Geokätköjen lumoissa

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Tommi Taipale
Mikä harrastus saa vuokraamaan nostolava-auton? Geokätköilyyn hurahtanut Minna Karila tietää.

Hyvä harrastus on sellainen, että siitä innostuu. Kaarinalaista Minna Karilaa, 58, kuunnellessa huomaa intohimon, jolla hän suhtautuu geokätköilyyn.

”Se on suurta seikkailua. Voisin etsiä kätköjä vaikka joka päivä”, Karila intoilee.

Niin hän melkein tekeekin. Karila aloitti geokätköilyn 2013 suunnistusharrastuksen hiipuessa. Hän on etsinyt yli viisituhatta kätköä. Se tekee noin tuhat vuodessa, neljä päivässä!

”Viime vuoden kesälomalla kiersimme mieheni kanssa kaikki Lapin kunnat ja etsimme vähintään yhden kätkön joka kunnasta. Eräs tavoitteemme on löytää kätkö kaikista Suomen kunnista. Bensaa siinä palaa, mutta kivaa on.”

Luonnossa liikkuminen on osa geokätköilyn viehätystä.

Geokätköilyssä joku tekee piilon ja ilmoittaa koordinaatit www.geocaching.com -sivuilla. Etsijät käyvät katsomassa, millaisesta kätköstä ja paikasta on kyse.

Kätkö-sana tuo mieleen jonkinlaisen aarteen. Niitä geokätköissä ei kuitenkaan ole. Pelkkä löytäminen riittää.

”Joskus kätkössä on kulkevainen, jota reissaajaksikin kutsutaan. Se voi olla jokin pieni esine: nalle, leluauto, runonpätkä, avaimenperä. Sen voi ottaa mukaan ja viedä mennessään johonkin toiseen kätköön. Siirto kirjataan kulkevaisen nettisivulle, josta omistaja pystyy seuraamaan sen matkaa.”

Kätkössä on jonkinlainen purkki, mielellään vedenpitävä. Kaikkea käytetään filmipurkeista pakasterasioihin, mausteputkiloista muovipulloihin, mikä ikinä tarkoitukseen sopii.

Kovin tavalliseen ei nykyisin kannata enää sortua.

”Vitsailemme, että tupperi metsässä, jos jokin pakasterasia on jossain kivenkolossa, vähän mitäänsanomattomassa paikassa.”

Purkissa pitää olla selkeä ilmoitus, että kyseessä on geokätkö. Lisäksi siellä on kynä ja logikirja, johon löytäjä kirjoittaa päivämäärän ja nimimerkkinsä todisteeksi käynnistään. Sen jälkeen löytö jätetään samaan paikkaan.

Nimimerkkien käyttö on osa geokätköilyä. Kun puuhaan lähtee, tittelit heitetään pois. Ajatus on, että kaikki ovat tasa-arvoisia, vain kätköilijöitä. Karilan nimi kätköilypiireissä on Wilina.

Logikirjaan merkitään päivämäärä ja kuka kätköllä on käynyt.

Kätköily alkoi 2000-luvun alussa Yhdysvalloista, kun gps-paikannussysteemi tuli yleiseen käyttöön. Ideana oli esitellä kätkön etsijöille joku erityinen, historiallinen tai muuten näkemisen arvoinen paikka. Tietenkin niin, ettei häiritä kenenkään yksityisyyttä.

”Etsintä tehdään vaivihkaa, jotta sivulliset eivät edes huomaa sitä.”

Nykyisin kyse on usein hienosta kätkötoteutuksesta tai nokkelasta kätkökuvauksesta, kuten mysteerikätköissä. Sellaisen löytääkseen on ensin ratkaistava jokin arvoitus tai tehtävä.

Koordinaatit, tai ”naatit”, kuten Karila sanoo, selviävät esimerkiksi lukemalla kirja tai katsomalla elokuva ja etsimällä siitä vastaukset tekijän laatimiin kysymyksiin. On muun muassa Mika Waltari ja Harry Potter -kätköjä.

”Mieheni kanssa olemme hurahtaneet haasteisiin, joissa pitää hakea tietty määrä tietyntyyppisiä kätköjä: soutaa saareen, kiivetä puuhun tai kalliolle etsimään kätköä tai osallistua useaan kätköilijätapaamiseen.”

Geokätköillä voi yksinkin, mutta Karilan mukaan se on pohjimmiltaan sosiaalista. Yhteyttä pidetään tapaamisten ohella netissä. Myös kätköillä ja kätköjä etsiessä tapaa ihmisiä. Joskus lähdetään joukolla kätköilemään.

Tosin välillä muita liikkujia vältellään, etteivät ”jästit”, me geokätköilyyn perehtymättömät, pääse jyvälle kätköpaikoista. Lähinnä kyse on siitä, ettei kätköjä tuhottaisi. Yksikin tuholainen voi pilata muiden hauskan.

”Etsintä tehdään vaivihkaa, jotta sivulliset eivät edes huomaa sitä.”

Etsittävästä ei ole pulaa. Maailmassa kolmen miljoonan kätkön raja rikkoutui tänä vuonna.

Joskus kätköt sijaitsevat hankalissa paikoissa.

Matkoilla Karila etsii miehensä kanssa aina kätköjä. Se on hyvä tapa tutustua matkakohteeseen.

”Puolan Gdanskissa oli tosi mielenkiintoinen kätkö. Piti seurata kaduilla lyhtyjä ja muodostaa koordinaatit talojen numeroista. Se oli pitkä reitti. Tuli samalla katseltua arkkitehtuuria.”

Kesän lomareissulla Karila suuntaa miehensä kanssa Irlantiin, jossa on Euroopan ensimmäinen geokätkö.

Kun kätkön on löytänyt, kätköilysivuille kirjoitetaan löytöloggaus. Siinä kerrotaan, millainen kokemus kätköllä käynti oli. Toiset kuittaavat löydön muutamalla sanalla, joku innostuu sanailemaan pitkään.

Gps-laite ei nykyisin ole välttämätön. Älypuhelimellakin pärjää. Karila etsii kätköt tabletille ladatun kartan avulla.

”Tabletin näytöllä karttaa on helpompi seurata. Jos tekee kätköjä, silloin gps on lähes välttämätön, jotta koordinaatit ovat riittävän tarkat.”

Tarkoista koordinaateista huolimatta kätkö ei aina löydy helposti. Se voi olla talon seinässä tai vaikkapa linnunpöntössä. Maahan kätköä ei saa kaivaa, mutta sukeltamaan voi joutua.

Toisinaan tarvitaan pieniä työkaluja, kuten ruuvimeisseliä, kuusiokulma-avainta tai magneettia. Joskus vähän järeämpääkin kalustoa.

Korkealla puussa olleen kätkön tavoittamiseksi Karila kollegoineen on jopa vuokrannut nostolava-auton, kun kiipeäminen osoittautui mahdottomaksi ilman kiipeilyköysiä. V

Näin pääset alkuun

» Mene nettiin www.geocaching.com tai www.geocache.fi -sivulle ja rekisteröidy. Sivustolta löydät myös lisätietoa ja ohjeita.

» Sivustoilta löytyvät kätköpaikat. Kaikki kätkökuvaukset ja tarkat koordinaatit saa näkyviin vuosimaksua vastaan.

» Perusvuosimaksu on 29 euroa.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X