Hanna Pakarinen hiljaiselon syistä: ”Kova tahti uuvutti miut”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Hanna Pakarinen
Hanna Pakarinen muutti keväällä Helsingin Töölöstä Lauttasaareen. Kun Hanna keikkailee, hän vie 4-vuotiaan Siiri-mopsinsa äidilleen Lemille hoitoon. © Pekka Nieminen/Otavamedia
Tolkuttoman kova työtahti vei Hanna Pakariselta voimat ja innon esiintymiseen

On kevät 2014. Hanna Pakarisesta tuntuu siltä, että hän on jumissa. Kerta toisensa jälkeen Hanna on noussut estradille laulamaan hänelle räätälöityä musiikkia, englanninkielistä poppia. Sitä hän on tehnyt kymmenen vuotta – aina siitä saakka, kun voitti Suomen ensimmäisen Idols-kisan.

”Miulle tuli tunne, että sen aika oli mennyt jo. Kyllästyin ja miulle tuli tunne, että ei, ei, ei.”

Mietiskeltyään asioita Hanna varmistui siitä, että muutoksen aika oli tullut.

”Miulta katosi tekemisen ilo. Keikkailu tuntui puuduttavalta ja siltä, että jotain uutta kehitystä pitäisi tapahtua. Koko homma oli pakko pistää palasiin, jotta sen voisi rakentaa uudelleen.”

Niinpä Hanna vetäytyi julkisuudesta. Hän rupesi välttelemään tahoja, jotka ehdottelivat uuden musiikin tekemistä ja televisio-ohjelmia. Hanna tekeytyi kyselijöille kiireiseksi ja haki töitä radiosta.

”Miun oli pakko päästä hetkeksi pois. Halusin tehdä jotain ihan muuta, ja halusin irti vanhasta.”

Uusi rooli löytyi

Hanna sai pestin Voice-radiokanavalta pari vuotta sitten ja kuluneen vuoden ajan hän on työskennellyt musiikkitoimittajana Radio Suomessa.

Samaan aikaan hän on tehnyt satunnaisia duo-keikkoja kitaristinsa kanssa.

”Mie rakastan radiota. Luen iltasaduksi itselleni Wikipediaa, ja radiossa olen saanut tyydyttää uteliaisuuttani kyselemällä haastateltaviltani nippelitietoa.”

Uran uusi suunta avasi myös solmuja Hannan sisältä.

”Oivalsin sen, että onnellisuuteni ei ole kiinni kenestäkään toisesta ihmisestä, vaan mie pystyn luomaan sen itse. Aiemmin tuli helpommin syyteltyä muita omasta pahasta olosta.”

Päämäärätön puurtaminen oli tuntunut Hannasta painostavalta. Välillä oli hetkiä, jolloin hän istui neljän seinän sisällä tunti tolkulla katsomassa telkkaria ja ajatteli, ettei elämässä ole kuin televisio-ohjelmat ja aina samat keikat.

”Mie ahistuin ihan valtavasti siitä, ettei miulla ollut selkeää visiota.”

Radiotoimittajan työn opetteleminen pönkitti Hannan ammatillista egoa vahvasti.

”Tajusin, että miulle löytyi uusi rooli.”

Carolasta uusi suunta

Kuluneet kolme vuotta ovat tehneet Hannalle hyvää. Hän on löytänyt uutta puhtia laulajan uralleen, ja tänä syksynä Hanna aikoo palata rytinällä uudella musiikilla.

Syyskuulla julkaistavalla levyllään hän esittää 60-luvulla pinnalla olleen Carolan kappaleita.

Hanna on tulkinnut Carolan musiikkia jo useamman vuoden ajan satunnaisesti. Penkki, puu ja puistotie ja Herrojen kanssa pellon laidassa on kuultu useilla keikoilla.

Ajatus Carolan musiikin levyttämisestä vaati pitkään kypsyttelyä ja aluksi Hanna pistikin hanttiin. Levy-yhtiön ehdottamana ajatus tuntui Hannasta älyttömältä.

”Mie oon semmoinen, että miun pitää saada muka keksiä kaikki uudet ideat itse.”

Vuosi sitten hän ryhtyi tekemään uutta albumia, mutta omalle musiikille ei tuntunut löytyvän suuntaa.

”Miulle rupesi tulemaan sama vanha ahdistus siitä, että tämä ei ole kivaa. Sitten tuli mieleen, että jospa sittenkin levyttäisin Carolaa.”

Carolan musiikista tehtiin Hannalle päivitettyjä sovituksia, joihin on tuotu enemmän poppia.

Hannan keikoilla saama palaute on ollut mairittelevaa.

”Ihmiset ovat huomanneet, etten en ole raiskannut Carolan biisejä enkä yritä olla hän, vaan teen tätä omalla tyylilläni. Meitä ei yhdistä mikään, mutta rakastan Carolan kappaleita ja hänen hahmoaan.”

Silti uusi suunta jännittää. Nyt seitsemännen levynsä julkaiseva Hanna kertoo vihaavansa aina uuden albumin julkistusta.

”Se pelottaa ja jännittää joka kerta yhtä paljon. Mutta nyt miun ei tarvitse jännittää biisejä, koska nyt kaikki tietävät jo, että niissä on hyvät melodiat ja sanat.”

Hanna kertoo, että levy on hänelle suuri käännekohta.

”Se on erilainen kuin mikään muu aikaisempi, ja siksi se vapauttaa miut tekemään jatkossa mitä tahansa. Se tuo miulle ihanan vapaudentunteen.”

Trukkikuskista tähdeksi

Hanna varttui Lappeenrannassa kolmilapsisen perheen nuorimmaisena. Hannan vanhemmat erosivat 90-luvulla, mutta perheen välit säilyivät lämpiminä.

Isosiskojen mielestä Hanna oli lapsena ärsyttävä ja kovaääninen poikatyttö.

Hanna seurasi isänsä jalanjälkiä ammattikouluun paperilinjalle ja tehdastyöläiseksi.

Naisten oikeuksia jo varhain ajanut topakka tyttö uhosi menevänsä armeijaan ennen kuin täyttäisi 30 vuotta, mutta haave jäi toteutumatta. Siitä hyvästä Hanna joutui maksamaan naapurinpojalle kossupullon, sillä hän hävisi vedon.

Hanna oli 23-vuotias, kun hänet valittiin Suomen ensimmäisen Idols-kilpailun voittajaksi yleisöäänestyksellä vuonna 2004. Hanna sai finaalissa huikeat 430 000 tekstiviesti- ja puhelinääntä. Se on saalis, johon kukaan muu idoli ei ole hänen jälkeensä kyennyt.

Lappeenrantalaisesta trukkikuskista leivottiin hujauksessa superjulkkis.

”Olin ihan pihalla, aivan tutkalla. Olin tyttö sahatehtaalta, jonka piti yhtäkkiä ruveta tekemään musaa.”

Ensimmäisillä keikoillaan Hannaa jännitti, sillä kaikki oli hänelle vierasta. Onneksi Hannan bändin jäsenet osasivat olla hänen apunaan ja tukenaan.

”Ekoilla keikoilla kundit puhuivat koko ajan styrkkareista, eikä miulla ollut mitään hajua mistä oli kyse. Lopulta selvisi, että ne ovat vahvistimet.”

Vuorotyötä tehneellä Hannalla oli uuden uran myötä totuttelemista myös epäsäännöllisiin tuloihin. Nyt tietoisuus keikkaelämän epäsäännöllisistä liksoista on jo tuttua.

”Se vaatii tietynlaisen ihmismielen. Miulla kaikki mikä tulee, myös menee. Olen myös kantapään kautta oppinut, että laskut kannattaa maksaa ajoissa tai ne menevät perintään.”

Nyt Hanna osaa ennakoida tulonsa ja menonsa eikä stressaa rahasta.

”Mitään työtä ei pidä tehdä vain rahan takia, se tekee hulluksi.”

Elämää leiman kanssa

Hanna muistaa, miten hänet uransa alkuvaiheessa lokeroitiin Idols-tähdeksi eikä ”oikeaksi muusikoksi”.

”Mie väitän, että jokainen Idolsista noussut laulaja taistelee sen leiman kanssa, koska pinnalle on noustu nopeasti. Myö ollaan ikään kuin tilivelvollisia siitä, että osaamme oikeasti tehdä työmme.”

Hannasta tuntui pitkään siltä, että hänen piti todistella omaa ammattitaitoaan. Vaikka hän Idols-kilpailun aikana esiintyi joka viikko suorassa tv-lähetyksessä, ensimmäisillä finaalin jälkeisillä keikoilla Hanna kuuli päivittelyjä siitä, miten ”tyttö osaakin oikeasti laulaa”.

”Nyt kun olen tehnyt tätä työtä 13 vuotta, niin huomaan ajattelevani, että olisinkohan mie nyt jo ihan oikea artisti.”

Kaikkein vaikeinta uran alussa oli Hannan mielestä se, että hänet nostettiin jalustalle.

”Kaksi kuukautta aikaisemmin myin kyprokkia ja yhtäkkiä olin nuoriso-idoli, jonka pitää olla esikuvana muille.”

Ajatus oli kummallinen ja haastava.

”Yhtäkkiä 23-vuotiaan aikuisen ihmisen kaljanjuontia kytättiin.”

Ihailijoiden palvonta tuntuu Hannasta vieläkin hämmentävältä.

”Mie vaivaannun yhä siitä, jos ihmiset huutavat nimeäni. Tulee karjalaistyyppinen reaktio, että hei älkää nyt oikeasti viitsikö. Se nolottaa.”

Hannalla on aina ollut hyvä itsetunto. Ala-asteen juoksukisoissa hän ilmoittautui juoksujoukkueen ankkuriksi puhtaalla itseluottamuksella, mutta vailla juoksukokemusta.

”Omalla vuorollani mie hyydyin. Koko joukkue hävisi miun takiani. Hävetti, mutta olen oppinut, että vaikka välillä menee huti, niin hyvä itsetunto on silti aina parempi kuin huono.”

Raskas kevät

Hannan uran alkuvuodet olivat kovaa kyytiä. Kolmessa vuodessa tuli kolme levyä, ja vuonna 2007 hän edusti Suomea Helsingissä järjestetyissä Euroviisuissa kappaleellaan Leave me alone.

”Kovat paineet uuvuttivat miut. Olin kireä kuin viulunkieli ja teki mieli huutaa, että antakaa miun olla. Uupumisia on ollut useita vuosien varrella, mutta Euroviisu-kevät oli tosi rankka.”

Väsymys oli kova eikä mikään tuntunut mielekkäältä. Hannaa ahdisti.

Pian Hanna julkaisi vielä yhden englanninkielisen levyn.

”Siinä vaiheessa miulla oli puhti jo ihan pois. Sen jälkeen syntyi ajatus siitä, että haluan tehdä jatkossa suomenkielistä musiikkia ja tehdä ihan omaa juttuani.”

Uupumus purkautui pikkuhiljaa ajan kanssa. Kesämökki synnyinseuduilla on ollut Hannalle tärkeä rentoutumispaikka, ja sinne hän vetäytyy myös elokuussa viikoksi lataamaan akkuja 4-vuotiaan Siiri-mopsinsa kanssa.

”Arkena käytän yleensä mustia vaatteita, mutta mökillä miulla on värikkäitä kukkavaatteita. Siellä mie saan olla rauhassa maalaistyttö pystymetsästä.”

Viimeaikoina Hanna on kuitenkin uskaltanut palata vanhaan. Kesän ajan hän julkaisee Facebook-sivuillaan ja Periscopessa kerran viikossa live-lähetystä ”Mitä tuli tehtyä”, jossa hän esittää koko uransa aikaisen tuotannon: 77 kappaletta.

”Jollain välietapilla mie tässä olen ja siksi olen kaivanut kaikki vanhat biisini ja ruvennut esittämään niitä uudelleen.”

Silti Hanna nauttii siitä, ettei hänen enää tarvitse musiikkimaailmassa painia nuorisosarjassa.

”Olen kasvanut 13 vuodessa paljon. Nyt olen 35-vuotias aikuinen nainen, joka voi tehdä mitä vaan ja tietää mitä haluaa. Se on ihanaa.”

X