JSN:n tuleva puheenjohtaja: Turha itkeä, jos vihapuhe siivotaan sivustoilta

Jaa artikkeliTilaa Seura
Elina Grundström
Elina Grundström on Julkisen sanan neuvoston ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja. JSN:n tehtävä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sananvapautta. © Paula Kukkonen/Otavamedia
”Kaikki näkyvät naistoimittajat saavat nykyään vihapostia."

Elina Grundström on miellyttävä ja sopivan kriittinen persoona.

Näin lukee Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajana pian aloittavan Grundströmin, 52, ansioluettelossa. Lause on nimettömän opiskelijan antama palaute Grundströmin vierailijaprofessuurista Tampereen yliopistossa.

Usein palautteet pyydetään nimettöminä, jotta ne olisivat totuudenmukaisia. Ei ole syytä epäillä, että kommentti olisi keksitty.

Ainakin lauseen loppuosasta on myös muuta todistusaineistoa, mustaa valkoisella.

Grundström on Helsingin Sanomien kolumnistina kirjoittanut esimerkiksi kestävyysvajeen määrittämisen ongelmallisuudesta, korkeakoulujen sisäänpääsyrumbasta ja hallitusneuvotteluissa sovituista asehankinnoista.

Hän on myös monesti palkittu tutkiva toimittaja.

Mutta entä lauseen alku, se miellyttävyys? Onko se totta?

Ehkä asia selviää samalla kun tutkitaan, millaisen elämän on elänyt ihminen, jonka ansioluettelo on neljä sivua pitkä.

Edessä suo

Elina Grundström avaa kotinsa oven, jutustelee iloisesti ja tarjoaa kahvia. No, pelottavalta hän ei ainakaan vaikuta.

Mutta pelottaakohan häntä joutua kohta myrskyn silmään?

Kun Elina Grundströmin kausi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana alkaa tammikuussa, hän joutuu rämpimään suossa, joka on miinoitettu netin vihapuheella. JSN:ssä on sisällä monia kanteluita, jotka liittyvät turvapaikanhakijoihin. Lisäksi nettiin on syntynyt kokonaisia valeuutissivustoja.

”Ei pelota, mutta kyllähän kauteni poikkeaa paljon edeltäjäni kaudesta juuri tästä syystä.”

Moni toimittaja on kertonut joutuneensa vainon kohteeksi kirjoitettuaan vihapuhetta nostattavista aiheista. Onko Grundström saanut vihapostia?

”Kaikki näkyvät naistoimittajat saavat nykyään vihapostia. Mutta sen kanssa on vain elettävä. On pidettävä pää kylmänä.”

Hän toivoo vainotuille toimittajille tukea alan ihmisiltä. Ja poliisilta, jos ollaan niin pahassa tilanteessa. Harvoin kuulemma ollaan.

Yksi hyväkin puoli nykymenosta löytyy.

”Olihan se raskaampaa aikaa silloin, kun kaikki nämä kaverit soittivat. Nyt, kun palaute tulee sähköisesti, siihen voi tutustua haluamassa määrin itselle sopivana ajankohtana.”

Turha itkeä

Grundström uskoo, että kiihkoilijoita on loppujen lopuksi vain pieni joukko. He ylläpitävät monia valeprofiileja ja monistavat juttujaan. Hänen mielestään on sananvapauden kannalta hyvä asia, että monet mediat sulkivat syksyllä keskustelupalstansa ja suodattavat niiden sisältöjä aiempaa tarkemmin.

Eikö siinä ole ristiriita?

”Ei, koska nykyään ongelma ei ole siinä, ettei joku saisi ääntään kuuluville. Sitä on turha itkeä. Netti on täynnä palstoja, joilla saa mellastaa. Sananvapaus ei tarkoita sitä, että median on pakko julkaista jonkun sanomisia.”

Juttuja netistä lukevan pitäisi osata tunnistaa, kuka niiden takana on. Se ei ole helppoa varsinkaan nuorille.

”Esimerkiksi kokoomuksen Verkkouutiset on yksi verkkouutisoinnin edelläkävijöistä, ja sen jutut ovat luotettavia. Verkkomedia taas on venäläismielinen propagandamedia.”

Grundströmistä on kuitenkin hyvä asia, että kaikista asioista keskustellaan verkossa. Kunhan mielipiteitä ei naamioida uutisiksi. Ja toimittajillakin on oikeus mielipiteisiin.

”Journalistin ohjeissa ei sanota, ettei toimittajalla saisi olla mielipiteitä. Siellä sanotaan, että mielipiteet ja faktat pitää pystyä erottamaan toisistaan. Toimittaja ilman mielipiteitä on huono toimittaja. Jos toimittaja ei ole mitään mieltä mistään, kuinka hän löytää maailmasta kiinnostavaa kerrottavaa?”

Kirjoja piisaa

Elina Grundströmin kerrostalokodissa on neljä huonetta ja keittiö, mutta vain 75 neliötä. Täällä asuvat myös perheen isä, Kaakkois-Aasiaan erikoistunut antropologi Timo Kaartinen, ja perheen kuopus, 18-vuotias lukiolaispoika.

21-vuotias tytär opiskelee Tukholman yliopistossa taloustiedettä ja kiinan kieltä. Syksyn hän opiskelee Kiinassa.

Perheen koti on kodikkaasti kulunut, ja sen näyttävin sisustuselementti on täpötäynnä oleva kirjahylly.

Grundström näyttää elävän kuten opettaa. Hän vastustaa kertakäyttökulttuuria ja varoittaa usein ilmastonmuutoksen seurauksista. Hänen uusin kirjansakin, Musta orkidea, kertoo sen vaikutuksista borneolaisten orkideanmetsästäjien elämään.

Grundström oli Vihreä Lanka -lehden päätoimittaja vuosina 2006–2010.

”Se on fakta, ja kertoo arvomaailmastani paljon”, Grundström sanoo.

”Mutta en ole koskaan ollut puolueen tai puolueorganisaation jäsen. Sekin on fakta.”

Dramaattiset ennusteet

Grundström seuraa yhä tiiviisti ympäristön tilasta raportoivia kansainvälisiä lähteitä.

”Ennusteet ovat dramaattisia. Olemme ensimmäinen sukupolvi, joka kokee ilmastonmuutoksen vakavat seuraukset ja samalla viimeinen, joka pystyy asiaan vaikuttamaan.”

Mitä mieltä Grundström on hallituksen ympäristöpolitiikasta?

”Kyllähän hallitusohjelmassa puhutaan puhtaasta teknologiasta ja biotaloudesta, mutta samalla alennetaan autoveroa eikä panosteta julkiseen liikenteeseen. Kovin ristiriitaista viestiä sieltä tulee.”

Nyt on viimeinen hetki kysellä Grundströmiltä muusta kuin media-alasta. Hän ei halua JSN:n puheenjohtajana sekoittaa omia mielipiteitään neuvoston kantoihin.

Työ alkaa kuitenkin vasta tammikuussa, joten kertoisiko Grundström vielä nopeasti, onko viisitoista sopiva määrä sote-alueita ja onko Juha Sipilä hyvä pääministeri? Entäs Putin, lähetetäänkös sinne suuntaan jotain terveisiä?

”En minä oikein enää voi vastata noihinkaan. Mutta sen voin sanoa, että Venäjän ihmisoikeustilanne huolestuttaa minua.”

Äiti opetti seikkailemaan

Okei. Mennään sitten kauas pois, Grundströmin lapsuuteen, 70-luvun Tampereelle.

Elina varttui siellä äitinsä ja kahden sisarensa kanssa. Isä ei ollut avioeron jälkeen paljon tekemisissä lastensa kanssa, koska muutti Varkauteen paperitehtaalle töihin.

Mutta naapurissa oli mummola, ja mummolan yläkerrassa asui täti.

Äiti työskenteli Tampereen työväenteatterin taloushallinnossa, ja Elina vietti paljon aikaa teatterilla. Hän katsoi kaikki näytelmät, jotka olivat ”suurin piirtein” lapsille sallittu.

Kun Elina oli kahdeksan, hänen äitinsä päätti, että he lähtevät omalla autolla Neuvostoliittoon. Äidin, tädin ja kolmen tytön porukka ajoi autolla ensin Moskovaan ja sieltä Minskiin.

”Se oli hirvittävän jännittävä matka. Näin balettia, sirkusta ja taidepuistoja, mutta myös köyhiä kyliä, joista ei rahallakaan saanut ruokaa. Joka kaupungissa paikallinen opas tuli autoomme.”

Johtajaksi Elina pääsi jo hyvin nuorena, partiossa.

”Se aika oli vähän kuin feministikasvatusta. Emme koskaan ajatelleet, mitä tytöt voivat ja saavat tehdä. Teimme mitä halusimme. Vaelsimme Lapissakin keskenämme.”

Vaativiin oloihin Elina päätyi aikuisenakin. Hän opiskeli sosiologiaa ja teki gradunsa Intian Kalkutasta. Sittemmin hän on tehnyt töitä ympäri maailmaa.

Äidiksi hän tuli 30-vuotiaana. Me naiset -lehden toimituspäällikkönä hän kirjoitti pääkirjoituksen otsikolla Äitiys ei muuttanut minua.

”Jotkut suuttuivat siitä kauheasti. Mutta totuus on, että Kalkutassa köyhien kanssa viettämäni aika muutti minua enemmän kuin äitiys.”

Millaisena äitinä hän sitten itseään pitää?

”Ihan onnistuneena. Olen ollut paljon lasteni kanssa. Mutta en ymmärrä äitiyshössötystä. Leivoin kyllä lasten kanssa, mutten koskaan vetänyt sitä överiksi. Identiteettini perustuu johonkin muuhun kuin äitiyteen.”

Lopetetaan äitiyslätinä tähän ja lähdetään osoitteeseen Eteläranta 10. Siellä sijaitsee Julkisen sanan neuvoston toimisto, Elina Grundströmin tuleva työpaikka.

Taivas odottaa

Seikkailemme työnantajien linnakkeena tunnetun Palacen käytävillä etsiessämme sopivaa kuvauspaikkaa. Grundström nauraa itselleen, hän ei osaa käyttää avaintaan ja vie meitä kielletyille alueille. Lopulta ovimies tulee oppaaksemme.

Taukotilan ikkunasta näkyy maailmanpyörä ja risteilyalus. Grundström on innoissaan siitä, että työpaikalle kannetaan kaikki Suomessa ilmestyvät tilattavat sanomalehdet.

Yhtä innoissaan hän oli lapsena, kun sai mennä omilla avaimilla koulun jälkeen tätinsä asuntoon lukemaan kirjoja ja lehtiä. Tädille tuli monia lehtiä, myös paikallisia poliittisia päivälehtiä.

”Kuvittele, silloin ilmestyi paikallisia poliittisia päivälehtiä”, Grundström sanoo ja nauraa. Nauru tarttuu.

Elina Grundström on miellyttävä ja sopivan kriittinen persoona.

Koko lause on totta. Faktat tarkistettu.

X