Ensin kasvojensiirto – pian ensimmäinen kädensiirto: Patrik Lassus tietää, miten plastiikkakirurgia pelastaa suomalaisia

Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Patrik Lassus, 49, vaikuttaa rennolta ja hyväntuuliselta, vaikka päivän suunnitelmat menivät uusiksi. Hänen piti hoitaa Töölön sairaalan osastonylilääkärin virkaan kuuluvia hallinnollisia töitä, mutta kirurgia tarvittiinkin pikaisesti leikkaussalissa.

”Potilaalta oli aiemmin leikattu kurkunpäänsyöpä. Hän sai infektion, jonka hoitamiseksi oli tehtävä uusi, kiireellinen leikkaus”, hän kertoo.

Lassus on erikoistunut kasvojen alueen plastiikkakirurgiaan.

Hän on tullut tunnetuksi Suomen ensimmäisestä kasvonsiirrosta, jonka huippukirurgien ja muiden ammattilaisten ryhmä teki miespotilaalle kaksi vuotta sitten.

Pitkään valmistellussa operaatiossa luovuttajalta siirrettiin kasvojen alaosa otsasta alaspäin potilaalle, jonka kasvot olivat murskautuneet ja painuneet sisään keskiosastaan.

Lassuksen johtama leikkaus onnistui yli odotusten, ja uudet kasvot saanut mies voi edelleen hyvin.

”Toipuminen ei ole edennyt ongelmitta, mutta silti paremmin kuin pelättiin. Mitään isoja murheita ei ole ollut.”

Tehokasta tiimityötä

Kasvonsiirtoa odottaa myös toinen potilas, ja leikkaukseen ryhdytään heti, kun sopiva luovuttaja löytyy. Tämän on oltava aivokuollut, koska sydämen pysähdyttyä kudokset kärsivät nopeasti hapenpuutteesta. Lisäksi tarvitaan lupa omaisilta.

Lassuksen puhelin on aina päällä paitsi päivystysleikkausten vuoksi myös siltä varalta, että elinsiirtotoimistosta soitetaan sopivasta luovuttajasta. Silloin käynnistetään mittava operaatio, joka ensimmäisellä kerralla kaikkine vaiheineen kesti 34 tuntia.

Maallikosta se tuntuu lähes yli-inhimilliseltä suoritukselta.

”Se on tiimityötä, jossa pystyy pitämään taukoja ja välillä nukkumaankin. Mutta varmaan leikkaustilanteessa veressä on myös adrenaliinia, joka pitää virkeänä”, Lassus sanoo.

HUSissa on tänä vuonna tarkoitus tehdä myös kädensiirtoleikkaus, kun viimeisetkin lupa-asiat on saatu kuntoon. Sellainen tehdään ihmiselle, jolta on amputoitu molemmat kädet ja joka ei pärjää riittävän hyvin proteesien kanssa.

Lisäksi potilaan on oltava vahvasti motivoitunut leikkaukseen.

”Hoitoon sitoutuminen on erittäin tärkeää. Leikkausta seuraa parin vuoden kuntoutusjakso, ja lopun ikää on syötävä hyljinnänestolääkkeitä. Jos lääkkeitä ei syö, siirretty kehonosa menee vähitellen kuolioon.”

Myös kurkunpäänsiirrot voivat tulevaisuudessa olla mahdollisia, mutta hanketta vasta valmistellaan. Potilaaksi soveltuisi ihminen, jonka kurkunpää on tuhoutunut muun kuin syövän takia.

”Leikkauksen jälkeen syövän uusiutumisriski olisi suuri, sillä lääkkeet heikentävät puolustusjärjestelmää.”

Patrik Lassus kuuntelee leikkaussalissa mieluiten Basso-radiota. ”Sieltä tulee vaihtelevaa musiikkia. En yhtään jaksa kuunnella hittilistakanavia.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Väitöskirja pikkukeskosista

Lääkärin ammatti tuli Lassukselle tutuksi jo lapsena: hänen isänsä on tunnettu ihotautiopin professori Allan Lassus. Myös veli valitsi lääkärin uran ja valmistui ortopediksi, isän varoituksista huolimatta.

”Faija sanoi meille, että älkää ainakaan lääkäreiksi ryhtykö – liikaa töitä ja huono liksa. Kumpikin meistä silti haki ja pääsi lääketieteelliseen”, Lassus kertoo hymyillen.

Parikymppisenä hän opiskeli aluksi kirjallisuutta Kriittisessä korkeakoulussa ja haki myös Taideteollisen korkeakoulun muotoilulinjalle. Lääkärin opinnot veivät kuitenkin mennessään.

”Minusta piti ensin tulla lastenlääkäri, ja tein väitöskirjan pikkukeskosista. Aika pian huomasin, että vastaanottotyö ei ole minua varten. Tykkään tehdä asioita käsilläni.”

Lassus kertoo innostuneensa plastiikkakirurgiasta Marian sairaalassa Helsingissä, jossa hän kouluttautui yleiskirurgiaan 1990-luvun lopussa.

”Siellä oli eräs plastiikkakirurgi, joka teki erittäin hienon leikkauksen. Hän poisti syöpäpotilaalta käytännöllisesti katsoen koko päänahan ja paikkasi jäljet tosi elegantisti. Silloin ajattelin, että tuo on minun alani.”

Plastiikkakirurgiassa opit kulkevat mestarilta kisällille eli kokeneet kirurgit opettavat nuorempiaan. Tie ammattilaiseksi on pitkä ja vaatii tietynlaista luonnetta.

”Näin pikkutarkassa työssä on oltava tavallista pidempi pinna. Saman työvaiheen joutuu toistamaan joskus viisikin kertaa, ennen kuin kaikki saadaan toimimaan.”

Syöpäpotilaita eniten

Eniten Lassuksen potilaina on iho- ja suusyöpää sairastavia, joiden määrä on viime vuosina kasvanut selvästi. Hän teki hiljattain leikkauksen, jossa suusyöpäpotilaalta jouduttiin poistamaan koko kieli. Leikkaukseen turvaudutaan, jos muita keinoja ei voida käyttää.

”Leikkaus on aika raju hoito, mutta jos ei tehdä mitään, käy huonosti. Leikkausta seuraa yleensä pitkä kuntoutus, jotta potilas oppii puhumaan ymmärrettävästi ja syömään suun kautta edes jotain. Osa potilaista ei pysty siihen enää koskaan.”

Lassus leikkaa myös onnettomuuksissa loukkaantuneita ja esimerkiksi kasvohalvauspotilaita. Koska Töölön sairaalassa on alan paras osaaminen, vaativimmat tapaukset keskitetään tänne eri puolilta Suomea.

”Jos on oikein vaikea kasvovamma, potilaalle saatetaan tehdä vuosien kuluessa jopa parikymmentä leikkausta. Potilassuhteista tulee silloin pitkiä.”

Lassus on kehittänyt uusia tekniikoita, jotka liittyvät mikrokirurgiaan eli mikroskoopin alla tehtäviin leikkauksiin. Hän arvelee olevansa alan kansainvälisissä piireissä tunnetumpi niistä kuin kasvonsiirrosta.

Yksi tekniikoista on menetelmä, jossa korjattavaan kohtaan otetaan kielekkeeksi kutsuttu siirre korvan takaa. Lassus kertoo rakentaneensa näin muun muassa alaluomia, neniä ja huulia.

”Selästä tai jalasta otetuissa kielekkeissä iho on paksua. Korvan takana se on ohutta ja pehmeää ja väriltään samanlaista kuin kasvoissa.”

Kauneusleikkaukset opiksi

Yhtenä päivänä viikossa Patrik Lassus työskentelee yksityisellä lääkäriasemalla. Siellä hän tekee muun muassa silmäluomileikkauksia ja kasvojenkohotuksia.

Lassus sanoo nauttivansa työstään Töölön sairaalassa, mutta kauneuskirurgiakin on hänestä mukavaa ja teknisesti haastavaa työtä.

”Esteettisen aspektin osaamisesta on hyötyä täälläkin. Kun ihmiseltä korjataan vamma, on tärkeää, että ulkonäöstä tulee mahdollisimman normaali eikä kasvoihin jää pahoja arpia tai epäsymmetriaa.”

Kauneusleikkauksia ei tilastoida, mutta määrän tiedetään olevan kasvussa.

”Myös asenneilmapiiri on muuttunut aiempaa hyväksyvämmäksi. Volyymit ovat kuitenkin Suomessa pieniä verrattuna esimerkiksi Brasiliaan tai Koreaan”, Lassus toteaa.

”Suomessa on tyypillistä, että ihminen tulee leikkaukseen kymmenen vuotta sitä harkittuaan. Monesti asiakkaalla on ulkonäössään yksi häntä itseään häiritsevä kohta, esimerkiksi nenä on väärän mallinen. Tai sitten kysymys on ikääntymisen aiheuttamista muutoksista.”

Kuten muihinkin leikkauksiin, myös kauneusleikkauksiin liittyy komplikaatioiden mahdollisuus, ja tämä on tehtävä asiakkaalle selväksi.

”Kukaan ei voi luvata, että ongelmia ei tule. Ennen leikkausta täytyy varmistaa, että ihminen ymmärtää riskit ja sen, että toipuminen vie aikaa.”

Ei viidenkympin kriisiä

Lassuksen työpöydällä on kehyksissä kuvat kolmesta kouluikäisestä lapsesta. Heidän lisäkseen perheeseen kuuluu gynekologina työskentelevä vaimo. Koska työpäivät ovat pitkiä, vapaa-aika kuluu enimmäkseen perheen parissa.

”En halua aikaa vieviä harrastuksia, en golfaa enkä purjehdi. Kuntosalia ja tennistä harrastan sen verran, että pysyn jonkinlaisessa kunnossa”, hän kertoo.

Kun Helsingissä asuva perhe viettää aikaa kesäpaikassaan Kirkkonummella, isännän voi löytää verstaasta tekemästä puutöitä. Vanhoja haaveita muotoilijan ammatista hän on voinut toteuttaa tekemällä lapsille minihuonekaluja.

Vuoden päästä 50 vuotta täyttävä Lassus sanoo suhtautuvansa maltillisesti omaan ikääntymiseensä, vaikka kehon krempat harmittavatkin. Nuorena hän pelasi aktiivisesti tennistä ja eteni lajissa junioreiden Suomen mestariksi asti. Kovasta treenistä on sittemmin koitunut polviongelmia.

”Viidenkympin kriisi ei ole vielä iskenyt. Ainahan olisi kiva olla nuoremman näköinen, mutta kauneusleikkauksia en ole itselleni suunnitellut. Olen ihan tyytyväinen näin.”