Krista Kosonen ei aio jäädä pitkälle äitiyslomalle: ”Minusta ei tule vauvapalstaihmistä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Krista Kosonen halusi lukea Kätilö-elokuvaa varten naisten omakohtaisista Lapin sotaan liittyvistä kokemuksista. Ilmeni, että niitä ei ole. Syynä on häpeä.
Elokuvateattereissa pyörii paraikaa elokuva, jossa Krista Kosonen näyttelee kätilöä. Oikeassa elämässä hän tarvitsee kohta kätilön apua. Palkittua näyttelijätärtä odottaa uusi rooli äitinä.

Hilma ei tuollaista katsele. Sitä ollaan tuntikausia poissa. Sitten tullaan kotiin, rapsutetaan hätäisesti korvan takaa ja vetäydytään sohvan nurkkaan tutkimaan jotain mukamas tärkeää litteästä vehkeestä.

Onneksi Hilma tietää, miten emännän huomion saa itselleen.

Se hyppää sohvalle, asettaa kolmekymmentä koiran kiloaan emännän sylissä olevan tablettitietokoneen päälle ja työntää tassulla mokoman laitteen syrjään.

Noin. Nyt emäntä ymmärsi, mikä tässä on tärkeää. Minä, Hilma.

”Hilma inhoaa elektronisia laitteita”, sen emäntä näyttelijä Krista Kosonen sanoo.

Kun Hilma ottaa tarvitsemansa huomion, Kristan ei auta muu kuin keskittyä labradorinnoutajansa tiheän mustan turkin rapsutteluun.

”Koira on hyvä läsnäolon opettaja. Se osaa vaatia huomiota eikä sille voi sanoa, että anna mun olla rauhassa.”

Koiran kanssa pääsee myös tilanteisiin, joissa saa itse painua taka-alalle. Näin on esimerkiksi koirapuistossa.

”Siellä ihmiset eivät ole kiinnostuneita sinusta vaan koirasta. Joskus joku saattaa kysyä jotain leffasta, mutta sitten siirrytään taas pääasiaan, koiriin. Se on ihanaa.”

Työ tuli uniin

Viime aikoina Hilma on ollut Kristalle erityisen tärkeä apu työasioista irrottautumisessa, sillä viimeisin työ valloitti myös Kristan ja hänen miehensä, elokuvaohjaaja Antti Jokisen, asunnon.

Aluksi Katja Ketun romaaniin pohjaavan Kätilö-elokuvan taustamateriaali ui Kososen ja Jokisen kodin seinille ja pöytäpinnoille. Aamukahvilla sai tuijottaa kuvia keskitysleiristä, kaikkialla lojui kirjoja sodasta ja vankileireistä.

Lopuksi tekeillä oleva elokuva ujutti itsensä myös Kristan uniin. Krista oli töissä myös öisin, kun hän sisäisti unissaan sodan tunnelmaa ja näyttelemänsä Helena-kätilön roolia.

Oli siinä Hilmalle työsarkaa. Emäntää sai tämän tästä onkia pois työn syövereistä olemaan tässä, läsnä.

Kokonaisvaltainen paneutuminen kuitenkin kannatti.

Vaikka elokuva sai ensi-iltansa kaksi viikkoa sitten, Krista ehti jo kesäkuussa saada roolistaan parhaan naisnäyttelijän palkinnon Shanghain kansainvälisillä filmifestivaaleilla.

Rakkaus auttaa kestämään

Kätilö kuvaa elämää saksalaisten vankileirillä Pohjoisen jäämeren rannalla hieman ennen Lapin sodan puhkeamista.

Leirillä tapahtuu kauheita asioita: naisvankeja raiskataan ja heillä tehdään lääketieteellisiä kokeita.

Vaikka Kätilö kuvaa sitä, kuinka sota raaistaa ja rouhii kenen tahansa moraalia ja inhimillisyyttä, se on kuitenkin ennen kaikkea rakkaustarina.

Suomalainen kätilö Helena ja suomalais-saksalainen SS-upseeri Johannes rakastuvat ja löytävät toisistaan syyn elää. Rakkaus auttaa kestämään sodan luoman mielipuolisen kärsimyksen.

Krista on lukenut, että juuri tällaiset asiat auttavat selviämään ääriolosuhteissa. Auschwitzin ja Dachaun keskitysleireillä vankina ollut psykiatri ja filosofi Viktor E. Frankl kehitti teorian selviytymisestä kirjassaan Ihmisyyden rajalla.

”Ne, jotka onnistuvat säilyttämään toivonsa, selviytyvät suuremmalla todennäköisyydellä. Heillä on jotain, minkä vuoksi elää.”

Sivistyksen mittari

Aivan sattumalta Kätilö on juuri nyt myös mitä ajankohtaisin elokuva Eurooppaa ravistelevan sotapakolaiskriisin takia.

Vain roolit ovat kääntyneet: silloin Suomi tarvitsi ja sai apua. Nyt meiltä tarvitaan apua.

”On hienoa, miten monet suomalaiset ovat valmiita auttamaan. En usko, että se porukka, joka kantaa Painukaa tiehenne -kylttejä olisi koko kuva Suomesta.”

Krista ei ajattele kenenkään lähtevän kotoaan, elleivät olosuhteet ole mahdottomat.

”Kaikki me etsimme paikkaa, jossa voi elää turvassa rakkaidensa kanssa.”

Hän allekirjoittaa väitteen, jonka mukaan sivistyneen yhteiskunnan mittari on se, miten se kohtelee vähäosaisiaan.

”Tämä pätee tietenkin myös suomalaisten omiin vähäosaisiin. Olen katsellut tyrmistyneenä leikkauksia, jotka osuvat erityisesti työttömiin, eläkeläisiin ja opiskelijoihin.”

Häpeä vaiensi

Valmistautuessaan rooliinsa Krista etsi kirjallisuutta, jossa olisi aikalaisten omakohtaisia kokemuksia Lapin sodasta.

”Et tule löytämään, sanoi sotakirjadivarin pitäjä minulle. Niitä kirjoja ei ole.”

Etenkin Helenan kaltaiset naiset, joilla oli rakkaussuhde saksalaiseen sotilaaseen, ovat vaienneet.

Lapin sota muutti nämä suhteet häpeällisiksi. Häpeän leima ei ole haihtunut, koska asiaa ei ole koskaan laajemmin käsitelty kulttuurissamme. Purkamaton trauma vaikuttaa edelleen.

Saman huomasi muutama vuosi sitten esimerkiksi dokumentaristi Virpi Suutari, kun hän etsi vetäytyvien saksalaisjoukkojen mukaan lähteneitä suomalaisnaisia. Suutari teki naisten kokemuksista elokuvan Auf Wiedersehen Finnland. Naisia oli erittäin vaikea löytää, ja moni kieltäytyi häpeä takia puhumasta.

Lapin sodan naisille aiheuttamaa traumaa puretaan myös Irja Wendischin tietokirjoissa. Niihin Kristakin tutustui. Osa naisista lähti saksalaisten mukaan paremman elämän toivossa, ei rakkauden takia. Nuorimmat olivat vasta 15-vuotiaita.

”Heistä tuli propagandakoneiston uhreja. Heidät loattiin ja heistä tehtiin julkisuudessa isänmaan pettureita, helppoja fritzien käsikynkässä roikkuvia naikkosia. Ei mikään ihme, että naiset päättivät olla hiljaa”, Krista sanoo.

Hän toivoo, että Kätilö voisi osaltaan olla purkamassa häpeän taakkaa ja auttaa ymmärtämään mennyttä.

Tärkeämpää kuin työ

Jos Hilma olisi mukana tässä haastattelussa, se luultavasti haluaisi nyt huomiota. Ollaan viivytty aika pitkään epäkoiramaisen synkissä asioissa.

Ehkä se soisi meille hieman lisäaikaa, jos vaihtaisimme puheenaihetta – ja jos se saisi nuolla lautasemme puhtaiksi lounaan jäännöksistä.

Siirrytään siis vähemmän synkkään aiheeseen.

Krista Kosonen ja Antti Jokinen odottavat perheenlisäystä. Parin yhteinen lapsi syntyy syksymmällä. Lapsi on Kristan esikoinen, mutta Antin toinen. Hänellä on 17-vuotias Paavo-poika liitosta malli ja yrittäjä Niina Kurkisen kanssa.

Raskaus on sujunut hyvin ja saa Kristan hehkumaan.

”En voi yhtään tietää, mitä tuleman pitää, mutta olen tosi onnellinen”, Krista sanoo.

Krista on viime vuodet tehnyt paljon töitä ja vakiinnuttanut asemansa yhtenä kysytyimmistä näyttelijöistä. Moisen työorientaation jälkeen äitiyslomalle siirtyminen voisi olla vaikeaa.

Mutta ei Kristalle.

”Ei ole minkään näköistä stressiä. Enemmän ajattelen, että äitiys avartaa monella tavalla. Ammatillisestikin. Vaikka en minä tässä ammatillisuutta ensisijaisesti mieti.”

Mitä sitten ajattelet?

”Että tämä tuntuu niin paljon tärkeämmältä kuin työ.”

Hyvät eväät

Vaikka Krista ei tiedä, mitä äitiys tuo tullessaan, omalta Maini-äidiltään hän arvelee saaneensa hyvän kompassin, jolla suunnistaa uudessa roolissa.

Kristan vanhemmat erosivat, kun hän oli 6-vuotias. Erosta huolimatta vanhemmat eivät koskaan moittineet toisiaan Kristan tai tämän kolme vuotta vanhemman Antti-veljen kuullen.

”Se antoi rauhan olla lapsi ja teini-ikäinen. Koin myös, että vanhemmat rakastivat ja tukivat, mutta eivät ohjailleet mihinkään suuntaan. Sain itse löytää ne asiat, joista kiinnostuin.”

Se auttoi terveen itsetunnon kehittymisessä.

”Äiti ja isä eivät harrastaneet mitään valheellista meidän tyttö -pönkitystä, vaan suhtautuivat tekemisiini realistisesti.”

Muutama äitiyteen liittyvä asia on Kristalle nyt jo selvä.

”Minusta ei tule vauva.fi-ihmistä. Siis sellaista, joka nimettömänä suoltaa muihin naisiin kohdistuvaa vihapuhetta tyyliin: Miten tuollainen ihminen edes hankkii lapsia?”

Se on myös varmaa, että Krista ei aio vetäytyä pariksi vuodeksi äitiyslomalle.

”Olen identiteetiltäni freelance-ihminen. Minulla ei ole mitään muottia sille, minkälaista elämän pitäisi olla, koska elämä muuttuu koko ajan.”

Siksi hän aikoo toimia niin kuin muutkin freelance-kollegat. Välillä pyrähdetään tekemään työrupeama, sitten palataan taas takaisin kotiin. Ei olla kokonaan pois työstä eikä kotoa.

Kristalla on nyt jo sovittuna muutamia töitä lapsen syntymän jälkeiselle ajalle.

”Tykkään sellaisesta elämästä, jossa on hässäkkää ja tapahtumaa. Paljon porukkaa, toimintaa, älämölöä, lapsia, eläimiä.”

Niin, eläimiä.

Jos Hilma olisi tässä, se tosiaan kaipaisi jo toimintaa. Pian Hilma ei ole ainoa, joka vaatii Kristan huomiota ja läsnäoloa.

”On kivaa, kun ei voi tietää, mitä on edessä.”

  • Näyttelijä.
  • Syntynyt: 28. toukokuuta 1983 Espoossa.
  • Asuu: Helsingissä.
  • Perhe: Avomies elokuvaohjaaja Antti J. Jokinen ja myöhemmin syksyllä syntyvä esikoinen.
  • Aiempia töitä: Muun muassa televisiosarjat Kingi, Putous, Klikkaa mua, Toisen kanssa, Helppo elämä, Virta. Ollut isoissa rooleissa muun muassa näytelmissä Vanja eno, Anna Karenina, Kirsikkapuisto. Viime aikoina mukana elokuvissa Puhdistus, Rölli ja kultainen avain, Prinsessa, Kaikella rakkaudella, Tie pohjoiseen.
  • Ajankohtaista: Äsken ensi-iltaan tullut Kätilö-elokuva.
Jaa kaverilleTilaa Seura
X