Erja Häkkinen on ylpeä itsestään: ”Olen onnistunut sovittamaan perhe-elämän ja bisneksen niin, että kaikki ovat tyytyväisiä”

Tunnustan, että olen ylpeä itsestäni. Olen onnistunut sovittamaan perhe-elämän ja bisneksen keskenään niin, että kaikki ovat tyytyväisiä. Ennen kuin teen minkäänlaisia isoja päätöksiä juttelen asioista lasteni kanssa. Kotonamme vallitsee demokraattinen filosofia.

Se on peruja omasta lapsuusajan perheestäni, jossa otettiin aina jokaisen mielipide huomioon. Uskon, että lapset ja nuoret voivat paremmin kun heidät otetaan mukaan päätöksentekoon. Minun ei tarvitse päättää perheessäni kaikesta. Siteeraan lapsiani: olen maailman paras äiti. Ja vaatimaton.

Olen tehnyt paljon hyväntekeväisyyttä ja toiminut WWF:n lähettiläänä. Maailmassa pitäisi olla vähemmän itsekkyyttä ja enemmän muiden huomioon ottamista.
Olen kerännyt varoja muun muassa Bhutaniin, jossa vietin viisikymppisiänikin. Päätin, etten järjestä mitään isoja juhlia vaan haastoin ihmisiä mukaan Bhutaniin trekkaamaan. Sain kyllä seuraa, mutta kukaan muu ei patikoinut kuin minä. Se oli tosi rankkaa. Reissu opetti, että itsensä voi ylittää, vaikka välillä tuntui, etten jaksa metriäkään.

Herään joka aamu puoli seitsemän. Kysyn jo edellisenä iltana lapsilta, mitä he haluavat aamiaiseksi. Laitan silloin aamiaistarvikkeet ja kattauksen valmiiksi. Herätän heidät kun aamiainen on valmis. Siinä he sitten syövät puuronsa ja paahtoleipänsä ja valmistautuvat kouluun lähtöön. Kysyn samalla mitä illalla syödään ja teen sen mukaan illallissuunnitelmat.

Kodista voimaa

Ammennan voimaa kodistani. Muutimme uuteen kämppään Monacossa, josta on noin 15 minuutin matka huvilallemme. Siellä vietämme usein viikonloput ja joulut.
Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva Hugo ilmoitti juuri, että hän muuttaa villaan, jotta voi keskittyä paremmin lukemiseen. Minusta se on mahtava ajatus, poika osoittaa melkoista vastuuntuntoa.

Hugo lähtee tammikuussa armeijaan Suomeen ja sieltä suoraan yliopistoon. Hän aikoo opiskella bisnestä ja designia. Koulumahdollisuuksia on muun muassa New Yorkissa, Lontoossa ja Milanossa, joka olisi se kaikista houkuttelevin.

Rakastan lapsiani ja näytämme tunteemme puolin ja toisin. Hugo on kohtelias ja rehellinen nuori mies. Tyttäreni Aina puolestaan on pirskahteleva ja temperamenttisempi teini. Halaamme ja suukottelemme paljon. Jos olen matkoilla ja Aina kaipaa minua, kisailemme puhelimessa siitä, kumpi pystyy sanomaan toiselle isommin, että rakastaa.

Rakastan myös koiraamme, joka on rodultaan venäjäntoy. Se vie pois stressin ja murheet. Koira on läheisriippuvainen. Teen usein töitä koira sylissäni ja se myös nukkuu tyynylläni.

Terveen itsetunnon puolesta

On pelottavaa, miten arkipäivää kauneusleikkauksista on tullut. Jo lukioikäisten tyttöjen kasvoissa voi olla täyteaineita. Ihmettelen miten jotkut äidit antavat tyttäriensä tehdä niin?

Ymmärrän operaatiot onnettomuuden tai sairauden vuoksi, mutta muuten en. Säälittää ihminen, joka on alkujaan ollut persoonallisen näköinen, mutta on tehnyt itsestään muovinuken, jonka hymy näyttää irvistykseltä. Kauneus on kokonaisuus, johon liittyy myös sisäinen rauha ja hyvinvointi.

Olen aina liputtanut terveen itsetunnon puolesta. Tunnetun sukunimemme vuoksi olen keskustellut näistä asioista aina lasten kanssa. Olen sanonut heille, että sukunimestä ei tarvitse tehdä mitään numeroa, mutta sitä ei tarvitse myöskään piilotella. Pitää vain olla sitä mitä on, eikä yrittää olla mitään muuta.

Ennustan, että opettelen seuraavaksi italiaa. Kieli on kätevä, kun olen mukana yhtiössä, joka tuo Suomeen italialaista kosmetiikkaa. Italian oppiminen on ajankohtaista myös, jos Hugo muuttaa Milanoon. Puhun lasten kanssa kolmea kieltä, mutta Hugo ja Aina puhuvat keskenään englantia.

Hiljattain Hugo ehdotti, meidän pitää etukäteen sopia aina päivän kieli, jolloin emme puhu mitään muuta. Hugo on myös pyytänyt minua korjaamaan jos hän puhuu suomea väärin. Hän haluaa skarpata kielen kanssa armeijaa varten.