Näin ex-uutisankkuri Aino Huilaja selviää Lapin eräkämpässä ilman sähköä ja juoksevaa vettä

Jaa artikkeliTilaa Seura
Entinen uutisankkuri Aino Huilaja on asunut tässä mökissä keskellä Lapin erämaata marraskuusta lähtien. © JERRY YLKÄNEN
Aino Huilaja ja aviomies Jerry Ylkänen eivät pärjäisi eräkämpässä ilman ahkiota ja tunturisuksia.

Entinen uutisankkuri Aino Huilaja irtisanoutui työstään 1,5 vuotta sitten ja muutti aviomiehensä Jerry Ylkäsen ja parin 6-vuotiaan Arska-koiran kanssa pakettiautoon. He ehtivät autoilla Euroopassa puoli vuotta, mutta sitten vaikeutunut koronatilanne pakotti parin palaamaan Suomeen.

Ranssi-pakettiauton nokka suunnattiin kohti Lappia. Marraskuussa Aino ja Jerry sanoivat pakuelämälle hetkeksi hyvästit ja muuttivat talveksi Ainon isän Reinon eräkämppään keskelle Kittilän erämaata. Metsätieltä matkaa kotiin on pari kilometriä soiden läpi. Parhaiten kotimatka sujuu tunturisuksilla, ja muuttokuormankin Aino ja Jerry hoitivat suksilla ahkiota perässä vetäen.

Ahkio ja sukset ovatkin elinehto talvisessa erämaassa.

”Koko elämä kulkee tässä pulkassa mukana, tähän mahtuvat 2–3 viikon ruoat. Nämä sukset ovat kyllä tosi tarpeelliset, näillä menee ihan minne vain”, Jerry kertoo eräkämpän pihassa.

Sähköä kannettavasta akusta

Eräkämppä on sähkötön hirsimökki, johon ei tule juoksevaa vettä. Sisällä on kuitenkin lämmintä, kiitos takan ja kamiinan. Myös tuvan toisella puolella olevan puusaunan lämmitys tuo lisää lämpöä. Aiemmin keittiön puolella saattoi olla kuin saunassa ja muualla tuvassa viileämpää, mutta kamiinapuhallin levittää nyt lämmön tasaisemmin.

Vaikka sähköä ei ole, pimeällä ledivalot valaisevat ja Aino ja Jerry pystyvät lataamaan kännyköitään, tietokoneitaan ja kameroita kannettavan akun avulla. 12 wolttinen akku muistuttaa auton akkua.

”Tämä on kenelle tahansa karavaanarille päivänselvä asia. Tätä ladataan aggregaatilla, ja kun kevät tulee, laitamme aurinkopaneelit hankeen. Kesällä , kun aurinko ei juuri laske, ei aurinkosähkö lopu kesken”, Jerry kertoo.

Talvisin Aino ja Jerry käyttävät sähköä säästeliäämmin. Valaistus on tärkein, ja siksi he hankkivat muuttaessaan kämppään sähköä säästävät ledivalot vanhojen hehkulamppujen tilalle. Myös kynttilät palavat iltaisin.

Kun Aino kirjoittaa esimerkiksi kolumneja, hän luonnostelee ajatuksensa ensin muistikirjaansa. Kirja on nyt takan päällä Herman Hessen Arosuden ja muutaman muun kirjan alla.

”On ollut yllättävän hauskaa kirjoittaa ensin käsin kynttilän valossa ja vasta sitten kirjoittaa läppärillä.”

Aino Huilaja kävi ennen jumpissa koko ajan. Nyt hän on kuitenkin entistä paremmassa kunnossa, koska hakkaa halkoja ja on koko ajan ulkona.

Aino Huilaja on tottunut siihen, että aamu alkaa usein vedenhaulla mökin vieressä olevasta joesta.© Jerry Ylkänen

”Vähän niin kuin 1800-luvulla”

Ainon ja Jerryn päivä alkaa yleensä aamukahvihetkellä. Kun sumpit on juotu, he käyvät hakemassa vettä pihan vieressä kulkevasta joesta. Joessa on paljon lähteitä, joten vesi on juomakelpoista. Jos sauna on lämmennyt edellisenä iltana, vedenhakureissulle ei ole tarvetta.

Mökin lämmityksessä kuluu polttopuita, joten päivällä avioparin ohjelmassa on yleensä puiden pilkkomista. Aino nauttii etenkin lumitöistä. Pienemmät pyykit he pesevät käsin tiskialtaassa, suuremmat he käyvät pesemässä Ainon vanhemmilla.

Luksushetkiin kuuluu saunominen: puusauna lämpenee useamman kerran viikossa.

”Niin ne päivät täyttyvät. Olemme vähän niin kuin 1800-luvulla. Ei tarvitse miettiä, mitä uutta Netflixiin on tullut, vaikka kyllä sekin täällä näkyy”, pari kertoo.

Ruokaa Aino ja Jerry laittavat fiilistellen. Jos aikaa on enemmän, he kokkaavat ulkona nuotiolla. Keittiössä on myös kaasu-uuni, mutta usein Aino ja Jerry tekevät ruoan takassa. Nytkin padassa paistuu pataleipä ja sen vieressä loimuaa lohi.

Tuvan puolella nurkassa on jääkaappi, siis tavallinen puinen kaappi, johon on porattu reiät ulos mökin seinien läpi. Kovilla pakkasilla jääkaappi muistuttaa jo pakastinta.

”Kun eilen otin ketsupin jääkaapista, se oli jäässä. Näköjään smetanakin on nyt jäätynyt. Kaikki tuoreet vihannekset pitää muistaa viedä keittiön puolelle, etteivät ne mene piloille”, Aino sanoo.

”Sitkeyttä vaativa elämäntapa”

Hätätilanteita varten mökistä löytyy ensiapupakkaus. Aino on käynyt ensiapukursseja ja osaa tehdä painesiteet ja elvyttää. Jos jotain vakavampaa sattuisi, mökille pääsee myös moottorikelkalla, mutta apu on suhteellisen kaukana.

Siksi he pilkkovat puita kaikessa rauhassa ja hiihtolenkit tuntureilla ovat enemmän tunnelmointia kuin hiki otsassa hiihtämistä.

”Tämä ei ole niin extremeä, vaan pikemminkin sitkeyttä vaativa elämäntapa. Se on vähän kuin vaeltaminen: päivän jaksaa mennä täysillä, mutta kun pitää mennä pidempi aika putkeen, niin kysytään enemmän henkistä jaksamista”, Jerry vertaa.

 

Aino Huilajan kirjoittama ja Jerry Ylkäsen valokuvaama kirja Pakumatkalla (Otava) ilmestyi helmikuussa.

Lue myös: Uutisankkuri Aino Huilaja vaihtoi vakityön elämään erämaakämpässä: ”Aika vähällä voi elää hyvää elämää”

 

X