Göran Stubb pyysi Pirkko Mannolaa treffeille jo 1959 - lempi leimahti 50 vuotta myöhemmin
Pirkko Mannola ja Göran Stubb pyörsivät omat puheensa muuttaessaan avoliittoon reilu vuosi sitten. He kiittävät ratkaisuaan. Yhdessä asuminen on ollut yllättävän mutkatonta.
Parin yhteinen kieli on pääasiassa ruotsi. ”Tosin minä väännän suomea joukkoon, jos en löydä sanoja”, Pirkko sanoo.
Lausunto ei jättänyt sijaa arvailuille. Jääkiekkovaikuttaja Göran Stubb, 82, muistelee pilke silmäkulmassa vuosia sitten lukemaansa haastattelua. Siinä näyttelijä ja laulaja Pirkko Mannola, 78, totesi:
”Tähän huusholliin en enää miestä huoli.”
Göran oli itsekin antanut vastaavan lausunnon:
”Paras tapa pilata hyvä suhde on muuttaa yhteen.”
Muistot saavat Pirkon purskahtamaan nauruun:
”Ja kuinkas sitten kävikään!”
Göran muutti Pirkon asuntoon syksyllä 2016 vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Yhdessä asuminen on ollut yllättävän mutkatonta. Molemmat keksivät vain yhden asian, jonka toisen tavoissa muuttaisivat.
Se oli menoa
Nyt on lupa kränätä ja komennella. Näin totesi Göran Pirkolle 10. joulukuuta, jolloin he juhlivat seurustelun kaksivuotispäivää. Yhteinen taival olisi voinut alkaa Pirkon mukaan jo puoli vuotta aiemmin. Göran puolestaan kertoo tarjonneensa siihen mahdollisuutta lähes 60 vuotta sitten.
Vuonna 1959 Göran oli töissä konttorikoneita myyvässä yrityksessä. Yritys järjesti Tampereella näyttelyn, jonne palkkasi tuote-esittelijäksi edellisenä vuonna Miss Suomeksi valitun Pirkon.
Göran pyysi Pirkkoa treffeille.
”Hän sanoi miettivänsä asiaa”, Göran kertaa.
Pirkko toteaa olleensa hyvin arka.
”Missillä piti olla hyvä, puhdas ja viaton maine. Kannattelin sitä.”
Sittemmin molemmat solmivat tahoillaan pitkään kestäneet avioliitot, seurasivat lastensa aikuistumista, tulivat isovanhemmiksi ja jäivät leskiksi. Göranin vaimo Christel Stubb kuoli pitkään sairastettuaan vuonna 2008 ja Pirkon puoliso Åke Lindman vuotta myöhemmin.
Vuosikymmenten aikana Pirkko ja Göran sivusivat toistensa elämää. He liikkuivat samoissa piireissä, ja heillä oli yhteisiä ystäviä. Valokuvista näkyy, että he olivat istuneet illallisella saman pöydän ääressä useitakin kertoja.
Kesällä 2015 he tapasivat sattumalta Stockmannin edustalla. Göran oli menossa ostamaan rapuja. Pirkko vihjaisi, ettei hän ole saanut maistaa niitä pitkään aikaan.
”Soita minulle, jos joskus tarvitset seuralaista illalliselle”, Pirkko kannusti.
Göran olisi soittanut mielellään.
”Mutta Pirkko unohti antaa puhelinnumeronsa”, hän kertoo.
”Jos olisit soittanut, olisimme varmasti aloittaneet seurustelun jo silloin”, Pirkko uskoo.
Puoli vuotta myöhemmin, 10. joulukuuta, he osuivat yhtä aikaa Tapiolan postiin. Göran kysyi, pitääkö Pirkko etanoista. Hän kutsui Pirkon kotiinsa syömään illallista vielä samana iltana.
Pirkko ihastui kauniiseen kattaukseen.
”Tämähän on ihmeellinen mies”, hän tuumasi.
Molemmat tunsivat löytäneensä kumppanin.
”Jotain klikkasi, ja se oli sitä myötä menoa”, Pirkko nauraa.
Göran toteaa aavistuksensa osuneen oikeaan:
”Pirkko on täyttänyt kaikki odotukset, joita minulla oli vuonna 1959. Ihana nainen.”
Jaettu arki
”Göran on rauhallinen ja pitkämielinen, minä käyn ylikierroksilla ja saatan kiehahtaakin”, Pirkko luonnehtii. ©MARJO TYNKKYNEN/OTAVAMEDIA
Espoon Tapiolassa sijaitsevan kodin olohuoneessa on uusi, yhdessä valittu sohva. Sen edessä on Göranin entisestä, Lehtisaaressa sijaitsevasta kodista tuotu marmorinen pöytä.
Pirkko ja Göran ovat sisustaneet pikku hiljaa uudelleen yhteistä kotia, jossa Pirkko ennen asui yksin.
”Göranilla on hyvä maku. Hän on kuitenkin tyypillinen mies, joka väittää, ettemme tarvitse mitään uutta”, Pirkko kertoo.
Alun perin heidän ei ollut tarkoitus muuttaa yhteen, vaan vierailla vuoroin toistensa luona. Kahden kodin välillä edestakaisin kulkeminen alkoi kuitenkin tuntua turhalta ja rasittavaltakin. Asumisjärjestely ratkesi syksyllä 2016, kun Göran muutti Pirkon luokse ja siirsi toimistonsa entiseen kotiin.
”Minun olisi ollut vaikea muuttaa Göranin luokse”, Pirkko myöntää.
Göran ehti asua Lehtisaaren kodissaan viisikymmentä vuotta, myös avioliittonsa ajan. Pirkko sen sijaan oli asunut kodissaan aina yksin, sillä hän muutti siihen puolisonsa kuoleman jälkeen.
Mikä yhdessä asumisessa on yllättänyt? Ehkä se, että arki soljui heti uomaansa.
”Meidän oli helppo solahtaa toistemme elämään. Yhdessä asumiseen on ollut jopa helpompi tottua nyt kuin nuorena. Olemme tulleet iän myötä ehkä rennommiksi”, Pirkko arvelee.
Göran herää aamuisin seitsemän tienoilla, valmistaa aamupalaksi marjaisan smoothien ja lähtee toimistoon yhdeksäksi. Useina aamuina Pirkko löytää herättyään keittiöstä sydämin koristellun viestin: ”lähdin jo”.
Kumpikin hoitaa työasioitaan päivän ajan tahoillaan.
”Meillä on siten myös omaa aikaa ja tilaa”, Pirkko sanoo.
Kolmen neljän tienoilla kotiin palaavaa Görania odottaa Pirkon valmistama ateria.
”Pirkko on erinomainen kokki. Kaikki hänen valmistamansa ateriat ovat erinomaisia”, Göran ylistää.
Pirkko nauttii ruoanlaitosta ja yhteisistä ateriahetkistä.
”En viitsinyt tehdä mitään moneen vuoteen, sillä yksin on tylsää syödä.”
Hän on ruoanlaittajana luova:
”En katso koskaan reseptejä.”
”Pirkon tavoite on saada minut satakiloiseksi”, Göran nauraa.
Yhteisenä ilona ovat myös elokuvat, joita he katsovat televisiosta tai läheisessä elokuvateatterissa. Göran on lähes aina katsomassa Pirkon esiintymisiä. Pirkko sen sijaan ei ole innostunut pelaamaan golfia, jota Göran on harrastanut vuosikymmenet. Hän voi lähteä pelimatkoille mukaan mutta viettää aikaa vaikka kylpylässä toisen ahkeroidessa viheriöllä.
Yhteinen perinne
Olohuoneen pöydällä on Åke Lindmanin kuva. Pirkon ja Göranin edesmenneet puolisot ovat luonteva osa yhteistä elämää.
”Käymme usein yhdessä kummankin puolison haudalla”, Pirkko mainitsee.
Jouluaattona Göran sytyttää kynttilän myös Åken haudalle, kuten hän teki viime vuonnakin, sillä Pirkko on Ruotsin Örebrossa asuvan tyttärensä luona. Göran puolestaan viettää aaton poikansa Nicolaksen perheen parissa.
”Joulu on lasten ja perheiden juhla. Seniori-iässä oleville se ei ole yhtä tärkeä. Me olemme muuten niin paljon yhdessä, ettei muutaman päivän ero haittaa”, Göran juttelee.
Viimevuotiseen tapaan hän vie Pirkon Örebrohon, jonne Tukholmasta ajaa parissa tunnissa.
”Matkatavarat ja joululahjat kulkevat helpoimmin auton kyydissä. Laivamatka on samalla meille pieni, yhteinen loma”, Göran toteaa.
Merkittävä tapahtuma on myös loppiaisen Strauss-konsertti, jota kuulemaan he menevät kolmannen kerran yhdessä. Ensimmäisellä kerralla siellä paljastui heidän seurustelunsa.
”Se on pisin yhteinen perinteemme”, Pirkko hymyilee.
Mustasukkaisuutta
Ikkunan alla on valkoisia orkideoita. Yhden niistä Göran toi Pirkolle joulukuun alussa. Se yllätti, sillä kukkien tuominen ei ole Göranille tyypillistä.
Millä hän hemmottelee Pirkkoa?
”Viemällä roskat”, Göran tokaisee.
Pirkko vahvistaa, että Göran osallistuu kiitettävästi huushollin hoitoon. Sen lisäksi hän toimii Pirkon sihteerinä; patistaa tätä vastaamaan sähköposteihin ja soittopyyntöihin sekä huolehtii laskujen maksusta.
Göran vastaa saamiinsa viesteihin mieluiten heti. Se ei aina miellytä Pirkkoa.
”Jos jollekin, niin kännykälle olen mustasukkainen. Se vie yhteistä aikaa. Sen verran olen itsekäs, että huomiota pitää saada vielä kahden vuoden jälkeenkin”, Pirkko nauraa.
Hän kuitenkin ymmärtää, että puolison työ edellyttää yhteydenpitoa eri puolille maailmaa. Aikaerojen vuoksi kännykkä voi piippailla iltamyöhäänkin.
Mitä Göran muuttaisi Pirkossa?
”Hänen mielestään minä ostelen liikaa”, Pirkko tietää.
Göran naurahtaa.
”Kerran meni kokonainen viikko, jolloin en saanut uutta villapaitaa.”
Tulevaisuuden toiveet
Uutta vuotta otetaan vastaan yhdessä kotiin kutsuttujen ystävien kanssa.
”Tulevaisuudelta toivon ennen kaikkea terveyttä meille ja kaikille läheisille”, Göran sanoo.
Toistaiseksi ikävuodet eivät tunnu. Kumpikin jatkaa töitään entiseen tapaan.
”Ikä on se, millaiseksi tuntee itsensä. On ihmisiä, jotka ovat vanhoja kolmekymppisinä ja heitä, jotka elävät täyttä elämää vielä yhdeksänkymppisinä”, Göran miettii.
Pirkko on samaa mieltä:
”Aloitamme tulevan vuoden valoisin mielin. Elämä on aika ihanaa”, hän toteaa.
Pirkon pusero ja korvakorut La Matta, kynttilät, tarjotin ja sohvan tyynyt Balmuir.
Lue myös:
Pirkko Mannola: ”Olen mennyt myötätuulen mukana”
Viva: Pirkko Mannola: ”Haluan nauttia elämästä, jossa on intohimoa”