Virpi Miettisen tytär Nina kasvoi isovanhempiensa luona: ”Kaikkea ei voi antaa anteeksi, eikä edes pyytää”
Kohumissi Virpi Miettisen ainoa lapsi Nina Nysten ei ole koskaan halunnut katkaista välejä äitiinsä. ”Virpi ei ollut aikuinen, vaan tavallaan kasvoimme yhtä aikaa.”
Virpi Miettinen sai rannekellon lahjaksi tyttäreltään Nina Nysténiltä oltuaan tämän tukena avioeron jälkeen. ”Ympyrä sulkeutui”, Nina sanoo.
Nina Nysténin, 43, keittiön seinällä on kehystetty ruokalista. Siihen hänen äitinsä, Virpi Miettinen, 71, keräsi formulakuljettajien sekä ruhtinas Rainierin ja ruhtinatar Gracen nimikirjoitukset Monacossa vuonna 1972. Miss Suomi -kisan voitto, menestys kansainvälisissä kauneuskilpailuissa ja kansainvälinen mallin ura olivat vieneet porvoolaiskaunottaren myös Philip Morris -tupakkayhtiön pr-emännäksi.
Nina on ihaillut aina Grace Kellyn kaltaisia entisajan naisfilmitähtiä. Formuloihinkin hänellä on side, sillä aikanaan työssään matkatoimistossa hän vei asiakkaita kisoja katsomaan.
Ninalla on ruokalistaan henkilökohtaisempikin tunneside:
”Se on esine, jonka muistan lapsuudesta.”
Ninan lapsuus ei ollut perinteinen. Virpin menestyksen kääntöpuolella olivat parisuhdeväkivalta, raastavat erot, päihdeongelmat ja taloudelliset tappiot. Nina oli 3,5-vuotias, kun Virpin vanhemmat ottivat hänet luokseen asumaan. Se ei kuitenkaan varjellut häntä kaikelta.
”Kaikkea ei voi antaa anteeksi, eikä edes pyytää”, Nina sanoo.
Silti hän ja Virpi ovat toisilleen läheiset.
Viisivuotias Nina ja Virpi viettämässä joulua Playa del Inglesissä vuonna 1979. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Lapsen antaminen isovanhempien hoiviin oli vaikea ratkaisu
Virpi oli eronnut vastikään ensimmäisestä puolisostaan Caesar von Walzelista, kun hän tapasi tuolloin Pariisissa asuneen, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:ssä työskennelleen Jukka Nysténin vuonna 1972. Suhde syveni nopeasti, ja häät järjestettiin elokuussa vuonna 1973. Nina syntyi yhdeksän kuukautta myöhemmin.
Virpi muistaa odotusajan ja tyttären syntymän elämänsä onnellisimpana aikana.
”Olin kokenut keskenmenoja ja itkenyt sitä, etten ehkä ikinä saa lasta.”
Äitiys tuntui luontevalta.
”Nina oli hyväntuulinen vauva. Ristiäisissäkin hän jokelteli papille.”
Nina oli puolivuotias, kun perhe muutti takaisin Suomeen. Onneen tuli säröjä. Virpi koki sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Hän yritti pitää silti itsepintaisesti kiinni liitostaan.
Virpi luovutti, kun hän palatessaan kahden viikon työmatkalta Kööpenhaminan muotimessuilta huomasi miehen tyhjentäneen yhteisen kodin. Jopa Ninan pinnasänky oli viety.
Nina oli Virpin työmatkan ajan hoidossa Virpin vanhempien luona Porvoossa. Heidän mielestään Ninan piti jäädä sinne pysyvästi. Virpi suostui.
”Se oli raskasta aikaa ja hirveän vaikea ratkaisu. Nyt olen tyytyväinen, että kykenin sen tekemään. Ninan oli parempi asua isovanhempiensa kanssa kuin minun luonani. Siten hän varjeltui ainakin jonkin verran repiviltä ihmissuhteiltani.”
Arjen sijaan ainaista juhlaa
Virpi tapasi Ninaa mahdollisimman usein. Alle kouluikäisenä Nina kulki toisinaan Virpin mukana kotimaan mallikiertueilla. Hän oppi pitämään huolta itsestään. Aulangolla hän marssi hotellin keittiöön.
”Antakaa tädit lihapullia, kun äiti ei kerkiä”, kertoo Virpi Ninan sanoneen.
Virpi otti Ninan mukaan myös matkoille Australiaan, Yhdysvaltoihin ja Karibialle.
”Äidin kanssa ei ollut koskaan arkea, vaan ainaista juhlaa”, Nina kuvaa.
Äiti on ollut vietävissä, koska ajattelee ihmisistä aina hyvää.
Helsingissä Virpin luona vietetyistä viikonlopuista Ninalle on jäänyt makumuisto:
”Äidin luona sain lauantaimakkaraa, jota kotona ei ollut koskaan.”
Toisenlaisiakin muistoja on. Äidin ikävä, kun tapaamisiin tuli taukoja. Lähes kaikki Virpin miesystävät pahoinpitelivät häntä ja hän yritti salata sen.
”En halunnut näyttäytyä lapselle murjottuna”, Virpi perustelee.
Nina ei nähnyt kaikkea, mutta aisti paljon.
”Kerran äiti tuli käymään aika pahasti hakattuna. Muulloinkin kuulin mamin, joksi isoäitiä kutsuin, ja ukin puheita. Loput luin heidän kasvoiltaan. En voi sanoa varjeltuneeni läheskään kaikelta”, kertoo Nina.
Virpin päihdeongelma opetti Ninan selviytyjäksi
Nina todisti myös Virpin päihdeongelmaa. Molempien mieleen on ikuistunut kesäpäivä, jolloin Nina oli vielä alle kouluikäinen.
Virpi päätti viedä Ninan nauttimaan helteestä Helsingin Sirpalesaareen. Nina nauttikin leikeistä tuttujen lasten kanssa. Virpi joi tarjottuja oluita, kunnes huomasi olevansa aivan liian juovuksissa. Ninan piti taluttaa hänet kotiin Katajanokalle.
”Kävelimme rantaa pitkin. Yhtäkkiä äiti sanoi, että uidaan loppumatka.”
Nina ei osannut uida. Hän ei silti pelästynyt.
”Tajusin jo pienenä, että äiti on täysi tossu ja pystyn hallitsemaan häntä. Että selviän tiukoistakin tilanteista.”
Virpi suostui kävelemään perille asti.
”Meidän perheessä puhutaan asioista suoraan, välillä huudetaan ja sitten sovitaan”, kertovat Nina ja Virpi. © Tommi Tuomi/Otavamedia
”En vieläkään tajua, miten hän äitinä saattoi käyttäytyä niin”, Nina sanoo.
”Sitä päivää en ole kyennyt antamaan itselleni anteeksi vieläkään”, Virpi huokaa.
Sen jälkeen Nina soitti puhelinkopista isovanhemmilleen, jos hän viikonloppuvierailulla huomasi Virpin juoneen. Mami tuli puolessa tunnissa hakemaan hänet kotiin.
Lapsuuden ystävät yhä rinnalla
Virpin edesottamuksista kerrottiin lehdissä. Nina kuuli niistä irvailuja koulun pihalla. Hän oppi antamaan takaisin.
”Ole onnellinen, ettei sinun äidistäsi kirjoiteta”, hän saattoi tokaista.
Oli myös heitä, jotka olivat kateellisia Miss Suomen tyttärelle.
”Äidin misseys oli minulle täysin toissijainen asia. Sitä paitsi siitä aiheutui niin paljon lieveilmiöitä, etten ymmärtänyt, kuinka joku voisi olla kateellinen”, Nina puuskahtaa.
Pikkukaupungissa kasvamisessa oli hyvätkin puolensa:
”Siellä pidetään omista huoli.”
Tärkein tuki Ninalle olivat ystävät. He ovat rinnalla yhä.
”Heitä ja heidän perheitään eivät kiinnostaneet lehtijutut. Heille olen ollut aina Nina enkä Virpi Miettisen tytär.”
Hän ei missään vaiheessa kyseenalaistanut isovanhempien luona asumista, vaikka välillä iäkkäät holhoojat nolottivatkin.
”Mami ja ukki takasivat turvallisen lapsuuden”, hän kiittää.
Välejä Virpiinkään hän ei ole kertaakaan halunnut katkaista kokonaan.
”En ole hänelle katkera. Virpi ei ollut aikuinen, vaan tavallaan kasvoimme yhtä aikaa. Sen vuoksi meillä ei ole vieläkään tavallista äiti-lapsi-suhdetta, vaan siihen sekoittuu sisaruutta.”
Katkaisuhoito toi raittiuden
Virpi hakeutui katkaisuhoitoon tammikuussa 1991 ja on ollut raitis siitä lähtien.
Hän ei ole pyytänyt anteeksi menneitä, eikä Nina sitä odotakaan.
”Voin silti jossakin määrin ymmärtää, että sellaista tapahtui. Virpi ei ollut tarpeeksi aikuinen äidiksi.”
Virpi kertoo ihmetelleensä kauan, miksi alkoholi vaikutti häneen niin voimakkaasti.
”Mallin töiden vuoksi söin ruokahalua poistavaa lääkettä, jonka en tiennyt sisältävän amfetamiinia. Lisäksi otin toisia lääkkeitä pystyäkseni nukahtamaan. Niiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta tapahtui ikäviä asioita.”
Paras nimi Virpin elämänkerralle olisi prinsessakompleksi.
Virpi on pyrkinyt osoittamaan teoillaan muutoksensa.
”Olen yrittänyt elää niin, etten enää aiheuta pahaa mieltä Ninalle. Hän ja pojat ovat minulle kaikki kaikessa elämässäni”, Virpi toteaa.
Ninan pojat ovat tällä hetkellä 5- ja 8-vuotiaat. Äitiyden myötä Ninasta on tullut aiempaa suopeampi.
”Olen armollinen äitinä ja ihmisenä itselleni sekä ystävilleni. Tiedän tekeväni virheitä, mutta tiedän myös, että en tee yhtä suuria kuin Virpi aikanaan.”
Virpin elämänvaiheet ovat jättäneet jälkensä Ninaan. Hän ei pidä humalaisista ihmisistä, ja käyttää itse alkoholia vain harvoin.
”En kestäisi, jos kotonani sihahtaisi olutpullo auki joka viikonloppu.”
Hän ei halua olla taloudellisesti riippuvainen kenestäkään, eikä missään tapauksessa suostuisi elättämään kumppaniaan.
”Äiti on ollut liian avokätinen ja tullut hyväksikäytetyksi elämässään.”
On muutakin.
”Tiedän selviäväni, olipa tilanne kuinka vaikea tahansa.”
Takaisinmaksun aika
Virpin elämäkerta Tuhma prinsessa (Tammi) ilmestyi tammikuussa 2018. Ninan mielestä kuvaavampi nimi kirjalle olisi ollut Tyhmä prinsessa.
”Äiti on ollut vietävissä, koska ajattelee ihmisistä aina hyvää. Eikä Virpi ymmärtänyt, ettei hän voi leikkiä prinsessaa lapsen kanssa. Paras nimi elämäkerralle olisi Prinsessakompleksi.”
Virpin elämän tallentaminen on ollut Ninan toive poikien syntymästä asti.
”En itsekään tiedä, mitä kaikkea kivaa ja hassua hänen elämässään on tapahtunut. Hänellä on ollut jännittävä ja mielenkiintoinen elämä.”
Nina toivoo Virpin todellisen persoonan esilletuloa.
”Äiti on suvaitsevainen, hyväksyvä ja hänellä on taito nauraa itselleen. Hänellä on talonpoikaisjärkeä ja elämänviisautta. Hänessä on positiivista kuplivuutta ja lämpöä. Hän ei ole ikinä kateellinen kenellekään.”
Virpi ja Nina juttelevat puhelimessa pari kertaa viikossa ja tapaavat usein. Erimielisyyksiä syntyy, mutta aina niistä päästään yli. Kun Ninan ystävä kuoli onnettomuudessa, hän kertoi siitä ensimmäisenä Virpille.
”Tiesin kuulevani häneltä lohdutuksen sanat.”
Ninan avioliitto päättyi eroon, kun kuopus oli vuoden vanha. Kuultuaan erosta Virpi pakkasi laukkunsa ja oli puolessa tunnissa Ninan luona. Hän jäi Ninan luokse puoleksi vuodeksi auttamaan ja tukemaan tätä vaikeassa elämänvaiheessa.
Se oli takaisinmaksu.
”Mami ja ukki huolehtivat minusta, kun olin pieni. Äiti auttoi vuorostaan, kun minulla oli vaikeaa. Ympyrä sulkeutui.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 1/2018.
Tiedustelut:
Kuvausvaatteet: Virpin mekko ja Ninan tunika Ellos, Ninan liivi twinset Simona Barbieri.
Korut: Via Minnet ja Efva Attling.