Ella Kanninen ei osaa pelätä poikiensa puolesta: ”Minähän en eläisi jos pelkäisin!”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Ella Kanninen
”Mitä vanhemmaksi pojat tulevat, sitä enemmän fyysisiä vaaroja he tulevat kohtaamaan”, Ella Kanninen pohtii. © Mirva Kakko/OM-arkisto
Juontaja-toimittaja Ella Kanninen, 45, tunnustaa, että hänellä on huoli tai pelon poikanen 10- ja 13-vuotiaiden poikiensa hyvinvoinnista. "Vaikka he liikkuvat urheiluporukoissa, kyllä minua huolestuttaa, että he ajautuisivat minusta riippumattomista syistä väärään seuraan."

Ella Kanninen toivoo, että koronapandemiasta seuraa paljon ajattelua ja pohdintaa siitä, miten arvokasta vapaus on.

”Minun ikäluokkani ei ole Suomessa aiemmin juuri joutunut tinkimään siitä. Vapauden käsitteen tajuaminen on ollut mielestäni se kaikista tärkein juttu tässä. Vapaus elää juuri sellaista elämää kuin haluamme on nyt kutistettu ja se koskee koko maailmaa”, Ella Kanninen summaa.

Hänen mukaansa vapaus käsitteenä on kokenut ravistelua esimerkiksi silloin keväällä, kun 70-vuotiailta evättiin vapaus lähteä omasta kodista.

”Luulen, että aika moni suhtautuu vapauteen käsitteenä ja tunteena ihan toisella tapaa kuin ennen tätä pandemiaa. Pienelle ihmismielelle se voi olla järkyttävää havaita, sisäistää ja hyväksyä.”

Koko perheen koti Suomessa

”Tämä on varmaan ensimmäinen kerta rauhan aikana kun jopa rajoja on laitettu kiinni. Ehkä koronavirus myös altistaa meidät ymmärtämään paremmin muuta maailmaa, jossa on kaikenlaista sortoa ja vapaudenriistoa.

Asumme nykyään koko perhe Suomessa, Vantaalla. Anoppini ja muuta sukua asuu Italiassa, jossa kävimme viimeksi kesällä. Vietimme siellä koko heinäkuun ja se oli aivan ihanaa aikaa. Koronassa oli silloin menossa rauhallisempi vaihe ja saimme nauttia yhdessäolosta.

Jos joku miettii toiseen kulttuuriin muuttamista, niin ei kannata tehdä itselle liian tiukkaa aikataulua sopeutumiseen. Minulla on mennyt kaksi vuotta ihan vain asioiden järjestämiseen ja säätämiseen, vaikka palasin kuitenkin kotimaahani.

Ensin ajattelin, että koti pitää saada sisustettua nopeasti, mutta eipä ole kyllä ollut mitään kiirettä! Kahden huoneen seinät olen saanut maalattua, mutta muuten koti on edelleen samassa kunnossa kuin kaksi vuotta sitten. En stressaa siitä yhtään. Kannattaa antaa rauhassa aikaa sille, että elämä menee uomiinsa. Siihen voi mennä vuosia.”

Matkailuala kaipaa verohelpotuksia

”Olen todella tuohtunut siitä, ettei matkailualaa tueta tarpeeksi tässä maailman tilanteessa. Olen joutunut itsekin siirtämään Toscanan emännöintimatkoja ensi vuoden puolelle, niin kuin myös alalla työskentelevä äitini, jolle korona on ollut taloudellisesti kovempi paukku.

Kun ei ole matkoja, ei ole myöskään tuloja sen alan ihmisillä. Kymmenien vuosien ponnistuksia ja ihmisten työpaikkoja ei noteerata, vaan niiden annetaan valua hukkaan. Esimerkiksi verohelpotuksia pitäisi tulla pidemmällä tähtäimellä, ettei ihan kaikki menisi konkurssiin.”

10- ja 13-vuotiaiden poikien äidin arki

”Tunnustan, että minulla on huoli tai pelon poikanen 10- ja 13-vuotiaiden poikieni hyvinvoinnista. Mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä enemmän fyysisiä vaaroja he tulevat kohtaamaan. Vaikka he liikkuvat urheiluporukoissa, kyllä minua huolestuttaa, että he ajautuisivat minusta riippumattomista syistä väärään seuraan.

Poikien puolesta minua huolettaa sekin, miten he tässä kiristyvässä kilpailussa löytävät oman paikkansa.

Minua on aina esimerkiksi kiinnostanut kansainvälisyys, matkustaminen ja kielet. Ne ovat olleet elämäni johtotähdet ja olen niistä kiitollinen. Olin itse koulussa keskiverto kasin tyyppi. En mikään nero, mutta en myöskään se luokan viimeinen. Intohimo kiinnostaviin asioihin on kuitenkin luotsannut minua eteenpäin koulumenestystä enemmän.

Pelätä en poikieni puolesta osaa. Minähän en eläisi jos pelkäisin!”

Intuitio johdattaa

”Luotan intuitioon, se on osaltaan johdattanut minua tähän asti ihan oikeisiin suuntiin. Olen silti perusluonteeltani hyvin rationaalinen ja pragmaattinen. Uskon oikeaan fiilikseen, mutta monta kertaa olen ollut myös väärässä esimerkiksi ihmisten suhteen.

Intuitio ei ole se, joka määrittää ehdottomasti kaiken mitä teen. Joudun miettimään tosi paljon asioiden kannattavuutta, tekemään luonnollisesti laskelmia siitä, mikä kulloinkin on taloudellisesti järkevää.

Olen edelleen vapaa toimittaja, vaikka Puoli seitsemän -ohjelmaan palaankin. Sen lisäksi teen muun muassa juontokeikkoja ja muita tv-juttuja. Olen jo pitkään oppinut elämään yrittäjän epävarmuudessa ja olen tottunut kausielämään.

Ennustan, että minä ja Kekäläisen Mikko löydämme sen yhteisen rytmin jälleen todella nopeasti. Olemme henkisellä tasolla läheisiä ja välillämme on vankka luottamus, jota ei tarvitse alkaa rakentaa uudestaan.”

Lue myös: Ella Kanninen tekee päätöksiä tunteella: ”Lapsuuden unelmat veivät eteenpäin”

Ella Kannisen ajatusmaailmaa määrittää optimistisuus. Sitä opetti äitikin. ”Hän sanoi aina, että taaksepäin ei kannata katsoa, on keskityttävä siihen, mitä on tulossa.”

Ella Kannisen ajatusmaailmaa määrittää optimistisuus. Sitä opetti äitikin. ”Hän sanoi aina, että taaksepäin ei kannata katsoa, on keskityttävä siihen, mitä on tulossa.” © Tommi Tuomi / Otavamedia

X