjan tulkinnan kappaleestaan Salaisella rannalla, hän nousi lavalle ja istui pianon ääreen säestämään kappaleesta lopun itse.

Arjan tumma ääni ja eeppinen ilmaisu tekivät vaikutuksen. Theodorakis ilmoitti, että Arja lähtee hänen solistikseen maailmanympäryskier-tueelle.

”Hän halusi kappaleilleen luonnollisen, kouluttamattoman äänen eikä nenään sijoitettuja nasaaleja.”

Tammikuussa 1972 Arja pakkasi laukkunsa. Suomalaistytön lähdöstä kerrottiin television pääuutisissa.

”Kylmä sota oli pahimmillaan. Eurooppa oli jaettu eikä kännyköistä aavistustakaan. Lähdin kidutetun, vankilassa istuneen ja maanpaossa elävän vastarintamiehen mukaan. Mikkelin horisontista katsoessaan äiti ja isä olivat varmasti kauhusta kippurassa.”

Hän naurahtaa:

”Olin niin raikuli barrikadeilla, että lähtöni oli heille helpotuskin. Poistuin pilaamasta Mikkelin mainetta.”

Myöhemmin maailmanmaine silotti vanhempien ja tyttären suhteen. Isästä tuli Arjan uskollisin kuulija, joka kiersi Suomessa jokaisessa konsertissa.

Kahdenlaista rakkautta

Yhä Arjalta kysytään, oliko hänellä suhde Mikis Theodorakiksen kanssa.

Ei. Mutta he rakastivat toisiaan.

”Kreikan kielessä on kaksi sanaa rakkaudelle, agape ja eros. Ensimmäinen kuvaa syvää rakkautta ja toinen erotiikkaa. Tunne meidän välillämme oli agape.”

Toki Theodorakis yritti kerran vietellä suomalaistytön.

”Kreikkalaisetkin ovat sellaisia saadessaan tilaisuuden.”

Myöhemmin Arja totesi olevansa tulisesti rakastunut Theodorakikseen. Katuiko hän, että oli torjunut miehen?

”Turnee-elämän naisseikkailut käsiteltiin seuraavana päivänä aamiaispöydässä kaikkien kanssa. Suomalaisena en halunnut sellaisen keskustelun kohteeksi.”

Oli sitäkin suurempi syy.

”Jos välillemme olisi syntynyt tavallinen rakkaustarina, se olisi aikanaan päättynyt. Sen sijaan päädyimme jatkuvaan yhteistyöhön ja ansaitsin hänen perheensäkin luottamuksen. Olen tällä hetkellä kuin hänen tyttärensä. Se on arvokkaampaa kuin lyhyt suhde.”

Vuodestaan Mikis Theodorakiksen kanssa Arja kertoo kirjassaan Nuori alaston nainen. Kirja julkaistiin myös kreikankielisenä. Julkistamistilaisuus pidettiin Theodorakiksen kotona.

Ruotsi sulki syliinsä

Maailmankiertueen jälkeen Arja kutsuttiin vuonna 1974 esiintymään Ruotsiin Theodorakiksen musiikista koottuun musikaaliin Lauluni elävät kun tankit ruostuvat. Ruotsi otti hänet avosylin vastaan. Ura aukeni Ruotsissa.

”Suomi oli suljettu maa. Ruotsi oli avoin, se oli ottanut vastaan kreikkalaiset ja chileläiset pakolaiset. Siellä Mikiksen musiikki ymmärrettiin oikealla tavalla. Suomessa se leimattiin yksinomaan poliittiseksi.”

Ruotsissa oli olemassa trubaduuriperinteen vuoksi iskelmän ja klassisen musiikin välimaasto, johon Arja sijoittui.

Arja alleviivaa olevansa silti aina suomalainen.

”Vein ensin suomalaiset tangot Ruotsiin ja sen jälkeen saunan. Kukaan ei voi kieltää, ettenkö olisi toiminut maailmalla suomalaisen kulttuurin lähettiläänä.”

Ensimmäisen Ruotsin kiertueen jälkeen Arja palasi toviksi Suomeen. Hän suoritti kesken jääneet opintonsa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1992.

”Luonteeseeni kuuluu se, etten jätä mitään kesken.”

Nykyään Arjalla on koti Helsingissä, Tukholmassa ja Pariisissa.

”Jaan aikani niiden välillä töiden ja mielihalujen mukaan.”

Aika laulaa taas

1970-luvun lopulla Arja levytti Violeta Parran lauluja. Miten voin kyl-lin kiittää (Jag vill tacka livet) on yksi hänen suurimmista menestys-lauluistaan. Sen hän esitti Olof Palmen hautajaisissa 1986 ja saksankielisenä Willy Brandtin hautajaisissa 1992.

Monipuolisen uransa aikana hän on laulanut myös ranskalaisia chansoneita, etnomusiikkia, suomalaisia tangoja ja ruotsalaisia diskokappaleita. Hän on levyttänyt suomeksi, ruotsiksi, norjaksi, espanjaksi, italiaksi, kreikaksi, saksaksi ja ranskaksi.

Hän on esiintynyt teattereissa, elokuvissa ja televisio-ohjelmissa. Arjan poseeraukset tanssinopettaja Tobias Karlssonin kanssa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa vastaavassa Ruotsin Let’s Dance -ohjelmassa vuonna 2006 muistetaan yhä.

Hän heittäytyy sataprosenttisesti kaikkeen, mihin ryhtyy.

”Olen perfektionisti.”

Tammikuussa Arja yllätti katsojat Lyckliga gatan -ohjelmassa, jossa kuusi laulajalegendaa löi hynttyyt yhteen nuorten rap-artistien kanssa.

Joulukuussa 70 vuotta täyttäneen legendan elämässä laulaminen on yhä yhtä tärkeää kuin hengittäminen.

”Elämäni on näyttämöllä. Välivaiheet ovat siirtymistä estradilta toiselle.”

Ehkä sen vuoksi hän ei ole koskaan perustanut perinteisen mallin mukaista perhettä, mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia.

”Unelmien toteuttamiseksi voi tehdä tietoisia valintoja, kuten tein lähtiessäni Mikkelistä Yhdysvaltoihin ja seuratessani Mikistä. Sitten on monia valintoja, jotka tekee elämä.”

Arja ei halua jossitella.

”En kadu mitään. Olen halunnut muuttaa maailmaa ja olla mukana historian kehityksessä.”

Osallistujia tarvitaan edelleen. Arja toivoo tämän päivän nuorten löytävän Theodorakiksen musiikin.

”Mikiksen musiikki on rajua ja rockpitoista. Sen kertoma tarina on nykykulttuuria. Nyt on taas aika laulaa lauluja.”

X